Hallituksen koronaepäonnistuminen

Kirjoitettu yhdessä kirurgian erikoislääkäri Ville-Veikko Elomaan kanssa.

Hallitus ilmoitti jälleen poikkeusolojen julistamisesta ja kolmen viikon sulkutilasta. Vaikka sulkutila ilmeisesti koskee vain osaa maata, toistaiseksi, olisivat sen vaikutukset esimerkiksi moneen pieneen ja keskisuureen, eli ns. PK-sektorin yritykseen huomattavia. Sulkutoimilla olisi myös todennäköisesti erittäin haitallisia pidemmän aikavälin vaikutuksia ihmisten terveyteen.

Kun päätämme rajoitus- ja sulkutoimista, niin emme punnitse keskenään vain ihmishenkeä ja rahaa, vaan ihmishenkeä ja ihmishenkeä. Tämän olemme unohtaneet. Yksinkertaistettuna: talous on yhtä kuin ihmiset.

Käymme tässä blogikirjoituksessa läpi hallituksen koronapolitiikan epäonnistumisen syitä sekä kyseenalaistamme hallituksen nykyisen linjan koronaviruksen torjunnassa taloustieteen ja lääketieteen näkökulmasta. Aloitamme pandemian etenemisen kertauksella.

Kiinasta kaikki alkoi

Tammikuussa 2020 Kiina julkisti tiedon, että sen yhdeksänneksi suurimmassa kaupungissa, Wuhanissa, oli käynnissä uuden viruksen aiheuttama epidemia. Uskottavien raporttien mukaan virusepidemia olisi alkanut jo joulukuussa (katso esim.  tämä, tämä ja tämä), mutta tiedon julkistamista lykättiin ilmeisesti, jotta se ei häiritsisi loppuvaiheessa olleita kauppaneuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa.

Ensimmäisenä toimenaan Kiina asetti yhdeksänneksi suurimman kaupungin Wuhanin 11 miljoonaa asukasta karanteeniin 23. tammikuuta 2020. Ensimmäisenä poikkeustoimista Kiinan ulkopuolella ilmoitti Etelä-Korea aloittamalla ne neljänneksi suurimmassa kaupungissaan Daegussa sekä yli kahdeksan miljoonan asukkaan Cheongdossa helmikuun puolenvälin jälkeen. Iran ilmoitti helmikuun lopussa, että se epäili viruksen levinneen kaikkiin sen suuriin kaupunkeihin. Samanaikaisesti Wuhaniin suoraan liittymättömiä tartuntoja alkoi paljastua sekä Italiassa että Yhdysvalloissa. Maaliskuun 2020 puoliväliin mennessä virus oli levinnyt käytännössä koko maailmaan.

Myös Suomessa virustartuntatilanne oli heikentynyt maaliskuuhun tultaessa. Suomi otti 17.3.2020 käyttöön valmiuslain ja julisti 19.3.2020 laajan talouden sulun, joka kesti kaksi kuukautta – suunniteltu kesto alun perin oli yksi kuukausi.

Sulkutoimien taloussokki

Sulkutoimien isku talouteen oli musertava. Suomen talous sukelsi vuoden 2020 kahdella ensimmäisellä neljänneksellä yli viisi prosenttia. Vastaavia lukuja nähtiin viimeksi vuosien 2007-2009 globaalin finanssikriisin aikaan. Talous sukelsi siitä huolimatta, että hallitus tuki taloutta käsittämättömällä yli 20 miljardilla eurolla vuonna 2020. Huomautettakoon, että valtiomme budjetti on noin 57 miljardia euroa, joten kyseessä oli valtava elvytystoimi.

