Keskusta: sumutusta ja valheita

On ollut käsittämätöntä seurata sitä epärehellisyyttä, millä Keskusta puheenjohtajavaaliaan käy. Puheenjohtajaehdokas Annikka Saarikko toistaa Keskustajohdon ”sumutukset” ja, mielestäni tietoiset, valheet blogissaan.

Ensiksi Saarikko väittää, että Suomessa ollaan EU:n rahastossa käydyssä keskustelussa keskitytty lähinnä Suomen nettomaksuihin. Tämä ei luonnollisesti pidä paikkaansa.

Monet ekonomistit sekä oikeusoppineet ovat päinvastoin keskittyneet ”elpymisvälineen” oikeudellisiin epäselvyyksiin (ks. esim. tämä ja tämä), sen avaamaan liittovaltiokehitykseen sekä siihen että ”elpymisväline” tuskin elvyttää. Nekin ekonomistit, jotka pitkin hampain hyväksyvät välineen, korostavat että parempia vaihtoehtoja sille on yllin kyllin.

Saarikon esittämä, koronakriisin aiheuttama 1000 miljardin euron investointivaje Euroopassa on hatusta vedetty arvaus. Rahasto ei myöskään ratkaise sitä, koska ei pystytä valvomaan, että rahaston varat johtavat investointien lisäämiseen.

Avustukset maksetaan valtioille niiden omien suunnitelmien mukaan, mutta käytännössä rahat menevät valtioiden budjetteihin. Tämä johtaa siihen, että ei voida mitenkään kontrolloida, että tämä lisäisi investointeja.

Yksinkertainen esimerkki hahmottaa asiaa. Jos minä antaisin jollekin 1000 euroa kenkien ostamiseen, miten minä valvoisin sitä, että 1000 euroa jonka lahjoitukseni kyseisen henkilön budjetista vapauttaisi, käytettäisiin lisäinvestointeihin? En mitenkään. Jos ko. henkilöllä on talousvaikeuksia, hän varmasti ostaa rahoilla kenkiä, jota voin valvoa, mutta tästä ”investoinnista” vapautuneet tulonsa hän todennäköisesti käyttää muihin pakottavimpiin tarpeisiinsa (kuten vaikka lainojen takaisimaksuihin).

Jos oletamme, että ”elpymisvälineen” rahat todella menevät investointeihin, mikään ei takaa, että investoinnit Euroopan alueella todella kasvaisivat.

Vaikka investoinnit eteläisissä jäsenmaissa kasvaisivatkin, on taloustieteellisesti kestämätön ajatus, että Eurooppa elpyisi sillä, että korkeamman tuottavuuden maat, kuten Saksa ja Suomi, antavat rahaa heikomman tuottavuuden maille, kuten Italialle ja Kreikalle. Euroopan elpymiseen auttaisi hyvin todennäköisesti paljon enemmän, että korkeamman tuottavuuden maat investoivat rahat itse, mikä tukisi koko Euroopan talouskasvua.

Käytännössä ”elpysmisvälineen” avustukset ovatkin puhdas tulonsiirto, tai lahjus, eteläisille jäsenmaille ilman mitään takuita, että investoinnit tai talous Euroopassa elpyvät.

Yksi käsittämättömimmistä ”sumutuksista”, mitä poliitikkomme toistelevat on, että meille oli neuvotteluvoitto, että saimme muutama sata miljoonaa aluetukia kun maksamme 6,2 miljardia euroa! En ymmärrä millä logiikalla poliitikkomme, etenkin Keskustassa, saavat tämän kääntymään voitoksi. Kuten Saarikkokin blogissaan toteaa:

Onnistumiset neuvotteluissa mahdollistavat sen, että Suomen ei tarvitse kompensoida alkuasetelmassa todennäköiseltä näyttäneitä satojen miljoonien maatalousleikkauksia kotimaan budjetista. 

Eli, maksamme 6,2 miljardia, jotta voisimme saada satoja miljoonia. Kuinka tyhminä poliitikot meitä oikein pitävät?

Katri Kulmuni ja Annikka Saarikko toistelivat maanantain A-studiossa, että EU ei ”elpymisvälineen” seuraukseni muuttuisi tulonsiirtounioniksi. Rahastossa kuitenkin ensi kertaa linjataan, että

1) EU voi muodostaa budjettiinsa rakenteellisen alijäämän (rikkoen SEUT:n artiklaa 310), ja

2) Jäsenmaat ja EU jakavat ensi kertaa toistensa budjettivastuita (rikkoen SEUT:n artiklaa 125).

En usko, että Kulmuni, Saarikko tai valtiovarainministerimme Matti Vanhanen ovat niin naiiveja, että vastoin koko EU:n rahoitusvälineiden (ERVV, EVM, ja kahdenkeskisten tukipakettien) historiaa, he ajattelisivat tämän jäävän kertaluonteiseksi. Esimerkiksi Kreikka sai yhteensä kolme tukipakettia. Yksistään Italian pankkien pääomistustarve on tämänhetkisten arvioiden mukaan 300-400 miljardia euroa, ja se saattaa kasvaa huomattavasti.

Jos EU:hun luodaan käytäntö, jossa alamme vastata toistemme budjettivajeista, sitä aivan varmasti käytetään jatkossa.

Lieneekin selvää, että Keskustan johdon väite rahaston kertaluonteisuudesta on Keskustan kentälle suunnattu vale, koska totuutta (siirrymme tulonsiirtonunioniin) ei todennäköisesti otettaisi siellä hyvin vastaan. En myöskään jaksa uskoa, että tälläinen sumutus menee Keskustan kentällä läpi.

Nykypoliitikkomme näyttävät pitävän meitä kansalaisia täydellisinä hölmöinä. Meidän on aika antaa heille opetus.

tmalinen

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto; Toimitusjohtaja, GnS Economics. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako. Kotisivu: <a href="https://gnseconomics.com/" title="https://gnseconomics.com/">https://gnseconomics.com/</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu