Mikä johtajiamme vaivaa?

Aina kun luulen, että keskustelu EU:n ”elpymisrahaston” ympärillä ei voi enää mennä hullummaksi, juuri niin käy.

Nyt esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jyrki Häkämies ja SAK:n johtaja Jarkko Eloranta jakavat kolmen miljardin ”elvytysrahoja”, joista Suomi maksaa kuusi miljardia. Eikö edes elinkeinoelämän johtajillamme ole pokkaa sanoa, että tässä ei ole mitään järkeä? Jos he ajattelevat, että on hyvä, että maksamme kuusi miljardia jotta saamme kolme miljardia, ei ole mikään ihme, että taloutemme on niin surkeassa jamassa.

Suomen johtavat makrotaloustieteilijät, kuten professori Mikko Puhakka, elvytystutkija Juha Tervala ja jopa entinen EU:n virkamies, professori Vesa Vihriälä kritisoivat EU:n rahaston järkevyyttä. Professori Puhakka ja Helsingin yliopiston taloustieteen kandidaattiohjelman johtaja Tervala kritisoivat rahastoa hyvin kärkkäästi. Kumpikin toteaa, että rahastolla on hyvin vähän tekemistä elvytyksen kanssa, vaan sillä perustetaan EU:n laajuinen tulonsiirtounioni.

Tulonsiirtounioni tarkoittaa, että rikkaammat EU:n jäsenmaat siirtävät verotuloja köyhempiin jäsenmaihin. Yhdysvalloissa on ollut tulonsiirtounioni 1930 -luvun suuresta lamasta lähtien. Se toimii enimmäkseen verojärjestelmän kautta, kuten olen mm. tässä blogissa selittänyt.

Yhdysvallat on kuitenkin liittovaltio, mitä EU ei ole. EU:sta ollaankin rakentamassa vaarallista valtioliiton hybridiä, jossa kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa demokraattisesti rahojen käyttöön. Elpymisrahastossa EU:n komissio päättää sekä velanotosta että rahojen jaosta. Meille kansalaisille on jäämässä maksajan rooli.

Hallituksemme mielikuvituksellinen tarina siitä, että rahasto olisi kertaluonteinen on saanut jo kovan iskun, kun Saksan demarit ovat kääntyneet kannattamaan yhteisen velan ja tulonsiirtojen pysyvyyttä. Elpymisrahastosta onkin tulossa pysyvä, mikä tarkoittaa fiskaaliunionin syntymistä.

Kaikista huolestuttavinta on, että meille ei ole kerrottu, miten rahastosta pääsee pois. Entä jos emme enää halua maksaa tulonsiirtoja Italialle ja muille jäsenmaille?

Jos eduskuntamme hyväksyy rahaston, säädetty laki tekee meistä EU budjetin ja velan takaajia.  Todennäköisesti tämä tarkoittaa, että ainoa keino lähteä rahastosta on erota EU:sta. Tämäkään ei välttämättä riitä, vaan koska olemme takaajia, saatamme joutua julistautumaan maksukyvyttömäksi. Se olisi luonnollisesti katastrofi Suomelle, koska se sulkisi pääsymme kansainvälisille rahoitusmarkkinoilla (joksikin aikaa).

EU:n elpymisrahasto tarkoittaakin Suomelle, ja kaikille EU:n jäsenmaille, käytännössä taloudellisen itsemääräämisoikeuden menettämistä. Se myös sitoisi meidät epädemokraattiseen tulonsiirtounioniin.

Ymmärrän hyvin, jos talousasioissa kouluttamaton pääministerimme ei ymmärrä, mihin hän on Suomea sitomassa. Elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjemme johtajilta kuitenkin odottaisin syvällisempää ymmärrystä. Jos he eivät siihen pysty, olisi heidän ehkä aika jättää pestinsä. Toinen vaihtoehto on, että he ymmärtävät, mutta eivät uskalla puhua. Sitäkään ei voi pitää hyvänä, että pelkurit johtavat talousinstituutiotamme.