Elpymisrahasto ei pelasta meitä talouskriisiltä

Hallituspuolueet ovat yrittäneet puolustella EU:n 750 miljardin euron ”elpymisrahastoa” suomalaisille lukemattomilla epätotuuksilla. Uusin yritys on Iiris Suomelan Twitterissä lanseeraama ajatus, että rahasto ”pelastaa meidät talouskriisiltä”. Hän myös vetoaa kokemuksiinsa 1990-luvun laman lapsena.

Olin teini-ikäinen 1990-luvun lamassa, ja muistan sen ajan hyvin. Jälkeenpäin olen miettinyt, että sen ajan kokemukset olivat todennäköisesti vaikuttivat siihen, että valitsin jatko-opintovaiheessa talouskriisit yhdeksi tutkimusaiheekseni. Toinen syy aihevalintaani oli vuosien 2007 – 2009 finanssikriisi, jonka tuloa olin ennakoinut jo parin vuotta etukäteen.

Sanoisinkin, että minulla on poikkeukselliset valmiudet kommentoida sekä 1990-luvun lamaa että talouskriisejä yleensä. Joten eiköhän tehdä katsaus siihen, mitä talouskriisit ovat, ja miksi elpymisrahasto ei meitä sellaiselta pelasta.

Ensiksi ajattelin kuitenkin aloittaa kertaamalla, mitä elpymisrahasto ei myöskään tee.

Elpymisrahasto ei elvytä

Kuten Suomen johtavat makroekonomistit, Helsingin yliopiston elvytystutkija Juha Tervala etunenässä, ovat meille kertoneet, rahaston elvytysvaikutus on mitätön ja sillä todennäköisesti pyritäänkin vain luomaan tulonsiirtounioni. Olen tutkinut talouskasvua 18 vuotta, ja olen täysin samaa mieltä.

Lähtökohtaisesti ei ole mitään järkeä lähettää rahaa korkeamman tuottavuuskehityksen maasta, kuten Suomesta, alhaisemman tuottavuuskehityksen maahan, kuten esim. Italiaan. Se vastaa yksinkertaisesti rahan antamista pois, vaikka voisit itse käyttää rahan hyvin ja tehokkaasti. Dosentti Tervala on todennut, osin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimukseen nojaten, että Italia tarvitsee rakenteellisia uudistuksia, ei ilmaista rahaa.

Työelämäprofessori ja EU:n entinen virkamies Vesa Vihriälä onkin todennut, että rahastolla luodaan olosuhteet, joiden vuoksi nyt avustettavat taloudet saattavat joutua vielä suurempiin vaikeuksiin tulevaisuudessa. Nämä suuremmat vaikeudet tarkoittavat, että me joudumme maksamaan lisää EU:n rahastoon.

Tämän ovat linjanneet jo esim. Saksan sosiaalidemokraatit, joiden mukaan rahastosta ja EU-velasta tulee tehdä pysyviä mekanismeja. Kaikkea puhetta siitä, että rahasto olisi kertaluonteinen voidaankin pitää täysin harhaanjohtavana.

Entä auttaako rahasto talouskriisiin?

Talouskriisejä on erilaisia

Vuonna 2019 julkaisimme ETLA:n tutkijan Olli Ropposen kanssa tutkimuksen, jossa selvitimme, miten valtioiden maksukyvyttömyys ja IMF:n tukiohjelmat ovat vaikuttaneet talouskriisejä kohdanneiden maiden talouksien kehitykseen. Kansainvälisessä tiedelehdessä World Economyssa julkaistavaksi hyväksytty artikkelimme sisältää myös tiiviin esittelyn yleisimmistä talouskriiseistä, jota suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Talouskriisit voidaan yleisesti kategorisoida neljään tyyppiin: velkakriisit, valuuttakriisit, inflaatiokriisit ja finanssikriisit. Ne vaihtelevat vaikutuksiltaan, mutta kaikista pelätyin lienee finanssikriisi, vaikka kaikista tuhovoimaisin on inflaatiokriisi.

Inflaatiokriisissä kuluttajahintojen nousu karkaa, mikä tarkoittaa huimaa tavaroiden ja palveluiden hintojen nousua. Pahimmillaan syntyy hyperinflaatio, missä hinnat nousevat (määritelmällisesti) vähintään 50 prosenttia kuukaudessa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että esim. farkkujen hinta enemmän kuin tuplaantuisi kahdessa kuukaudessa. Pahimmillaan hintojen nousu voi olla miljoonia prosentteja vuodessa. Hyperinflaation taustalla on aina keskuspankin toteuttama holtiton talouden rahoitus.

Hyperinflaatiossa rahan arvo toisin sanoen menetetään, mikä lähes poikkeuksetta johtaa vakaviin yhteiskunnallisiin levottomuuksin, anarkiaan ja ääriliikkeiden nousuun. Inflaatiokriiseillä onkin arvaamattomia ja vakavia pitkäaikaisvaikutuksia. Weimarin Saksan hyperinflaatio ruokki kansallissosialistien nousua Saksassa 1920 -luvulla ja tuhosi luottamusta syntymässä olleeseen demokratiaan Venäjällä 1990-luvun alussa. Kummankin tapauksen jälkeen valtaan nousi vahva johtaja. Demokratia luhistui tai ainakin se nakerrettiin pois.

Nyt uhkanamme on ennen kaikkea finanssikriisi, jonka keskeisin osa on pankkikriisi. Siinä, kuten 1990-luvun lamassamme, pankkitoiminta kohtaa vakavia häiriöitä. Luoton saatavuus vähenee, luottolinjoja vedetään takaisin (lähinnä yrityksiltä ja sijoittajilta) ja rahan nostoon tulee rajoituksia. Pankkeja kaatuu ja niitä yhdistetään.

Pankkikriisin perimmäisenä syynä on pankkijärjestelmän paha epätasapaino, mikä on syntynyt pankkien liian riskisestä lainaus- tai sijoitustoiminnasta. Pankkien kannattavuus on voinut myös olla pitkään heikko. Tämä alkaa näkyä luottamuspulana. Tallettajat, sijoittajat ja/tai muut pankit eivät enää luota johonkin pankkiin/pankkeihin. Tämä johtaa talletuksien vetämiseen pois pankista, osakekurssin laskuun ja/tai rahoituksen saannin heikentymiseen pankkienvälisen rahoitusmarkkinan kautta. Yleensä luottamuspula käynnistyy taantumasta.

Löydät pankkikriisin tarkemman kuvauksen kesäkuun Q-Review -raportistamme, missä tarjoamme myös neuvoja ja ohjausta tulevasta finanssikriisistä selviytymiseen.

Rahasto ei estä pankkikriisiä…

Nyt meitä uhkaava finanssi-/pankkikriisi (1990-luvun laman ”toisinto”) on toisin sanoen syntynyt vuosien kuluessa.

EU:n rahasto ei luonnollisesti voi tehdä mitään tämän estämiseksi, koska tilanne on syntynyt jo aikaisemmin. Rahasto ei myöskään estä taantumaa, joka finanssikriisin tälläkin kertaa ”sytyttää”, koska sen elvytysvaikutus on lähes surkein mahdollinen (ks. yllä). Rahasto ei toisin sanoen voi mitenkään estää uuden finanssikriisin syntymistä.

Voisiko rahasto sitten jotenkin auttaa?

Jos sen kokoa kasvatettaisiin vähintään viisinkertaiseksi (vähintään 4000 miljardiin euroon), se saattaisi olla riittävät kokoinen, jotta se auttaisi kriisimaita pääomittamaan kriisistä kärsivät pankkinsa. Tämä raha luonnollisesti ohjautuisi enimmäkseen EU:n eteläisillä jäsenmaille, joiden pankkien pääomitustarpeet ovat todennäköisesti 1000-2000 miljardin luokkaa.

Tämä tarkoittaisi, että rahasto loisi Suomelle lähes 70 miljardin euro lisävelkataakan.

Nyt kun mm. Saksan sosiaalidemokraatit ovat linjanneet, että rahastosta ja EU-velasta tulisi tehdä pysyvä mekanismi, on tämä se todennäköinen summa, mihin tulemme kriisin aikana päätymään, jos rahaston hyväksymme. Kuten valtionvarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston entinen ylijohtaja Peter Nyberg on todennut, rahastossa on käytännössä kyse siirtymisestä EU:n fiskaaliunioniin.

…mutta voi aiheuttaa velkakriisin

Koska EU:n rahaston kustannukset maksavat tavalliset kansalaiset verotuloillaan, EU:n fiskaaliunioni loisi eurooppalaisille valtavan lisätaakan.

Käytännössä suomalaiset kantaisivat suhteessa suurimman taakan, koska meille rahastosta on vähiten hyötyä. Se vie meiltä kipeästi tarvitsemiamme elvytysvaroja, emmekä hyvin todennäköisesti saa sieltä juuri apua, jos pankkimme ajautuvat ongelmiin, koska Etelä- ja Keski-Euroopan pankit tulevat kärsimään huomattavasti pahemmin. Kohtaisimme siis ensin pankkikriisin ja sitten velkakriisin, minkä lisäksi joutuisimme todennäköisesti pääomittamaan omat pankkimme, jos ne ajautuisivat kriisiin.

Maailmantalouden taantuman/laman takia taloutemme ottaa joka tapauksessa ison iskun. Valtionvelkamme ja vastuumme mm. EU:n rahastoa kohtaan kasvaisivat valtavasti, ja on lähes varmaa, että taloudenpitomme ei kestäisi tätä. Ajautuisimme hyvin suurella todennäköisyydellä velkakriisiin.

Velkakriisissä maa menettää kyvyn lainata kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Olimme hyvin lähellä menettää tämä kyvyn 1990-luvun lamassa. Sijoittajat epäilivät, selviäisimmekö vastuistamme, mikä pakotti valtiovarainministerimme kiertämään maailmaa ”hattu kourassa” kerjäämässä lainoja. Jos hän ei olisi tässä onnistunut, olisimme ajautuneet IMF:n holhoukseen. Se olisi tarkoittanut hyvinvointivaltiomme loppua. Sama uhkaa meitä nytkin.

Hallitus on uhaksi suomalaisille

Iiris Suomela toki tekee vain, minkä hallituksen kansanedustajan nyt oletetaan tekevän: puolustavan EU:n rahastoa kaikilla mahdollisilla keinoilla. En millään jaksa uskoa, että hallituksemme olisi todella niin tietämätön, että he eivät ymmärtäisi kuinka umpisurkea ja tuhoisa idea EU:n elpymisrahasto on.

Tiedän hyvin, että esimerkiksi valtionvarainministeriössämme on erinomaisia ekonomisteja, jotka ovat varmasti selittäneet rahaston ongelmat hallituksellemme. Jostain syystä hallituksemme on päättänyt olla kuuntelematta heitä tai maamme johtavia elvytyksen ja EU-talouden asiantuntijoita.

Emme voi varmuudella tietää syytä tähän. Se voi olla pelkuruus, kokemattomuus tai typeryys. Syystä riippumatta nykyhallituksemme alkaa olla suuri uhka suomalaisten hyvinvoinnille.

Toivoisinkin, että hallituspuolueiden kansanedustajat nousisivat puolustamaan kansalaistemme hyvinvointia. Se vaatii rohkeutta, jota kansanedustajiltamme on toki aina tarvittaessa löytynyt.

Hallituksen on aika kaatua.

tmalinen

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto; Toimitusjohtaja, GnS Economics. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako. Kotisivu: <a href="https://gnseconomics.com/" title="https://gnseconomics.com/">https://gnseconomics.com/</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu