Pääministerimme vaarallinen talouspolitiikka

Olen hämmentyneenä seurannut pääministerimme viimeaikaista talouskommentointia. Hän on lyhyessä ajassa onnistunut esittelemään takapajuisen talouspoliittisen doktriinin sekä haukkunut sekä yritysjohtajiamme että taloustieteilijöitä. Yrittääkö pääministeri luoda talouspoliittiseen diktatuuriin?

Pääministerimme ja taustavoimiensa johdolla Suomeen ollaan luomassa uusi ja äärimmäisen outo talouspoliittinen doktriini, jossa ajatuksena ilmeisesti on vientikumppaneidemme talouskehityksen elvyttäminen Suomen budjettivaroin. Aiemmassa maailmassa tämä olisi merkinnyt mm. Suomen suorittamaa voimakasta Neuvostoliiton tai jopa Yhdysvaltojen talouksien elvyttämistä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Tällainen talouspoliittinen ajattelu on täysin vailla todellisuuspohjaa.

Tehtaiden sulkemiset ja irtisanomiset ovat aina surullisia uutisia. Ne ovat kuitenkin erottamaton osa talouden toimintaa. Talous etenee sykleissä. Talous kasvaa, mutta myös välillä supistuu, minkä lisäksi kohtaamme aika ajoin talouskriisejä, jollaisen edessä jälleen olemme. Tehtaiden sulut ja irtisanomiset, mutta myös uusien tehtaiden avaamiset kuuluvat näihin sykleihin.

Yksi keskeisestä tutkimusaiheistani viimeisten 10 vuoden aikana ovat olleet talouskriisit. Niitä maita, jotka selviävät niistä voittajina, yhdistää lähes poikkeuksetta yhteistyö. Valtion hallinnon, yritysten, tutkijoiden ja kansalaisten on toimittava yhdessä. Sen lisäksi kriisiajan talouspolitiikan on perustuttava tiukasti talouden realiteetteihin.

Pääministerimme viimeaikaiset ulostulot eivät noudata mitään näistä talouskriisien opeista, ja ne kertovat vanhoillisesta ja tuhoisasta talouspolitiikan linjasta. Hänestä onkin tulossa vakava uhka suomalaisten hyvinvoinnille.

Elpymisrahasto ja vienti

Yksi pääministerimme talouspoliittisista sokeista pisteistä on EU:n 750 miljardin euron ”elpymisrahasto”. Mediassamme on, mm. pääministeri Marinin ja valtionvarainministeri Matti Vanhasen suulla toisteltu, että EU:n 750 miljardin euron elpymisrahasto ”pelastaisi vientimme” ja ”elvyttäisi Euroopan”. Olen tutkinut talouskasvua ja maailmantalouden suhdanteita 18 vuotta ja voin kertoa, että rahasto ei tule aikaansaamaan mitään sellaista, vaan sen vaikutus Euroopan ja Suomen talouksiin voi olla jopa päinvastainen.

Euroalue on tällä hetkellä vientivetoinen. Tämä tarkoittaa, että euroalueen maat yhdessä vievät ulkomaille enemmän kuin sieltä tuovat. Euroalueen vaihtotase, eli tavara- ja palveluviennin tase muuhun maailmaan on siis ylijäämäinen. Euroalueen suurimman talouden, ja talousveturin, Saksan tavaroiden ja palveluiden vienti on lähes 50 % maan bruttokansantuotteesta.

Esimerkiksi Yhdysvalloilla tilanne on toisin päin, ja Yhdysvalloissa kotimainen kulutus on talouskasvun veturi. Yhdysvalloissa tehokkain elvytyskeino onkin sisämarkkinoiden elvyttäminen.

Euroalueen talous onkin hyvin riippuvainen maailmantalouden kehityksestä. Tätä voidaan havainnollistaa OECD ennakoivien talousindikaattorien avulla, mitkä seuraavat suhdanneodotuksien kehittymistä (ks. kuvio 1).

Kuvio 1. OECD:n ennakoivat talousindikaattorit tammikuu 2007 – heinäkuu 2020. Lähde: GnS Economics, OECD

Kuvio 1 kertoo kolme asiaa. Ensinnäkin, Suomen talous seuraa ensisijaisesti Kiinan taloutta ja talousodotuksia, mitkä ovat ajaneet globaalia talouskasvua vuodesta 2009 lähtien. Niin on tehnyt myös euroalueen talous. Kiinan talous toisin sanoen määrittää, miten euroalueen ja Suomen talous kehittyy. EU:n sisämarkkinoiden ”pelastaminen” ei toisin sanoen auta, jos muu maailmantalous sakkaa, kuten nyt on käymässä. Rahaa pitäisi siis lähettää Kiinaan, ei Italiaan, eikä sekään tietenkään auttaisi.

Toiseksi, talousindikaattorit alkoivat laskea ennen koronaa, mikä tarkoittaa, että euroalueen ja Suomen taantuma alkoivat ennen pandemian iskua (tarkkaan ottaen vuoden 2019 viimeisellä kvartaalilla).

