Lausuntoni eduskunnan talousvaliokunnalle
Tiivistän tässä lausunnon, jonka annoin eduskunnan talousvaliokunnalle 16.2.2021. Minulta oli pyydetty lausuntoa EU:n elpymisvälineeseen tai -rahastoon. Keskityin lausunnossani julkisessa keskustelussa puuttuvaan kriittiseen elementtiin: valuuttaunioneiden kohtaloon.
Tutustuin valuuttaunioneiden historiaan noin vuoden ajan ollessani mukana professori Vesa Kanniaisen perustamassa EuroThinkTank -ryhmässä. Ryhmä päätti kirjoittaa kirjan euroalueen tulevaisuudesta ja minun osalleni tuli valuuttaliittojen historiaan tutustuminen. Kävin sitä varten läpi kymmeniä akateemisia tutkimuksia.
Valuuttaunioneita on käytännössä kahdenlaisia. Ne voivat olla liittovaltion valuuttoja, kuten Yhdysvaltojen dollarialue, tai ne voivat olla yhteisvaluuttoja, kuten euro tai keski- ja läntisen Afrikan CFA-frangialue. Riippumatta, miten valuuttaliitot on perustettu, ne päätyvät aina samoihin lopputulemiin.
Valuuttaunionit voivat muuttua joko:
- Tulonsiirtoja jakavaksi poliittiseksi unioniksi, eli liittovaltioksi tai
- Exit-mekanismilla vakautetuksi yhteisvaluutaksi.
Tai sitten ne hajoavat. Yksinkertaistettuna: yhteisvaluutta-alueet joko muuttuvat tulonsiirtoja jakaviksi liittovaltioiksi tai sitten ne hajoavat (kokonaan tai exit-mekanismin luomisen kautta osittain). Maailmanhistoria ei käytännössä tunne tähän yhtä ainutta poikkeusta.
Euroalue on käytännössä ollut nopeutetulla liittovaltiokehityksen tiellä velkakriisistä 2010-2012 lähtien. EU:n ehdottama ”elpymisrahasto” on keskeinen askel tällä tiellä, koska se aukaisisi tien tulonsiirtounioniin ja sitä kautta EU:n liittovaltioon.
Tehdään nyt lyhyt katsaus valuutta-alueiden historiaan.
Yhteisvaluutta-alueiden historiaa
Valuuttaliittoja on ollut, hieman laskentavasta riippuen, reilut 200. Maailmanhistoria ei kuitenkaan juuri tunne esimerkkejä onnistuneista, itsenäisten valtioiden valuuttaliitoista. Käyn tässä lyhyesti läpi muutaman esimerkin kautta niiden ongelmat.
Latinalainen rahaliitto vuosina 1865 – 1927 kärsi koko olemassaolonsa ajan joidenkin osallistujamaiden, erityisesti Kreikan, yrityksistä alentaa kolikoiden arvometallipitoisuutta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen perustettu ruplaunioni hajosi kahdessa vuodessa osallistujamaiden itsenäisten keskuspankkien harjoittamaan voimakkaaseen luotonluontiin.
Ruotsin, Tanskan ja Norjan vuosina 1873 – 1914 (1924) muodostamaa Skandinavian valuutta-aluetta pidetään yleisesti onnistuneimpana kaikista Euroopan itsenäisistä valuuttaliitoista. Rahaliiton maat kuitenkin kärsivät useista maakohtaisista epäsymmetrisistä sokeista kyseisten neljän vuosikymmenen aikana, joihin sopeuduttiin lähinnä työttömyyden kasvun kautta. Rahaliitto hajosi ensimmäisen maailmansodan aiheuttamiin vakaviin vaihtotaseongelmiin, joiden tasapainottaminen olisi vaatinut maakohtaisia valuuttakursseja, sekä keskuspankkien rahanpainamiseen sotakustannuksien kattamiseksi.
Yhä toiminnassa oleva CFA-frangialue keski- ja läntisessä Afrikassa on ollut ehkä toimivin kaikista itsenäisistä, usean maan yhteisvaluutta-alueista. Siihen kuuluvien maiden talouskasvu on kuitenkin ollut alhaista ja kiinteä valuuttakurssi on voimistanut ulkoisten sokkien vaikutusta. CFA-alueesta on myös vuosien saatossa eronnut useita maita. Alueella on käytössä exit-mekanismi.
Yhdysvaltojen dollarialue koki kohtalonhetkensä 1930-luvun suuressa lamassa. Lama iski koko maahan, mutta se kohteli erittäin raa-asti Keskilännen ja eteläisiä osavaltioita. Uhkana oli jopa joiden osavaltioiden lähtö dollarialueesta. Isku kompensoitiin liittovaltion vastikkeettomilla tulonsiirroilla, kuten työttömyyskorvauksilla, sosiaaliturvamaksuilla ja maataloustuilla. Vuosien 1929 ja 1933 välillä esimerkiksi Minneapolisin keskuspankkialue menetti 247 miljoonan dollarin edestä pankkitalletuksia, mutta saman ajan kuluessa se vastaanotti 229 miljoonan dollarin edestä liittovaltion tulonsiirtoja. Samanaikaisesti Bostonin keskuspankkialue vastaanotti 664 miljoonan dollarin edestä yksityisiä tilinsiirtoja menettäen samanaikaisesti 575 miljoonan dollarin edestä liittovaltion tulonsiirtoja (ks. esim. tämä ja tämä).
Valuuttaunionien historia kertoo, että yhteisvaluutat ovat toistuvasti altistuneet rahapolitiikkaan, kilpailukykyyn ja tuotantoon kohdistuville sokeille (ks. esim. tämä ja tämä). Näillä sokeilla tarkoitetaan esimerkiksi jonkin maan kohtaamaa (epäsymmetristä) talouskriisiä, kuten Kreikassa 2010, tai koko alueeseen kohdistuvaa (symmetristä) sokkia, esim. koronaviruksen aiheuttamat talouden sulkutoimet.
Valuutta-alueen ominaispiirteistä johtuu, että iski sokki sitten yksittäiseen maahan tai koko valuutta-alueeseen, sillä tulee aina johtamaan epäsymmetriseen reaktioon valuutta-alueen jäsenmaiden kesken. Jäsenmaat ovat monella tavalla taloudellisesti erilaisia. Yhteisvaluutat tahtovat heikentää jo ennestään taloudeltaan heikkoja jäsenmaita.
Kaikki pidempään toimineet useiden maiden muodostamat yhteisvaluuttamekanismit ovatkin olleet liittovaltioita tai valtioliittoja (ks. esim. tämä, tämä ja tämä). Jotkin itsenäiset valuuttaliitot ovat kestäneet toiminnassa pitkäänkin, mutta ne ovat altistaneet osallistujamaat sekä ulkoisille että sisäisille sokeille ja niistä on eronnut useita maita (ks. esim. tämä, tämä ja tämä). Itsenäisten valuuttaliittojen riesana on ollut myös hidas taloudellinen kasvu.
Keskeistä valuuttaliittojen onnistumiselle on ollut poliittinen tahto ja halu kasvavaan fiskaaliseen integraatioon, eli liittovaltiokehitykseen. Usein on arvioitu, ettei EU:ssa ole riittävän yleistä poliittista tahtoa liittovaltioksi. Jos näin on, uhkaisi jossain vaiheessa euroaluetta hallitsematon purkautuminen.
Oma valuuttakurssi ja yhteisvaluuttojen ongelmat
Olen selittänyt oman valuuttakurssin tehtäviä ja yhteisvaluuttojen aiheuttamia talousongelmia tarkemmin tässä blogissani, joten tiivistän ne vain tässä lisäten muutaman tutkimusviitteen.
Yhteisvaluutta poistaa maiden väliltä keskeisen tasapainotusmekanismin: oman valuuttakurssin. Sen tehtävänä on:
- Tasata maiden välisiä kilpailukykyeroja.
- Rajoittaa valtion (holtitonta) velkaantumista.
- Joustaa maan talouden tarpeiden mukaan.
Koska oma valuuttakurssi heijastelee maan talouden tilaa, tasaa se myös joltain osin eroja maiden välisessä kilpailukyvyssä. Kilpailukykyerot syntyvät esimerkiksi korkeista tai matalista palkankorotuksista, maiden tuottavuuskasvun eroista tai sääntelyyn, työkulttuuriin tai muihin talouden rakenteisiin riippuvista tekijöistä. Niiden yhdenmukaistuminen maiden välillä vie erittäin pitkään, eikä sitä välttämättä tapahdu koskaan.
Kun maiden valuutat poistetaan yhteisvaluutassa, kaikki yllämainitut taloutta tasapainottavat mekanismit menetetään. Tämä ei välttämättä näy kovin dramaattisesti nousukautena. Kilpailukyky- ja tuottavuuserot voivat kuitenkin rasittaa yhteisvaluuttoja myös nousukausina. Näiden seurauksena esimerkiksi Yhdysvalloissa jotkin osavaltiot ovat jatkuvasti liittovaltion tulojen nettosaajia ja toiset nettomaksajia.
Yhteisvaluuttojen rakenteelliset ongelmat (kilpailukykyerot ym.) tulevat esille taantumissa ja talouskriiseissä, joiden aikana yhteinen rahapolitiikka ei sovi kaikille valuuttaunioniin kuuluville maille (ks. esim. tämä ja tämä). Taantumissa ja talouskriiseissä yhteisvaluuttojen suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat eritoten ns. sudden stop -tilanteet, joissa yksityisten pääomien virta yhtäkkisesti kääntyy ulos heikoimmista valuutta-alueen maista. Näissä tilanteissa pääomat yleensä hakeutuvat yhteisvaluutan muihin, taloudeltaan vahvempiin maihin. Vuosien 2007 – 2009 finanssikriisi esimerkiksi aiheutti yksityisten pääomien vetäytymisen euroalueen eteläisistä maista pohjoisiin maihin (ks. esim. tämä ja tämä).
Sudden stop -tilanteet johtavat itsenäisen valuutan maassa valuutan ulkoisen arvon nopeaan laskuun. Tämä vähentää maan tuontia, lisää sen vientiä ja tekee maan houkuttelevammaksi investointikohteeksi. Nämä muutokset tasapainottavat maan vaihtotasetta. Yhteisvaluutassa tämä tasapainotusmekanismi kuitenkin puuttuu, minkä seurauksena yksityisen pääoman poistuminen johtaa nopeasti maan rahoitussektorin ongelmiin, ellei poistunutta yksityistä pääomaa korvata muulla rahalla.
Vuosien 2007 – 2009 finanssikriisin jälkeen euroalueella toimittiin juuri näin. Yksityinen raha pakeni Kreikasta, Irlannista, Portugalista ja Espanjasta, ja se korvattiin Target2 järjestelmän, ERVV:n, IMF:n ja euromaiden kahdenkeskisten sopimuksien kautta annetuilla lainoilla (ks. tämä ja tämä). Tämä turvasi kriisimaiden maksukyvyn, mutta velkojen ehtona olleet säästötoimet johtivat myöhemmin kyseisten maiden maksukyvyttömyysongelmiin.
Euroalueen koossapitäminen vaatii tulonsiirtomekanismin, ja liittovaltion
Monelta osin euroalue on uudelleen elänyt itsenäisten valuuttaliittojen historiaa. Sitä ovat viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana ravistelleet sekä ulkoiset että sisäiset sokit. Samalla euroalueen talouskasvu on merkittävästi taantunut.
Euroalue ei ole johtanut jäsenmaiden talouksien lähentymiseen, eli konvergenssiin vaan erot ovat päinvastoin kasvaneet (ks. esim. tämä ja tämä). Kehitys näyttää syntyvän syvistä rakenteellisista eroista maiden välillä. Tämäkään ei ole uusi ilmiö valuuttaliittojen historiassa. Ei voidakaan olettaa, että euroalueen rakenteelliset ongelmat tulisivat korjaantumaan lyhyellä tai edes pitkällä aikavälillä.
Tämän vuoksi elpymisrahaston kautta luotava tulonsiirtomekanismi tulee hyvin todennäköisesti olemaan pysyvä ja kasvava, selityksen olevan aina sama ”euron pelastaminen”. Sen turvaksi tarvitaan luonnollisesti rahojenjaon poliittista kontrollia, mikä johtaa lopulta poliittiseen unioniin ja liittovaltioon.
Elpymisrahasto olisi EU:n liittovaltion alku
Elpymisrahaston tarkoitus on luoda Eurooppaan uusi, ylikansallinen velkakerros. Sen julkisanomaton tehtävä on alkaa kerätä ylivelkaantuneiden jäsenmaiden, eritoten Italian ja Espanjan, valtionvelkaa EU-tasolle. Tätä kautta esim. Yhdysvallat kehittyi nykyiseksi liittovaltioksi.
Yhdysvaltojen liittovaltio kieltäytyi osavaltioiden velkapelastusoperaatioista 1840 -luvulla mikä suisti useita osavaltioita velkakriiseihin. Siitä lähtien osavaltiot ovat noudattaneet hyvin tiukkaa budjettikuria. 1930-luvun lamassa, kun dollarialue ja sitä kautta liittovaltio uhkasi hajota, Yhdysvaltoihin luotiin pikavauhtia laaja tulonsiirtojärjestelmä osavaltioiden välille. Nykyään se toimii enimmäkseen verojärjestelmän kautta. Esimerkiksi yhden dollarin nousu osavaltion tuloissa asukasta kohti johtaa liittovaltion nettomaksujen nousuun 31 sentillä, ja päinvastoin. Kyseessä on toisin sanoen huomattava osavaltioiden välinen tulonsiirtomekanismi. Kaikki puheet, että Yhdysvalloissa osavaltiot pärjäisivät esim. pelkän integroituneen pääoma- ja työmarkkinan avulla, ovatkin täysin harhaanjohtavia.
Olisi äärimmäisen naiivia ajatella, että elpymisrahaston kautta luotua uutta velkakerrosta ei käytettäisi euroalueella toistuvasti uudelleen. Italian ja Espanjan massiiviset valtionvelat sekä yhteisvaluutta-alueen taloudeltaan heikkoihin jäsenmaihin kohdistamat paineet takaavat sen.
Itse asiassa tulonsiirrot tulevat jatkumaan kahdesta syystä. Jos kehitys käy kohti liittovaltiota ovat ne osa liittovaltioelämää. Jollei kehitytä kohti liittovaltiota, tarvitaan tulonsiirtoja pitämään euroalue vielä jonkin aikaa koossa.
EU on tienristeyksessä. Valuuttaliittojen historia ja taloustieteellinen tutkimus osoittavat, että euroalue viime kädessä voi edetä vain kahteen suuntaan: liittovaltioon tai (osittaiseen tai täydelliseen) hajoamiseen.
On tärkeää huomioida, että jälkimmäinen ei tietenkään merkitsisi, että EU tai yhteismarkkinat samalla hajoaisivat. Se kuitenkin merkitsisi, että jäsenmaiden on otettava itse taas vastuu toimintansa rahoittamisesta. Käytännössä kyseessä olisi paluu no-bailout periaatteeseen, kuten tapahtui Yhdysvalloissa 1840-luvulla.
Hyviä vaihtoehtoja ei käytännössä enää ole. Jokaisen kansanedustajan, ja suomalaisen, onkin nyt syytä miettiä, kuinka paljon euron pelastaminen saa Suomelle maksaa.
Hieno ja tasapainoinen kirjoitus. Työsi tässä asiassa on ollut mittaamattoman arvokasta!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti tämä kirjoitus poistaa poliitikkojemme silmien päällä olevat laput ja asioita katsotaan suoraan silmiin. Sama pätee muillekin asiaa pohtiville. Ihmettelen sitä, että miksi näin selvässä asiassa ei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Sitten päälle kunnon keskustelu ja yhteiset toimet päätetyn tavoitteen mukaisesti. Mikäli haluamme liittovaltiota, niin sitten meidän pitää alkaa sitä toteuttamaan, mutta ensin siis pitää todeta, että haluammeko me sitä. Nyt päällimmäisenä perusteluna käytetään yhteistä puolustusta, mutta onhan siihen muitakin keinoja kuin liittovaltio. Poliittisin toimin junailtu liittovaltio tulee aiheuttamaan kaaoksen, kyse on vain ajasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä poliitikkomme tämän hyvin tietävät mutta eivät välitä kun silmissä kiiluu kevyesti verotettu palkintovirka Brysselissä.
Ilmoita asiaton viesti
En ole vuosiin uskonut, että politiikkomme olisivat olleet tietämättömiä näistä kahdesta – ja vääjäämättömästä – lopputulemasta.
Heille tilanne on sikäli hankala, että suomalaiset tuskin äänestäisivät ”kyllä” liittovaltiolle tietäen sen merkitsevän hyvinvointivaltiomme merkittävää romuttamista. He eivät myöskään uskalla tehdä vaadittavia sopeutustoimia (oma kelluva markka devalvoituisi sokeissa, jolloin vain yksi hinta muuttuu), kuten julkisen sektorin palkkaleikkauksia, etuusleikkauksia ja muita ”rakenteellisia uudistuksia”. Yhden hinnan muutoksen sijaan pitäisi muuttaa tuhansia hintoja!
Jäljelle jäisi euroero. Mutta kun silläkään ei ole riittävää kannatusta! Kannatuksen kasvattamiseen perustelemalla vaihtoehtoa ei olla haluttu tehdä.
