EU:n rahasto ei pelasta vientiämme

Yksi käsittämättömimmistä väitteistä, mitä Suomessa EU:n ehdottamaan ”elpymisvälineeseen” liitetään, on että se pelastaisi vientimme. Ajatuksena ilmeisesti on, että ehdotettu 750 miljardia jotenkin mystisesti pelastaisi EU:n lähes 14 000 miljardin talouden. On päivänselvää, että summa ei riitä mihinkään. Jo pelkästään Etelä- ja Keski-Euroopan pankkien tukemiseen on vaadittu 500 miljardia.

Mikä summa sitten riittäisi?

4000 miljardilla voitaisiin saada jo jotain aikaiseksi, Euroopassa, mutta se tietenkin tarkoittaisi rahaston koon viisinkertaistamista. Jos EU:n ehdottama rahasto läpäisisi eduskuntamme, sen koon kasvattaminen olisi todennäköisesti melko helppoa, koska periaatteelliset esteet olisivat kaatuneet sekä EU:ssa että Suomessa.

Kuka väittää rahastoa ”kertaluonteiseksi”, ei ymmärrä kriisin luonteesta tai EU:n toiminnasta yhtään mitään. Lisäksi jo nyt Suomen ”piilotetut” yhteisvastuut ovat huomattavat.

Jos EU:n ehdottama pelastuspaketti hyväksytään, kykymme rajoittaa EU:n velkaantumista, takauksellamme, olisikin erittäin vaikea estää. EU:n velkaantumisoikeus yhdistettynä sen jakamiin tulonsiirtoihin myös johtaisivat välittömästi keskusteluun EU:n verotusoikeudesta, ja se tarkoittaisi liittovaltiota.

Elpymisväline onkin Troijan hevonen liittovaltiokehitykseen.

On lisäksi tärkeää ymmärtää, että vaikka EU upottaisi kriisin hoitoon tuhansia miljardeja euroja, se ei riittäisi kuin hetkeksi, koska kriisi on globaali.

Kriisi on iskenyt joka ikiseen maailman maahan, ja eritoten Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Kiinassa on jo merkkejä pankkipaoista, mikä ei ole ihme, koska Kiinan talous on pahasti ylivelkaantunut. Yhdysvaltojen talous on taantumassa, työttömyys on erittäin korkealla ja osakemarkkinat ovat, tästä huolimatta, nousseet käsittämättömiin korkeuksiin. Romahdus uhkaa.

Kiinan ja Yhdysvaltojen talouksien kasvavat ongelmat vaikuttavat vientiimme hyvin negatiivisesti, koska Yhdysvallat on suuri vientikumppanimme ja Kiina on vetänyt maailmantaloutta vuodesta 2009 lähtien. Tähän EU:n rahasto ei auttaisi yhtään.

Väite siitä, että EU:n rahastolla pelastettaisiin vientimme, onkin härski vale. Se ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, mutta poliitikkojen on helppo toistella sitä ja se varmasti vetoaa moneen. Hallituksemme todelliset motiivit tukea rahastoa ovat kuitenkin hämärän peitossa, mutta todennäköisesti ne ovat puhtaasti poliittiset sitoen meidät tulonsiirtoihin eteläisille jäsenmaille.

Ainoa järkevä selitys ”elpymisvälineelle” onkin lahjoa Italia, ja mahdollisesti muut kriisimaat, pysymään eurossa. Eurokriittisyys on Italiassa nousussa, eikä siellä ole mitään kannatusta Euroopan vakausmekanismin (EVM) käyttöön, jonka tarjoamat avustuslainat ovat ehdollisia (ehtona ovat mm. talousuudistukset). Ainoa, millä italialaisia voidaan tyynnytellä, on luvata heille rahaa, vastikkeetta, EU:sta. Tähän rahastolla mitä todennäköisimmin ensisijaisesti pyritään. Samalla se merkitsee melko varmasti lisää tulonsiirtoja niin kauan kuin Italia niitä itselleen vaatii.

Jos sitoudumme rahastoon, se tarkoittaa todennäköisesti huomattavaa lisävelkaantumista ilman, että siitä on juuri apua viennillemme tai taloudellemme. Se vaan heikentäisi kykyämme vastata kriisin vakavimpiin vaiheisiin, jotka ovat hyvin todennäköisesti vasta edessämme.

Jos hallitus todella haluaisi edesauttaa vientiämme, eroaisimme eurosta.

Hallituksemme nykyinen linja ”elpymisvälineeseen” onkin valheellinen, perustuslakivaliokuntamme kannan ja monien talousasiantuntijoidemme (ks. esim. tämä, tämä ja tämä) näkemyksien vastainen sekä todennäköisesti taloutemme kannalta tuhoisa. Suomalaisten onkin aika alkaa miettiä, millä keinoilla edesvastuuton hallituksemme pysäytetään.