Miksi meitä pelotellaan sähkökatkoilla?

Venäjän ja Ukrainan sota on johtamassa meidät tilanteeseen, jota sähkömarkkina-asiantuntijat ovat pelänneet jo pitkään: kierrätettäviin sähkökatkoihin. Tämä on ainakin viesti, jota johtavat päivälehtemme tällä hetkellä meille syöttävät (ks. esim. tämä, tämä ja tämä). Onko tilanne todella näin paha?

Fakta on, että sähköntuotantomme ei pitkään aikaan ole ollut talvikuukausina riittävää, vaan sähköä on huippukulutuksen aikana tuotu sekä Norjasta että Venäjältä. Olkiluodon kolmannen reaktorin piti huomattavasti supistaa tätä vajetta, mutta sen turbiinilaitoksen ongelmat ovat viivästyttäneet reaktorin täysimääräistä käyttöönottoa ainakin tammikuun loppuun.

Jokainen voi käydä seuraamassa sähköntuotannon ja -kulutuksen tilaa Fingridin sivuilta. Julkaisuhetkellä (24.11. klo 10.23), Suomi tuotti sähköä noin 8770 megawatin edestä, kun kulutus oli noin 10880 megawattia. Puuttuva sähkö tuotiin Norjasta ja Ruotsista.

Nordpool on Suomen, Ruotsin, Norjan, Viron ja Liettuan yhteissähkömarkkina. Sen lisäksi alueelta (lähinnä Norjasta) viedään sähköä Eurooppaan, mutta emme kuitenkaan ole osa yhteiseurooppalaista integroitua sähkömarkkinaa. Tämä mahdollistaa sen, että Nordpool voi käytännössä koska tahansa katkaista sähkön viennin Eurooppaan. Julkaisimme tämän idean sähkökriisin ehkäisemiksi Taloussanomien erikoistoimittajan Jan Hurrin kanssa samaan aikaan syyskuun alussa.

Norjalla on huomattava sähköntuotantokapasiteetti. Norja on ollut keskeinen Keski-Euroopan sekä Brittien energiantoimittaja jo useamman vuoden ajan. Norjan vesivarannot ovat täyttyneet lähelle niiden pitkän aikavälin mediaania viime viikkoina. Tämä tarkoittaa, että Norja pystyy kattamaan Nordpool -alueen sähköntarpeen kaikissa kuviteltavissa olevissa pakkas- ja tuuliskenaarioissa.

Miksi meitä sitten pelotellaan sähkökatkoilla?

Syy on todennäköisesti poliittinen. Saksa ja Ranska ovat naiiviudessaan tehneet itsensä riippuvaiseksi sekä Venäjän öljystä ja kaasusta sekä Norjan sähköstä. Saksa on ajanut alas ydinvoimateollisuutensa yhtenä harvoina maailman maista, joka olisi ollut ydinenergian tuotannossa täysin omavarainen. Ranska on, monien muiden Keski-Euroopan maiden tavoin, ajanut alas ydinvoimakapasiteettiaan. Belgiassa jopa suljettiin ydinvoimala tänä syksynä energiakriisin ollessa jo päällä! Toimea voidaan pitää tahallisena energiakriisin pahentamisena, eli käytännössä sabotaasina. Meidän pohjoismaalaisten pitäisi siis uhrautua Keski-Euroopan johtajien hölmöyden takia!

Nykypoliitikkomme, presidenttimme mukaan lukien, eivät näytä olevan kiinnostuneita niinkään suomalaisten kuin keski-eurooppalaisten elinolojen ja teollisuuden puolustamisesta. Heistä ja etenkin pääministeri Sanna Marinista on tulossa uhka maallemme.

Tämä siinäkin mielessä, että energiakriisillä on paljon vakavampia, strategisia ulottuvuuksia. Tehdäänpä pieni ajatusleikki.

Kuvittele, että olet entisen suurvallan diktaattorimaiset valtuudet omaava johtaja. Ajattele, että haluaisit palauttaa maasi entisen aseman, mutta resurssit eivät ole enää samat kuin ennen. Mitä siis teet?

Paras ja käytännössä ainoa strategia on lähimaiden talouksien ja yhteiskuntien heikentäminen. Miten tämä onnistuu parhaiten? Ajamalla maat jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, mikä heikentää sekä maiden talouksia että yhteiskunnan koheesiota (yhtenäisyyttä). Parhaat aseet tähän ovat: nälkä, kylmyys ja pimeys. Paras vaikutus aikaansaadaan, jos kyseisten maiden poliitikot saadaan toteuttamaan näitä edistäviä toimia, sekä toiminnallaan lisäämään poliittiseen järjestelmään kohdistuvaa epäluottamusta.

Suomen on välittömästi aloitettava neuvottelut Norjan ja Ruotsin kanssa Nordpoolin alueen maiden energian saannin varmistamisesta kaikissa mahdollisissa oloissa. Sen lisäksi on luotava hätästrategia ruokaomavaraisuutemme turvaamiseksi sekä kotimaisen energiantuotannon nopeaksi nostamiseksi (”ilmastotavoitteet” ja muu selviytymisemme kannalta toissijainen höpinä on syytä toistaiseksi unohtaa). Tämä etenkin siitä syystä, että arvioiden mukaan energiakriisi Euroopassa ja sitä kautta maailmalla jatkuu vuosia. Globaalin ruokatuotannon ja markkinan toiminta on niin ikään uhattuna. Edessä on todennäköisesti erittäin epävarma ja turbulentti aika, johon meidän on varauduttava perinpohjaisesti.

Mikäli emme ryhdy välittömiin korjaustoimiin, heikennämme maatamme kriittisellä hetkellä. Mielestäni tämä vastaisi maanpetosta.

Tämä on myös todettava. Tehdessämme sähkömarkkinaennusteita sähköntuotantoyhtiöillemme, meille selvisi, että sähkökatkojen uhatessa maassamme on (ainakin ollut) selvä toimintasuunnitelma. Ensiksi ajetaan alas energiaintensiiviset ei-välttämättömät tehtaat, sitten vähennetään valaistusta ja tehdään muita toimia, ja vasta jos mikään muu ei auta, turvaudutaan kierrätettäviin sähkökatkoihin. Erään sähköyhtiön käyttöpäällikkö totesi tuolloin minulle, että ”niihin joudutaan vain jos huomattava osa Suomen sähköntuotannosta romahtaa”.

Ihmettelenkin nyt, että onko jokin perustavanlaatuisesti muuttunut tässä, ilmeisen pitkään käytössä olleessa järjestelyssä vai mistä on kyse? Eivät kai johtajamme voi tahallisesti ajaa meitä energiakriisiin? Voisiko Fingrid mahdollisesti kommentoida asiaa jotenkin?

On myös hyvä tiedostaa, että akuutissa kriisitilanteessa ainoa luotettava tuki on saatavissa naapureiltamme (enimmäkseen lännestä). EU on kaikilta osin ns. paperitiikeri. Sieltä on turha odottaa mitään apua. Meidän pitää liittoutua Norjan ja Ruotsin kanssa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ainoastaan sitä kautta voimme varmistaa kansamme ja maamme selviytymisen tulevina, todennäköisesti äärimmäisen turbulentteina vuosina.

Mikäli hallituksemme ja johtavat poliitikkomme eivät tähän toimeen (Suomen ja suomalaisten suojelemiseen) välittömästi tartu, he eivät ole oikeita ihmisiä johtamaan maatamme, ja heidät on välittömästi poistettava virasta. Mahdollisia maanpetossyytteitä voidaan miettiä myöhemmin.