Kolmanneksi, vaikka maailmantalouden nousu koronasulkujen aiheuttamasta kuopasta on ollut odotetun nopeaa, eivät maat ole vielä lähimainkaan toipuneet taantuman ja koronapandemian aiheuttamasta iskusta. Nyt näyttää, että kasvu olisi jälleen hiipumassa. Maailmantalous ei tule toipumaan nopeasti, vaan edessä on hyvin todennäköisesti hyvin syvä kuoppa.

Elpymisrahasto ei elvytä

Toinen väite, jonka pääministeri Marin esitti mm. Ykkösaamussa lauantaina 29.8., on että EU:n rahasto elvyttäisi Eurooppaa. Kyllä näin varmasti jossain mitassa tapahtuisi, mutta elvytys on tehottominta ja siten kalleinta mahdollista, ja se saattaisi jopa heikentää esim. Italian talouskasvua.

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkaisi kesäkuussa tutkimuksen, jossa löydettiin, että fiskaalielvytys (eli valtion velkarahoitteinen investointi- ja kulutusmenojen kasvattaminen) voi olla jopa negatiivista talouskasvun kannalta, kun sitä tekee maa, jonka väestö on ikääntynyt ja jolla on paljon velkaa. Mitä suurempi on työtätekevän väestön suhde on, sitä enemmän he ja sitä kautta talous hyötyy elvytyksen kasvattamasta yritysten työvoiman tarpeesta. Kasvaneet palkkatulot (kansantalouden tasolla) myös kasvattavat kulutusta, kun eläkeläisten kulutukseen lisääntynyt taloudellinen aktiviteetti ei juuri vaikuta.

Italian väestörakenne on ikääntynyt ja sillä on paljon velkaa. Suomen väestörakenne on puolestaan selkeästi Italiaa nuorempi, ja meillä on vähemmän velkaa.

Kuten olen useasti todennut, ei ole mitään järkeä lähettää rahaa korkeamman tuottavuuden maista, kuten Suomesta, heikomman tuottavuuden maihin, kuten Italiaan. Se on hieman sama juttu, kuin jos antaisit rahaa itseäsi selkeästi huonommalle puusepälle, että hän valmistaisi sinulle pöydän. Saisit varmasti pöydän, mutta se erittäin suurella todennäköisyydellä olisi huonompi ja kestäisi vähemmän aikaa kuin jos olisit valmistanut sen itse. Siinä ei toisin sanoen olisi mitään järkeä.

Jos Suomi ja muut nettomaksajamaat ottaisivat velkaa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta alhaisella korolla esim. 30 vuodeksi, ja käyttäisivät rahat itse elvyttääkseen talouksiaan, elvytysvaikutus olisi huomattavasti suurempi ja se tukisi myös Euroopan talouskasvua. Muistetaan myös, että Euroopan vakausmekanismi (EVM) lainaa tällä hetkellä rahaa EU:n jäsenmaille negatiivisella korolla, eli niille maksetaan lainanotostaan. Kaikki EU -maat myös tällä hetkellä saavat lainaa kohtuullisella korolla kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta.

EU:n elpymisrahastolla ei toisin sanoen ole mitään taloudellisia perusteita. Sen tarkoitus on, lähes varmasti, ainoastaan poliittinen, eli lahjoa Italia pysymään vielä hetken eurossa.

On myös muistettava, että Suomi maksaa rahastoon yli kolme miljardia euroa enemmän kuin sieltä saamme (suorat maksumme ovat yli kuusi miljardia euroa). Kaikki puhe siitä, että rahasto auttaisi Suomen sisämarkkinoita, ja suomalaisia yrityksiä toipumaan ja kehittymään maksamalla rahastoon enemmän kuin sieltä saamme, on tietenkin täysin absurdia. Asiaa voi ajatella niin, että lainaisit ystävällesi 600 euroa, josta hän antaa sinulla takaisin 300 euroa, jonka sitten sanoisit auttavan sinua ”investoimaan ja kehittymään tehokkaammin”. Se olisi täysin järjetöntä!

Se, että pääministerimme argumentoi elpymisrahaston puolesta näin, huolestuttaa minua suuresti. Se tarkoittaa, että joko hän ei ymmärrä talouden toimintaa tai sitten hän tahallisesti vääristelee asioita.

Pääministerimme ei ymmärrä Suomen talousongelmia

Suurin yksittäinen syyllinen Suomen talousongelmiin on euro. Toukokuussa julkaistun analyysimme mukaan vientimme olisi mahdollisesti yli 40 % korkeammalla, jos olisimme jääneet markkaan. Karkeasti arvioiden tämä tarkoittaa, että bruttokansantuotteemme olisi nyt noin 10 prosenttia korkeammalla. Tämä puolestaan tarkoittaa, että valtion verokertymä olisi todennäköisesti saman verran korkeammalla, mikä tarkoittaisi, että meidän ei tarvitsisi velkaantua.

Jos Suomi haluaisi pärjätä eurossa, meidän pitäisi käynnistää suuria rakenneuudistusohjelmia. Työmarkkinoita olisi joustavoitettava ajamalla alas työmarkkinajärjestöjen valtaa, verotusta kevennettävä ja yrittämisen ja riskinoton esteitä olisi purettava. Pääministerimme ei ehdota mitään tällaista, vaan hän puhuu toistaiseksi määrittelemättömistä ”rakenneuudistuksista” ja suhdanne-elvytyksestä, eli fiskaalielvytyksestä.

Pääministerimme ei mitä ilmeisemmin ymmärrä, että nimenomaan talouskriiseissä tehdyt laajamittaiset rakenneuudistukset yhdistettynä vientituotteiden hintojen laskuun (valuutan devalvoitumiseen) ovat mahdollistaneet talouden toipumisen kriisistä (esim. Etelä-Korea, Chile, Taiwan). Näillä eväillä myös Suomi toipui 1990-luvun lamasta, jolloin markka devalvoitui yli 30 % ja pääministeri Esko Ahon hallitus toteutti laajoja rakenneuudistuksia, kuten verouudistuksen. Valtion voimakas velkaantuminen talouskriiseissä myös helposti ajaa valtion velkakriisiin.

Yrityksien, etenkin UPM-Kymmenen haukkuminen ja epäsuora uhkailu, jota pääministeri käytännössä Ykkösaamussa teki, ei nosta yritysten investointihalukkuutta eikä työllisyyttämme. Osinkojen, eli omistajien tuoton jaon kyseenalaistaminen ei myöskään ole pääministerin tehtävä. Yritysten tehtävä on luoda kannattavaa liiketoimintaa ja tuottoa omistajilleen. Jos yritys ei tätä tekisi, sen toiminta ennen pitkää loppuisi kilpailukyvyn laskiessa ja tehokkaampien kilpailijoiden ottaessa haltuunsa sen markkinaosuudet.

Tätäkö pääministerimme todella haluaa? Suuryrityksiemme näivettymistä ja niiden työllistämiskyvyn tuhoutumista?

Tuottavuus ja kuuden tunnin työpäivä

Yrityssektorimme näivettymistä pääministerimme näyttää myös ajavan ihan konkreettisesti ehdottamalla päivittäisen työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin. Hän ei ilmeisesti ymmärrä alkuunkaan kuinka vakavan lisätaakan se aiheuttaisi yrityksillemme, jotka joutuisivat palkkaamaan lisää työvoimaa tai supistamaan tuotantoaan.

Kun pääministeri puhuu, että tuottavuuskehitys mahdollistaisi työtuntien vähentämisen, hän ei ilmeisestikään ole tarkistanut, miten työn tuottavuus on Suomessa viime aikoina kehittynyt. Kun työn tuottavuutta mitataan tehtyä työtuntia kohti, nähdään että sen kasvuvauhti on itseasiassa trendinomaisesti hidastunut 1990-luvun alusta lähtien (ks. kuvio 2).

Kuvio 2. Työn tuottavuuden prosentuaalinen kasvu tehtyä työtuntia kohti Suomessa 1951 – 2019. Lähde: GnS Economics, Conference Board

Vuosina 2018 ja 2019 työn tuottavuus on jopa laskenut.  Ehkä pääministerimme olettaa, että tuottavuuskasvu alkaisi nyt jotenkin maagisesti nopeutua, mutta mitään järkeviä perusteita hän ei ole sen perusteeksi esittänyt.

Pääministerin talouspolitiikka uhkaa suomalaisten hyvinvointia

En tiedä milloin viimeksi pääministeri taustajoukkoineen on muodostanut niin suuren uhan suomalaisten hyvinvoinnille kuin mitä pääministeri Marin tällä hetkellä tekee. Hänen talouspolitiikkansa ja Suomen sekä maailman taloustilanteen todellisuus eivät kohtaa oikeastaan millään tasolla.

Pääministerimme tuntuu elävän jossakin oudossa taloudellisessa utopiassa, jossa valtion velanotolla ei ole väliä ja missä hyvinvointia syntyy yrityksiä kurittamalla ja maksamalla EU:n jäsenmaille lahjuksia Suomesta. Taloustieteilijänä olen täysin mykistynyt tällaisen talouspoliittisen tietämättömyyden edessä.

Pääministerimme on myös päättänyt vastata taloustieteilijöiden, kuten MustRead -yrittäjä Heikki Pursiaisen kritiikkiin ei asiapohjaisin vaan ideologisin kommentein, kutsumalla tohtori Pursiaista ”oikeiston edustajaksi”. Onko tämä todella se taso, jolle pääministerimme haluaa talouspoliittisen keskustelun Suomessa viedä?

On hyvin todennäköistä, että jos pääministerimme ei pikaisesti muuta talouspolitiikkansa suuntaa, hän tuhoaa kahden viime vuosisadan aikana kovalla työllä rakentamamme hyvinvoinnin. Toivon että muut hallituspuolueet osaavat vetää asiasta Suomen kannalta oikeat johtopäätökset.

 

tmalinen

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto; Toimitusjohtaja, GnS Economics. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako. Kotisivu: <a href="https://gnseconomics.com/" title="https://gnseconomics.com/">https://gnseconomics.com/</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu