On vuosi 2025, ja EU:n elpymisrahastoa ei hyväksytty

Laura Stjernvallin askel oli ripeä. Oli alkamassa kokous Finanssivalvonnassa, jonka johtokuntaan hänet oli alkuvuodesta valittu. Kevät oli parhaimmillaan ja matalien korkokenkien kopina täytti kevätaamuisen Kruununhaan säteilevät kadut. Laura pysähtyi Säätytalon kulmalle katselemaan leikkikentällä leikkiviä lapsia.

Viime vuodet olivat olleet suomalaisille, ja koko maailmalle, rankkoja mutta uuden alun siemen oli jo taimella. Suomen talouden ennustettiin kasvavan 2025 yli kuusi prosenttia, mikä tuli edellisvuoden yli viiden prosentin kasvun päälle. Kasvu oli erittäin tervetullut Suomen talouden romahdettua globaalin talouskriisin ajamana yli 20 prosenttia vuosina 2021 – 2023. Lauran mieleen muistui kevään 2021 optimismi.

Keväällä 2021 maailmantalouden ajateltiin jotenkin oudosti toipuvan koronaviruspandemian aiheuttamasta iskusta valtavilla keskuspankkien ja valtioiden toteuttamilla elvytyksillä. Jälkeenpäin tuntui hassulta ajatus, että elvytyksen, joka oli käytännössä jatkunut katkeamattomana 2007 – 2009 finanssikriisistä lähtien, kiihdyttäminen olisi jotenkin käynnistänyt maailmantalouden, joka oli osin vaipunut taantumaan jo 2019.

Miten ihmeessä samojen keinojen, jotka lopulta suistivat maailmantalouden kaikkien aikojen pahimpaan talouskriisiin, oli saatettu ajatella nostavan globaalin talouden sulkutoimien kaivamasta kuopasta?

Errare humanum est, ignoscere divinum, Laura mietti itsekseen ja jatkoi matkaansa. Tänään tehtäisiin jälleen isoja linjauksia.

Kun euro kaatui, ja EU pelastui

Toukokuussa 2021 Suomen eduskunta oli kieltäytynyt hyväksymästä EU:n budjetin ja 750 miljardin euron ”elvytyspaketin” kytkentää, kaataen siten käytännössä koko paketin. Siitä alkanut poliittinen kriisi oli ensin kaatanut Italian hallituksen ja pankkikriisin iskiessä aloittanut nopean, euron hajoamiseen johtaneen prosessin. Maailmantalouden kaaos ei kuitenkaan rajoittunut tähän.

Korkojen nousu sekä inflaation yhtäkkinen nopeutuminen, joka ajoi keskuspankit nurkkaan, kaatoivat  globaalit rahoitusmarkkinat Yhdysvalloista alkaen. Zombifioitunut yrityssektori oli seurannut perässä ja maailmantalous oli romahtanut. Tässä vaiheessa monelle suomalaiselle oli selvinnyt, minkälaiselta ”luodilta” eduskunnan rohkea päätös oli Suomen ja Euroopan säästänyt.

Laura oli seurannut kaaosta aitiopaikalta erilaisten kansainvälisten finanssilaitosten johtotehtävissä. Hän oli myös, osin parisuhteensa kautta, päässyt tutustumaan valtion hallinnon toimintaan. Hänen kokemuspohjansa oli juuri sitä, mitä Finanssivalvonta etsi Suomen puskiessa muun maailman mukana kohti ”kultaiseksi ajanjaksoksi” tituleerattua, uusien teknisten innovaatioiden ajamaa talouden nousukautta. Siitä povattiin jo yhtä maailmanhistorian nopeinta talouden kasvujaksoa.

Menneet vuodet olivat kuitenkin olleet hyvin vaikeita Suomelle. Sokki pienen Suomen kaadettua ”mahtavan EU:n” elpymisrahaston oli ollut suuri. Oli uhkailtu Suomen jäämisellä yksin – käytännössä Venäjän armoille – ja vihjailtu EU:sta erottamisella. Se oli kuitenkin ollut vain puhetta, kuten kaikki EU-asioista perillä olevat tiesivät.

EU:sta ei voinut erottaa ketään, ja EU:n yhtenäisyys oli paljon enemmän kuin yhteinen valuutta, jonka lopulta kaikki myönsivät olleen vakava haitta koko muulle Euroopalle paitsi Saksalle. Globaalin finanssikriisin iskiessä Suomen syyttäminen kuitenkin nopeasti unohtui. Monet EU:n rahastoon nettomaksajiksi aiotut jäsenmaat olivat kiitelleet Suomea hiljaa itsekseen ja myöhemmin kulisseissa hieman äänekkäämmin, kun oli selvinnyt, kuinka suurelta laskulta Suomen rohkea tempaus oli heidät säästänyt.

Etelä-Euroopan pankkisektorin umpisurkea tila ja EU:n perussopimuksen vakava uudelleentulkinta olisi rahaston ratifioinnin jälkeen johtanut lähes varmasti EU:n velkavuoren kasvattamiseen ja sitä kautta yhteisvastuun valtavaan kasvattamiseen. Tämä olisi ehkä hieman viivästyttänyt euroalueen romahdusta mutta suuresti lisännyt ongelmien siirtymistä maasta toiseen johtaen lopulta todennäköisesti EU:n laajuiseen velkakriisiin. Nyt pankkikriisiä oli yritetty hoitaa lähinnä – onneksi – torsoksi jääneen pankkiunionin kautta. Kriisi oli ollut syvä, mutta sen seurauksena Euroopan talous oli nyt vakaassa kasvussa.

Vuoden 2024 aikana Suomea oli jo kiitetty, tosin vain epävirallisissa puheenvuoroissa, EU:n pelastamisesta. Tapahtuma oli käynnistänyt myös itsekriittisen prosessin EU:ssa.

Mikä oli johtanut näin suureen Eurooppa-projektin riskeeraamiseen ja kuilulle ajoon?  Mitä muita asioita oli ajettu yhtä suurella fanaattisuudella ja hurmoksella? Moni sanoi, että ilmapiiri vapautui: oli yhä vähemmän pakollista ajattelua ja pakollisia fraaseja. Kritiikkiä sai esittää vapaammin ja kurssia korjata helpommin. Myös Brexitiin johtaneita syitä alettiin katsoa uusin silmin: nyt nähtiin vikaa myös EU:n puolella.

EU oli myös ollut pakotettu karsimaan turhaa byrokratiaa, mikä oli liittovaltiounelmiaan hautoneen EU-komission vastalauseista huolimatta palauttanut päätäntävaltaa jäsenmaille. EU:ssa palattiin sen alkuperäiseen ideaan, eli sisämarkkinoiden kehittämiseen. EU-maat olivat itsenäisempiä kuin pitkään aikaan, ja jäsenmaiden välinen kauppa kasvoi vauhdilla. Euron pakkopaidan kadotessa toipuminen talouskriisistä oli Euroopassa ollut odotettua nopeampaa

EU suorastaan kukoisti!

Suomen kohtalon vuodet

Lauran vanhemmat ja lähisuku olivat aluksi kauhistellen seuranneet maailmantalouden myllerrystä.

Pelko markan paluun vaikutuksesta korkoihin, talletuksiin ja velkoihin haihtui kuitenkin nopeasti, kun selvisi, että kaikki tulot, talletukset ja velat vaihtuvat samaan valuuttaan, markkaan. Muutamiin kansainvälisiin johdannaissopimuksiin liittyvä yritysten välinen riita ei kansalaisia häirinnyt.

Laura toki itse hyötyi valuutanvaihdoksesta hänen asuessaan muutoksen aikaan Yhdysvalloissa, jonka valuutan suhteen Suomen markan ulkoinen arvo laski verrattain voimakkaasti. Hyvin nopeasti myös huomattiin, kuinka paljon Suomen markan yli 10 % devalvoituminen auttoi vientiteollisuuttamme. Maailmantalouden toipumisen alkaessa loppuvuonna 2023 Suomen vienti suorastaan raketoi ylöspäin.

Pankkikriisin kanssa ei kuitenkaan ollut leikkiminen. Euroopasta alkanut finanssikriisi oli väliaikaisesti nostanut korot takaisin kaksinumeroisiksi. Tämä oli ollut tuhoisaa monille kotitalouksille. Henkilökohtainen konkurssi, jonka Sanna Marinin tuhoisan hallituksen kaaduttua syksyllä 2021 virkaan asetettu virkamieshallitus oli pikavauhtia tuonut laiksi, kuitenkin tarjosi lähes välittömän avun.

Henkilökohtaisen konkurssin avulla velat voitiin pyyhkiä pois asettamalla olemassa oleva varallisuus sen pantiksi. Ylivelkaantuneet ihmiset, joita kuitenkin oli merkittävä vähemmistö, menettivät asuntonsa ja autonsa, mutta kattavan sosiaaliturvajärjestelmän ansiosta kodittomuus ei juuri lisääntynyt. Vuokra-asuntojen kysyntä tosin räjähti, mutta niin räjähti myös yrittäjyys. Suomen kansan sisu nosti päätään juuri silloin kun sitä eniten tarvittiin. Velkaloukun purkaminen henkilökohtaisen konkurssin avulla mahdollisti uusyritystoiminnan valtavan kasvun. Nyt se ruokki Suomen voimakkaasti kasvavaa taloutta.

Vuosien 2021 – 2024 talouskriisin mukanaan tuoma laaja-alainen työttömyys oli toki ollut musertavaa. Harkitsemattomat koronasulut keväällä 2021 myös pahensivat tilannetta ajamalla suuret määrät yrityksiä talousahdinkoon ennen kuin pankkikriisi iski, minkä jälkeen jälki oli ollut murhaavaa. Pien- ja keskisuurista yrityksistä oli kaatunut jopa 30 prosenttia. Työttömyys oli räjähtänyt 20 prosenttiin. Epätoivo ja masennus kurittivat lukemattomia suomalaisia. Paluu omaan valuuttaan oli kuitenkin tuonut avun nopeammin kuin moni olisi uskonut.

Vuonna 2024 Suomen talous oli oman markan ulkoisen arvon laskun avittamana kokenut voimakkaan käänteen, ja vuonna 2025 nousu oli jo todella nopeaa. Työllisyys parani kohisten, ja elämä sekä toivo palasivat ihmisten sydämiin.

Onnellisena Suomen tilanteesta Laura astui Finanssivalvonnan jugend-linnaan.

Rahajärjestelmän uudistaminen

Euroopan keskuspankin kaatuminen 2023 oli ollut monelle shokki.

Vaihtoehtoja ei toki ollut sen jälkeen, kun äkkinäisesti melkein kaikki eurosaatavansa menettänyt Saksa kieltäytyi EKP:n pääomittamisesta euron hajottua. Eurosta eronneet jäsenmaat olivat ilmoittaneet EKP:lle, että ne eivät maksa pääomaa eivätkä korkoa sen hallussa oleville velkakirjoille. Käytännössä siis jäsenmaat defaultoivat EKP:n hallussa olleeseen velkaansa. Suomenkin menetykset olivat olleet merkittäviä muttei murskaavia viennin taas elpyessä.

EKP:n pääoman ajautuessa syvästi negatiiviseksi, sen uskottavuus hoitaa vakavaa pankkikriisiä romahti. Pankit eivät enää noudattaneet EKP:n vakavaraisuusvaatimuksia ja pyrkivät kaikin keinoin eroon keskuspankkireserveistään. Luottamus Euroopan keskuspankkijärjestelmään, EKPJ, yksinkertaisesti romahti.

Tämä oli luonnollisesti syventänyt pankkikriisiä, mutta samalla luonut uuden, vapaamman pankkijärjestelmän siemenen. Euroopassa, kuten maailmalla, oli palattu kultapohjaisiin valuutta- ja pankkijärjestelmiin. Tämä tarkoitti, että pankkien talletuksien ja lainanantoa pyrittiin takaamaan kultaomistuksilla kaikkialla, missä se oli mahdollista.

Suomen Pankki oli selvinnyt kriisistä hieman paremmin, mutta sekin oli kokenut raskaat tappiot. SP:n tehtävät oli kutistettu pankkien valvontaan, niiden hätärahoittamiseen ja Suomen markan liikkeellelaskuun.