Sen vuoksi hivuttaminen liittovaltioon on poliittisesti mieluisin vaihtoehto. Silläkin uhalla, että sosiaaliturva leikkaantuisi rajusti ja se aiheuttaisi tyytymättömyyttä. Mutta silloin voi sanoa, kuten Urpilainen, että ”EU pakottaa”. Kädet pestään vastuusta.
Vastuu päätöksenteosta ulkoistetaan käytännössä Brysseliin.
Miksi hyvinvointivaltiomme pitäisi ajaa alas? Verotustason vuoksi. Jos nykytason päälle lapataan vielä EU-verot (tulonsiirtoja varten) niin kansalaisten ostovoima olisi mennyttä ja yritykset täysin kannattamattomia! Ja kun kansallisia veroja pitää laskea niin niillä ei voida myöskään rahoittaa esimerkiksi ilmaista peruskoulua tai terveydenhuoltoa.
Muistakaa siis äänestää. Jokaisissa vaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
”kuten Urpilainen, että ”EU pakottaa”. Kädet pestään vastuusta.”
Periaatteessa kyllä, mutta kyllähän suvereenin valtion on täytynyt itse luovuttaa valtaa pois, jos noin on. Minä en ainakaan ole päässyt äänestämään liittovaltiosta tai eurosta, joten minulla ei ole vastuuta noista. Kenellä siis on?
Ilmoita asiaton viesti
Joo, siis EU-johtajat sopivat keskenään talouskurisäännöistä, ei EU (komissio ei esittänyt, eikä mepit äänestäneet). Silti tämän taakse yritti piiloutua, vaikka ”syyllinen” (pääministeri) istui aivan vieressä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Puhutaanko nyt siitä samasta, mistä Ruotsissa kieskusteltiin viimeksi kesäkuun lopulla?
Ilmoita asiaton viesti
Onhan Ruotsissa keskusteltu eurojäsenyydestä jo vuosikausia.
Eikä Ruotsissa eurojäsenyys kiinnosta. Kruunun säilyttämisen edut on selvitetty kansalaisille. Sen vuoksi heidän talous porskuttaa ja meidän uppoaa kiven lailla.
Nyt he eivät ole enää puheperäisten perustelujen varassa. Heillä on empiiristä näyttöä, että eurojäsenyys olisi kaamea virhe.
Ilmoita asiaton viesti
Pari muutosta, joihin Ruotsi ei pääministerin Löfvenin mukaan ole aikeissa ryhtyä. Ainakaan toistaiseksi.
1. Liittovaltio
2. Euron käyttöönotto
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostavasti Ruotsi aikoo kuitenkin osallistua elpymisrahastoon ilman soraääniä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kuten hyvin tiedät Ruotsi, osana nuukaa nelikkoa, neuvotteli itselleen jäsenmaksun alennuksen, jonka vaikutus on merkittävä.
Siinä se ero.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän koko keskustelu muisteta aika yleisesti. Suomi saavutti omat tavoitteensa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi oli yksi nuukista, mutta Marin toimi toisin, ja se lopputulos oli tuo mainittu. Oliko se hyvä neuvottelutulos ? Tuskin Suomen tavoitteiden mukainen, Marinin omien tavotteiden mukainen. Ehkä.
Joten Suomi siis maksaa maximit ja saa vastineeksi edelleen niitä turisteja Italiasta, kuten noheva Afrikka komissaari Jutta Urpilainen topakasti loihe lausumans.
(Ei siis syytä huoleen ☝️
Ilmoita asiaton viesti
Saat vapaasti olla tykkäämättä eduskunnan asettamista tavoitteista ja saavutetusta neuvottelutuloksesta, mutta jälkimmäinen toteutti edelliset. Fakta mikä fakta.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai olen sitä mieltä, että Marinin neuvottelu epäonnistui täysin. Eikä eduskunta suinkaan ollut yksimielinen tavoitteista, eikä neuvottelun tuloksesta.
Myös hallituspuolueissa myönnettiin, ettei paketti ole täydellinen. Esimerkiksi keskustan kansanedustajat esittivät osin kriittisiä puheenvuoroja. Aiheesta.
Jää muuten nähtäväksi, noudattaako eduskunta PeV in lausuntoa 2/3 enemmistöstä. Olisihan se kaikkien suomalaisten etu, jos koko paketti neuvotellaan uusiksi, tai sitten haetaan muunlaisia ratkaisuja. Silläkin uhalla, ettei ne Italian tuhannet turistit tule enää Suomeen. Ei kai sossuillakaan ole mitään Suomen kannalta parempaa lopputulosta vastaan ?
Vai käykö nyt kuitenkin niin, kuten Marin oli kuulemma sanonut, että hän kyllä hoitaa PeV in. Toveri Rinnehän on muuten varmaan vaikea pala ja myös oikeuden puolustaja 😂 ,ihan ykkösluokan luottopeluri kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset blogista!
Lisään vielä, että valtiosääntöoikeudellisesti Suomi ei ole EU:n eikä euro-alueen jäsen.
Tämä ei ole valemediaa.
Presidentti Koiviston toivomuksesta pääministeri Esko Aho harhautti eduskuntaa valheellisella EMU-varaumalla, joka tekaistiin 20.12.1993 EU-ministeriryhmän kokouksen pöytäkirjan 16/93 pykälään 6.
Pöytäkirjan salaiseksi julistamisen aikaan 26.1.2000 salaajat Esko Ahon lisäksi olivat ex-presidentti Koivisto ja silloiset presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen ja ulkoministeri Tarja Halonen. Ainakin heidän kaikkien olisi pitänyt olla salaamisesta tietoisia.
Korkein hallinto-oikeus on salaamisessa osallinen vahvistaessaan 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608.
Korkein hallinto-oikeus ryhtyi ratkaisullaan suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtynyttä korkeata valtiojohtoa. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa ja muutti salassapitoargumentteja kovemmiksi kuin Ulkoministeriö.
KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken”.
KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.
Olen salaisen EMU-varaumakokouspöytäkirjan asianosainen, koska sain siitä otteen jo 1.12.1999.
Asiakirjat ovat nähtävillä kotisivullani http://jormajaakkola.fi/EMU-petos
Lukekaa tämä ja laittakaa jakeluun Suomen kansalle
http://jormajaakkola.fi/Medialle
Median velvollisuus on nostaa asia julkiseksi!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus Tuomas. Historia tässä jotenkin toistaa itseään, siitä miten poliittisin ideologioin yritetään saada EU ja euro asioita aikaiseksi ja osa kertomuksesta joko pimitetään tai vaiennetaan. Onko elvytyspaketti Suomen tai suomalaisten veronmaksajien etu, no ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
No, muutama hallituspuolueen satraappi saa ”koordinoida” elvytysrahoja omiin taskuihinsa (hulppean palkan muodossa).
Kaikki sitten maksavat ne myöhemmin takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on. Ei pidä myöskään unohtaa Jyrkiä, Alexia ja Juttaa, jotka jakoivat rahaa lapiotolkulla muualle ja saivat mukavat EU pestit.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tuo PS porukan käsi vapissut kun hyväksyivät Kreikan kolmannen paketin lähes 100 miljardia.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän, että silloisesta hallituksesta lähtö oli tosi lähellä.
Kansalaisilta toki tuppaa unohtumaan, että Kreikan kolmas paketti oli valtaosaltaan maksuajan pidennys Kreikan 1. ja 2. tukipakettiin. Kolmannella tukipaketilla ”rullattiin” (uusittiin) näitä aiempia tukilainoja.
Toki siitäkin jonkin verran myönnettiin uutta nettorahoitusta.
Tämä elpymisväline on tästäkin syystä hyvin tärkeää: kun on aluksi laitettu jokunen miljardi niin sitä päästään ns. ihon alle. Uusista paketeista on aina hankalampaa kieltäytyä, kun vaarana on menettää ne aiemmin heivatut rahat.
Siitä syystä Kreikan 1. tukipaketti olisi pitänyt kaataa. Jokin tukipakettia pienempo siltarahoitus paluuseen omaan drakmaan esim. IMF:n kautta olisi ollut paljon mielekkäämpää. Suomelle, EU:lle ja ennen kaikkea myös Kreikalle itselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Erikoista on katsoa, kun selvät tosiasiat kielletään hallituspuolueissa, mutta niin kai se on ollut monipuoluehallituksissa aina. Asiasta ei voida edes keskustella asiallisesti eduskunnan ja hallituksen tasolla. Tämä on samanlaista juttua kuin armeijassa: se, jolla on eniten natsoja kauluksessa on aina oikeassa eli hallitus on aina oikeassa.
Näin se on mennyt maailman sivu tässä maassa sitten 70-luvun. Silloin vielä hallitukset kaatuivat luottamusäänestyksissä, mutta ei sen jälkeen. Sittemmin on käytetty kepulaista konstia: pääministeri vaihtoon, tai lähdemme hallituksesta. Ja se on ollut tyypillesti puolueen puheenjohtajan valinta, jolla on suuri valta tässä maassa.
Elämme erikoisia aikoja, mutta en usko jostain syystä hallituksen kaatuvan, koska sellainen juttu tähän tarvittaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä Ollilan tekstit ovat juuri tällaisia. Ikinä ei voi luottaa, mitä mies kirjoittaa. Kekkonen kyllä kaatoi hallituksia useasti 70-luvulla, mutta eduskunnan luottamusäänestyksissä hallitus on kaatunut Suomessa ainoastaan 4 kertaa, viimeeksi 26.4.1958.
Ilmoita asiaton viesti
Niemeläiselle. Jostain syystä en luota väitteeseesi, että silloin kun presidenttien nimi oli Kekkonen, heillä olisi ollut valta kaataa hallitus. En ole tarkistanut asiaa, mutta olen sitä mieltä, että niin kauan kuin hallitus nautti eduskunnasn luottamusta, se saattoi jatkaa. Legenda kertoo, että Urkki yritti kaataa uransa loppuvaiheessa Koiviston hallituksen, mutta ei saanut sitä juonittua, kun Koivisto tajusi, että Kekkonen ei ole enää kykenevä hoitamaan virkaansa.
Kekkosella saattoi noihin aikoihin olla valta määrätä eduskuntavaalit, mutta se ei ole sama asia kuin hallituksen kaataminen, vaikka se olisi ollutkin asian lopullinen tarkoitus.
Kirjoitit, että ikinä ei voi luottaa, mitä minä kirjoitan. Jostain syystä, minulla on sellainen kutina, että et ole ikinä antanut minulle sydämen kuvia. Olenko oikeassa?
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Olet oikeassa siinä, että Kekkonen kaatoi hallituksia määräämällä uusia eduskuntavaaleja tai uhkaamalla uusien vaalien järjestämisestä. Mutta siitähän väitteessäsi ei ollut kysymys enkä siihen vastannut. Väitit eduskunnan luottamusäänestyksen johtaneen hallitusten kaatumiseen. Sen eduskunnan luottamusäänestyksen osalta laitoin kyllä oikeaa faktatietoa. 26.4.1958 jälkeen hallitus ei ole kertaakaan kaatunut eduskunnan välikysymykseen. Voit tarkistaa asian, niin asiasta ei tarvitse tämän jälkeen keskustella.
En voi muistaa, olenko koskaan antanut sinulle sydämen kuvia. Olisin yllättynyt, jollen olisi. Olet siksi paljon kommentoinut, että todennäköisesti olet kirjoittanut sellaisenkin kommentin, josta olen tykännyt.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä oli se puolue joka pyysi sinua valiokuntaan asiantuntijaksi. Sinun yhden miehen ”firma” ei ole mitenkään tunnettu ja tunnustettu lausuntojen antaja. Tietysti on niin, että Pihtiputaan mummo on saattanut tulla eduskuntaan samalla taksilla!
Ilmoita asiaton viesti
Tuomas Malinen. Olet seuraavan Perussuomalaisen hallituksen valtiovarainministeri. Työ tulee olemaan vaikea, koska olemme edelleen EU:ssa. Tai sitten emme enää jos voime tulkita Jorma Jaakkolan tutkimusta, jonka mukaan emme ole edes liittyneet Euroopan Unioniin tai rahaliittoon. Kiitoksia myös Sinulle Tuomas Malinen siitä, että jaksat olla kansan äänitorvi. Torveutesi palkitaan kyllä sen uskon kunhan totuus valkenee.
Ilmoita asiaton viesti
Onko siis oletettavaa, että PS on seuraavien eduskuntavaalien toiseksi suurin puolue? Vai puhutko siis Perussuomalaiset rp:n puoluehallituksesta? Tuskin sinäkään sentään kuvittelet, että PS saisi yli 50% kaikista eduskuntavaaleissa annettavista äänistä ja voisi muodostaa hallituksen yksin.
Jotta Malisesta voisi tulla valtiovarainministeri PS:n mandaatilla, se vaatisi, että pääministeri tulisi jostain muusta puolueesta ja että PS:n puheenjohtaja ei haluaisi hallituksen toisiksi vaikutusvaltaisimmalle paikalle. Näinhän kävi kolmen S:n hallituksessa, muttei Soini sentään luovuttanut puolueen mandaattia valtiovarainministeriin, vaan vaihtoi mandaatteja.
Ilmoita asiaton viesti
Todettiin, että kokous ei ollut päätösvaltainen ( PöytäkirjaTaVP42021 vp
Talousvaliokunta
Tiistai 16.2.2021 klo 12.15—14.00 Lainaus on talousvaliokunnan pöytäkirjasta. Onko lausunto annettu eduskunnan kuppilassa?
Ilmoita asiaton viesti
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että valuuttaunioni kehittyisi liittovaltioksi, johon Ruotsikin tulisi mukaan.
Yleisesti ottaen en kuitenkaan pidä kovin vakuuttavina noita ”ei koskaan ennenkään historiassa” -argumentteja. Ennen vuotta 1789 ei koskaan missään ollut valittu tasavallan presidenttiä; ennen vuotta 1906 ei minnekään koskaan ollut säädetty yleistä ja yhtäläistä vaalikelpoisuutta; ja niin edelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsihan ei, ainakaan nykyhallituksen aikana, tule mukaan liittovaltioon. Kuten Löfven kommentoi.
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin ekonomistin koulutuksen saaneena voin sanoa kirjoitustasi erittäin asiantuntevaksi ja johtopäätöksiäsi oikeiksi.
Me olemme kuin sammakot kattilassa, vähitellen meitä hivutetaan liittovaltioon. Kansallisista viranomaisista luovutaan ja nekin menevät Brysseliin tai isoihin jäsenmaihin kuten Ranska ja Saksa. Siinäpä saattaa kepulainen viljelijä yllättyä kun pellolle tulee virkamies, jonka toimivaltaa ei ole säädetty eduskuntalailla eikä tämä virkamies ole perustuslakimme alainen. Hänen ei tarvitse välittää hittoakaan eduskunnasta, koska ei ole tälle tilivelvollinen. Ei myöskään viranomaisten laillisuusvalvonnasta. Eikä Suomi maksa palkkaakaan vaan pulittaa sen nettomaksussaan Komissiolle. Vastaavaa viritystä ei ole koettu edes Suuriruhtinaanmaan aikana.
Suomesta tulee Euroopan Pohjois-Karjala. Puistoalue. Edes kirottu julkinen sektori ei työllistä, koska asiat voidaan hoitaa Keski-Euroopasta käsin. Myös pääkonttorit ovat siellä. Täällä ei tarvita välttämättä edes tytäryhtiöitä, koska on olemassa myös sivuliikeoptio. Koulutettu työvoima muuttaa maasta ja verotus karahtaa siihen, että veroaste ei ole veronkannon kannalta optimaalinen. Veroasteen nousu vähentääkin verokertymää.
Sitten on onni ja autuus saavutettu. On kuin kauniina tammikuisena pakkaspäivänä, aurinko paistaa lämpimästi Espanjan yllä.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on aivan itsestään selvää, että joko luodaan EU-tasoinen liittovaltio tulonsiirtoineen tai sitten ei luoda.
Jos luodaan liittovaltio (imperiumi), niin yhteinen raha on siihen luonteva väline. Minusta onkin hienosti kiteytetty erään toisen nettomaksajamaan ekonomistin näkemys tästä kuviosta: ”Tämä on se hinta, minkä eurojäsenyys maksaa”.
Käsittääkseni vastaavia tulkintoja ovat esittäneet aika monet taloustieteilijät. Joten euron hinta on liittovaltio. Kannattaa harkita sen mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä.
”Perussuomalaisten ja markankaipaajien suosikkiekonomisti Tuomas Malinen keräsi yleisöltä aplodeja kehumalla, miten hän jo 17-18-vuotiaana EU-kansanäänestyksen alla sabotoi kauppaopistolaisille jaettuja ”Kyllä EU:lle” -pinssejä ja sai siitä rehtoriltaan nuhteet.”
https://seura.fi/tolkun-henkilo/mita-suomen-eu-eron-vaatijat-haluavat/
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelissa sanotaan myös: ”Malisen vaihtoehto nykymenolle eli elvytysrahastosta poistuminen sisältää omat vaaransa ja riskinsä koko eurotalousalueelle, mutta niitä Malinen ei hallituksen haukkumiseltaan ehtinyt lyhyessä puheenvuorossa ruotia.”
Hitto, kun tuo Malinen kirjoittelee edelleen vain niin lyhyitä tekstejä, ettei hän ehdi edelleenkään näitä tärkeämpiä asioita nostaa esiin.
Ilmoita asiaton viesti