Sulkutoimista kärsiville yrityksille jaettiin koronatukea, mutta aluksi jakoperusteet olivat niin leväperäiset, että tukea meni paljon myös kyseenalaisille yrityksille. Huomattava osa kriisin alussa jaetusta tuesta oli jostain käsittämättömästä syystä kehittämis- ja investointitukea. Tämä tarkoitti, että suluista eniten kärsineiden ravintola- ja viihdealan yritysten oli yritettävä keksiä jotain investointeja korvatakseen hallituksen sulkutoimien aiheuttamia kustannuksia. Tilanne oli absurdi. Valtio pakotti yrittäjät sulkemaan ovensa ja sen jälkeen keksimään investointikohteita kattaakseen valtion pakkotoimien kustannukset! Valtiokonttorin myöntämä kustannustuki on ilmeisesti toiminut paremmin.

Uusien sulkutoimien uhan alla tilanne on käymässä monelle yritykselle sietämättömäksi. Tilannetta pahentaa, että monet yritykset joutuvat maksamaan talousahdingossaan takaisin lepsusti myönnettyä tukea viime vuodelta. Kun kesällä asetettu konkurssilain velallisen suoja päättyi tammikuun lopussa, konkurssit kääntyivät nopeaan kasvuun. Uudet sulkutoimet johtaisivat hyvin todennäköisesti konkurssien aaltoon.

Tämä olisi tuhoisaa taloudellemme, koska PK-sektorin yritykset ovat huomattavia työllistäjiä. Esimerkiksi vuonna 2019 alle 250 hengen yritykset työllistivät lähes 70 prosenttia maamme työvoimasta. Laajamittaiset PK -yritysten konkurssit suistaisivat maamme lamaan ja suurtyöttömyyteen. Siihen hallituksen uudet sulkutoimet hyvin todennäköisesti johtavat, ymmärsivät päättäjämme sitä tai eivät.

Kokonaan toinen asia tarvitsemmeko äärimmäisen tuhoisia sulkutoimia ollenkaan.

Kuinka vakava pandemia todellisuudessa on?

Muistaako kukaan, miten yhteiskunnan sulkutoimet meille myytiin keväällä 2020? Käytännössä meille kerrottiin, että mikäli terveydenhuollon kantokyky ylitetään, romahtaa koko Suomen yhteiskunta taloutta myöten.

Avoimeksi kysymykseksi jäi, miten taloutemme olisi voinut romahtaa, vaikka sairaaloiden käytävillä olisi maannutkin potilaita? Normaaliolosuhteissakin käytävillä makaa vuosittain potilaita. Sairaalat täyttyivät esimerkiksi TAYSissa vuonna 2018. Kuka huomasi paniikin? Suljettiinko Pirkanmaa? Ei.

Suomessa kuoli vuoden 2020 aikana alle 600 henkilöä diagnoosiin korona. Näiden kuolleiden keski-ikä kuolinhetkellä oli 84 vuotta eli tilastollisesti kannatti olla koronan kantaja, koska eli kaksi vuotta keskimääräistä suomalaista pidempään. Vuonna 2019 Suomessa kuoli noin 54000 ihmistä eli noin 148 ihmistä joka päivä. Pelkästään oman käden kautta kuoli 746 henkilöä.

Suurin yksittäinen kuolinsyy vuonna 2019 oli sydän- ja verisuonisairaudet, jotka niittivät suomalaisia yhteensä 18 267 ihmisen edestä, eli 50 ihmisen päivävauhdilla. Hengitysteiden sairaudet veivät hautaan 1969 ihmistä. Jos koronakuolemia olisi ollut vuonna 2019, niin ne olisivat todennäköisesti hautautuneet tilastoihin eikä kukaan olisi niitä edes noteerannut. Nyt media ja viranomaiset ovat jaksaneet muistuttaa meitä jokaisesta tapauksesta.

Suomessa päästiin koronakuolemien osalta vuonna 2020 paljon vähemmällä kuin Ruotsissa. Tästä on kiitelty loistavia yhteiskunnan rajoitustoimia. Onkin kiistatonta, että viime vuonna meillä on ollut huomattavan ylipäätänsä vähemmän kaikkia virusinfektioita, koska emme ole olleet tekemisissä toistemme kanssa. Kokonaiskuolleisuuteen sillä ei kuitenkaan ole ollut selkeää vaikutusta, koska hengitysteiden sairauksiin kuolee verrattain vähän ihmisiä muutoinkin.

Tarkemmin tilastoja tutkiessa edes Ruotsissa ei viime vuoden kuolleisuus noussut historiallisessa vertailussa ennätyslukemaan, vaikka käytössä ei ollut merkittäviä sulkutoimenpiteitä. Suurempia kuolleisuuslukuja koronan seurauksena oli esim. Belgiassa, Iso-Britanniassa sekä useissa muissa maissa, joissa päädyttiin tiukkoihin sulkutoimiin.

Toisinaan esiin nostetaan ns. pitkittynyt koronavirusinfektio (long-covid), mutta influenssojen pitkän aikavälin oireet eivät ole mitään uutta.

Sulkutoimien kyseenalaiset hyödyt, ja suuret kustannukset

Sulkutoimilla ei hyvin todennäköisesti ole niin suurta vaikutusta kuin olemme luulleet. Esimerkiksi pandemian toinen aalto alkoi hiipua maailmalla useissa maissa samanaikaisesti vuodenvaihteessa hyvin pitkälti riippumatta siitä toteuttivatko maat laajoja sulkutoimia vai eivät.

Vaikka sulkutoimista on varmasti ollut jotain hyötyä, niin se on tullut karmealla hinnalla. Hinnalla, jota ei mitata vain rahassa vaan myös ihmishengissä.

Jokainen elämä ja jokainen elinvuosi on arvokas. Niin arvokas, ettei sitä saisi mitata rahassa. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa raha määrittää saammeko töitä ja mitä yhteiskunta voi meille tarjota. Me teemme töitä ja perustamme yrityksiä ansaitaksemme rahaa. Tarvitsemme työpaikkoja ja yrityksiä ostaaksemme yhteiskunnan palveluja ja rahoittaaksemme yhteiskunnan kulut verotuloilla.

Jos oletamme, että valtion asettamista sulkutoimista olisi hyötyä, niin se hyöty ei tule ilmaiseksi. Tuotantotalouden professori Paul Lillrankin laskujen mukaan, mikäli pelastimme viime vuonna noin 600 henkeä elämään 1-2 vuotta pidempään, maksoimme tästä yhdestä elinvuodesta noin 32 miljoonaa euroa!

Sulkutoimien ja pelon lietsonnan haitat eivät myöskään rajoitu suoriin kustannuksiin. Ne ovat rajoittaneet ihmisten lääkäripalveluiden käyttöä monissa sairauksissa ja sitä hoitovelkaa tulemme maksamaan pitkään. Esimerkiksi keväällä 2020 ensiavussa oli puolet vähemmän potilaita sydän- ja aivotapahtumien johdosta. Ihmiset eivät uskaltaneet tulla hoitoon koronan pelossa. Myös esimerkiksi syöpäpotilaiden hoito vaikeutui (ks. tämä ja tämä). Yleisesti hoitoon pääsy vaikeutui sairaaloiden muun toiminnan rajoittamisen johdosta. Eikä tämä rajoittaminen johtunut sairaaloiden kuormittuneisuudesta vaan poliittisista päätöksistä sekä pelottelusta.

Rajoitustoimilla on myös laajoja yhteiskunnallisia haittoja. Vastikään tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että koulujen sulku haittaa opiskelua ja se voi johtaa lasten ja nuorten huonoon ravitsemukseen, stressiin ja sosiaaliseen eristyneisyyteen (katso tämä, tämä ja tämä). Kotiväkivallan riski kasvoi monissa maissa (katso esim. tämä, tämä, tämä ja tämä). Kuten yllä todettu, myös moniin tärkeisiin hoitoihin pääsy vaikeutuu johtaen terveys- ja jopa kuolemanriskin kohoamiseen.

Sulkutoimien vaikutuksilta ja haitoilta eivät säästy yhteiskunta, talous eivätkä ihmisoikeudet. Ja kaikilla näillä on haitallisia seuraamuksia myös terveyteen

Sulkutoimien toimivuudesta tai pikemminkin niiden toimimattomuudesta on myös julkaistu ensimmäinen kokoomatutkimus. Artikkelia ei ole vielä vertaisarvioitu, mutta se nostaa esille mielenkiintoisen huomion: suurin vaikutus (91 %) koronatartuntojen kasvun vähenemiseen on ollut vapaaehtoisilla ihmisten tekemillä rajoitustoimilla, kuten etäisyyden pitäminen, käsienpesu ja maskien käyttö. Valtion pakkotoimilla, kuten talouden ja yritystoiminnan suluilla oli huomattavasti pienempi vaikutus (9 %) koronatartuntojen kasvun vähenemiseen.

Esimerkiksi tämä laaja vertaisarvioitu tutkimus vahvistaa kokoomatutkimuksen löydökset. Suurin väheneminen koronatartuntojen kasvussa saatiin aikaiseksi kieltämällä massakokoontumiset, sulkemalla opetuslaitoksia, rajoittamalla maahantuloa sekä lisäämällä henkilökohtaisten suojavarusteiden, kuten maskien, saatavuutta. Näiden toimien käyttöönoton jälkeen talouden sulun vaikutus koronaviruksen leviämiseen oli pieni. Tutkijat suosittavatkin, huomioiden talouden ja esimerkiksi koulujen sulkemisten suuret negatiiviset vaikutukset, että viruksen leviämistä olisi pyrittävä estämään muilla keinoilla, joita on paljon.

Koronapaniikin kustannukset ovat erittäin korkeat

Tilastojen ja viimeisimmän tutkimuksen valossa näyttää siis siltä, että olemme todennäköisesti pahasti ylireagoineet koronavirusepidemiaan. Tauti on kieltämättä vakava, mutta mikään ei viittaa siihen, että se vaatisi talouden sulkemista.

Vapaaehtoisilla toimilla olemme todennäköisesti jo saavuttaneet suurimman osan rajoitustoimien hyödyistä, ja niitä voidaan vielä lisätä ilman talouden sulkemista. On myös todennäköistä, että toteutetun ja kohta uusittavan taloussulun pitkän aikavälin negatiiviset vaikutukset yhteiskuntaamme, yrityssektoriimme ja ihmisten terveyteen ovat huomattavasti pahemmat kuin mitä koronavirus pystyisi tuottamaan.

Mikäli lähdemme tälle polulle, sieltä ei välttämättä ole enää paluuta. Joka vuosi vastaavanlaiset kulkutaudit koettelevat meitä, eivätkä rokotteet tule pysymään perässä yhä uusien mutaatioiden ja uusien virusten saavuttua asuinalueillemme.

Olemme 8.3.2021 alkaen siirtymässä uudelleen sulkutilaan kolmeksi viikoksi, näin alkajaisiksi. Tätä on perusteltu epidemian pahenemisella. Meillä oli 26.2.2021  tehohoidossa 38 koronapositiivista koko Suomessa. Suomessa on tehohoitopaikkoja noin 300 kpl. Tarvittaessa tämä määrä on kasvatettavissa jopa 667 paikkaan. Emme ole siis edes lähellä sairaaloidemme kantokyvyn ylärajaa.

Suomalaisten olisikin nyt aika herätä heille myydystä painajaisesta. Maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan kulkutauteja. Tämä on tosiasia, joka meidän on pakko hyväksyä.

Sen sijaan meidän ei pidä hyväksyä elinkeinojemme, taloutemme sekä nuortemme terveyden ja koulutuksen, eli heidän tulevaisuutensa tuhoamista sulkutoimilla.