SP oli toisin sanoen palannut keskuspankkien alkuperäiseen tehtävään. Sen kaikki osallistuminen rahoitusmarkkinoille oli kielletty eduskunnan lähes yksimielisellä päätöksellä EKPJ:n romahdettua. Käytännössä SP ei siis saanut ostaa tai myydä edes Suomen valtion velkakirjoja. Se kyllä sai ottaa niitä vakuudeksi myöntämistään pankkien hätälainoista. Valuuttavarantoa ei ylläpidetty vaan jokainen ulkomaanvaluuttaa tarvitseva joutui sen hankkimaan vapailta valuuttamarkkinoilta.

Tänään finanssivalvonnassa päätettäisiin uudesta pankkien ja valtion yhteistyössä toimivasta reservirahastosta. Sen oli tarkoitus hallinnoida pankkien lakisääteisiä reservejä, joiden korko seuraili markkinakorkoja. Idea oli toimia lohkoketjuteknologialla, jolla varmistettiin, että kaikki transaktiot kirjattiin ja että järjestelmä oli läpinäkyvä. Samalla luotiin pohjaa lohkoketjuun perustuvalle kotimaiselle maksujärjestelmälle. Tässä Suomi toimi ylpeästi pioneerina, koska vastaavaa ei vielä oltu toteutettu muualla.

Uusi alku

Talouskriisi oli opettanut Lauralle valtavasti.

Hän oli nähnyt läheltä, miten kriiseissä pystytään muovaamaan taloutta, yhteiskuntaa ja jopa politiikkaa poikkeuksellisella ja perustavanlaatuisella tavalla. Hän oli myös oppinut, että talouskriisit ovat erikoislaatuisia tilanteita. Ne opettavat sekä muovaavat ja koostavat rakenteita, joista toiset luodaan vain kriisin ajaksi, jotta yhteiskunnan ja talouden syvemmät rakenteet saadaan muutettua rauhassa kestävälle pohjalle. Monista näistä väliaikaisista rakenteista pitää kriisin jälkeen päästää irti, jotta sen aikana kehittynyt itsenäinen kokonaisuus voi kasvaa täyteen mittaansa.

Kriisit ovatkin erinomaisia tilanteita kasvaa ulos liian pieneksi käyneistä rooleista tai ”kengistä”. Suomi oli ollut vuosikymmeniä euron pakkopaidassa, josta ulos pääseminen vapautti talouden kehityspotentiaalin. Suomi oli myös ollut vuosia, turhaan, poliitikkojen henkilökohtaisten urahaaveiden ajamana EU:n ”mallioppilas”. Suomi ei päässyt nk. isoihin pöytiin eikä sen ääntä kuultu.

Nyt, EU:n entisenä häirikkönä, Suomea kunnioitettiin enemmän kuin koskaan. Suomen rohkea, EU:n pelastanut elpymisrahaston kaataminen avasi lopulta sille paikan EU:n suurten maiden pöytään, jossa sitä myös kuunneltiin. Tämä avasi jopa aikaisemmin EU:n suuntaan lammasmaisesti kumarrelleille suomalaisille poliitikoille paremmat uramahdollisuudet. Tuskan kautta voittoon siis.

Vasta kokoushuoneen ovella Laura tajusi, kuinka samanlaisen tien hän ja Suomi olivat kulkeneet. Liian pieni rooli oli tukahduttanut sekä hänet että Suomen, mutta nyt kumpikin olivat vapaita entisistä kahleista ja paljon uutta oppineina. Oli aika kukoistaa!

Kokoushuoneen ovi aukesi ja kevätaamun kelmeä valo täytti ylellisten koristekivien täyttämän käytävän. Uusi suunta odotti ottajaansa.

———-

Päähenkilön nimi on keksitty eikä se viittaa kehenkään elossa olevaan tai kuolleeseen henkilöön.

Kiitän nöyrimmin nimettömänä pysyviä asiantuntijoita tärkeistä kommenteistaan, lisäyksistään ja korjauksistaan.

+28
tmalinen
Sitoutumaton Helsinki

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto. Toimitusjohtaja, GnS Economics. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako.
Disclaimer: Täällä esitetyt näkemykset eivät välttämättä vastaa GnS Economicsin kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu