Ruoka- ja energiakriisi. Nyt!

Olen saanut tietoja, joiden mukaan rehuntuottajat eivät tällä hetkellä myy rehua kuin nykyisille sopimusasiakkaille. Tämä tarkoittaa, että jos lihantuottajalta loppuu oma rehu, eikä hän ole sopimusasiakas, tuotanto loppuu, eli karja menee hätäteurastukseen. Tämä uhkaa siis toistaiseksi tuntematonta, mutta todennäköisesti suurta määrää lihantuottajia.

Kuten Sami Miettisen Neuvottelija -kanavan haastattelussa totesin, olin saanut Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajalta Anne Kalmarilta tiedon, jonka mukaan EU olisi estänyt viljanviljelijöiden hätätuen maksattamisen tänä keväänä. Nyt tähän on esitetty asiantuntijoiden ja poliitikkojen taholta vakavia varauksia.

Kuka siis oikeasti on estänyt hätätuen maksamisen, hallitus vai EU, ja miksi? Asia on hyvin vakava ja se pitää selvittää perin pohjin. Toivon, että mediamme tarttuu tähän asiaan.

Saamani tiedon mukaan hallitus olisi myös ensi vuonna poistamassa nautapalkkion nk. C-alueelta. Kyseessä on pohjoisten alueiden EU-tuki 142, joka ilmeisesti käytettäisiin A/B alueelle (Etelä-Suomeen) maksettavaan tukeen. A/B -alueelle maksettiin aikaisemmin vakavien vaikeuksien tukea, jonka Suomi EU:n kanssa käydyissä neuvotteluissa ”sössi”. C -alueelle voitaisiin maksaa palkkio kansallisista varoista, mutta sitä päätöstä ei ole tehty.

Käytännössä C -alueelta A/B -alueelle käännetty tuki merkitsisi naudanlihan tuotantotuen katkaisemista pohjoisesta Suomesta ja huomattavasta osasta Itä-Suomea, joka on Suomen suurin lihantuotantoalue. Tämä uhkaisi vakavasti lihantuotantomme omavaraisuutta. Nyt olisi tärkeää saada tietää, että onko tämä tieto totta? Mitä hallitus aikoo tehdä C-alueen nautapalkkion suhteen?

Poliitikot eivät kuitenkaan ole ruokaomavaraisuutemme ainoa uhka. Jokainen voi kysyä, miten on mahdollista, että K- ja S-ryhmät ovat tehneet viime vuosina ennätysvoitot samalla, kun maataloustoimiala on painunut vakavasti tappiolle? Maatalous on ollut kuin lypsylehmä, jolla on rikastettu kauppaketjujamme. Eettisyys on suurilta ruokakauppaketjuiltamme kadonnut jo kauan aikaa sitten.

Kuuntelin elinkeinoministeri Mika Lintilän A-studion haastattelua 4.4. hyvin huolestuneena. Siinä ministeri Lintilä mm. totesi, että meidän on varauduttava vuosia jatkuvaan ansiotasomme nousun ylittävään hintojen nousuun (eli nopeaan inflaatioon). Jos ekonomisti sanoisi tuollaista, kyseessä olisi melkoisen hurja ennuste, koska hintojen ja ansiotulojen kehitystä ei yksinkertaisesti voi mielekkäällä virhetasolla ennustaa noin pitkälle. Kun ministeri sen sanoo, välittömästi nousee mieleen kysymys, että onko asia jo päätetty? Tämä tarkoittaisi, että suomalaisten elintasoa alennettaisiin tietoisesti.

Syy ministerin lausunnon taustalla, eli Venäjän äärimmäisen veriseksi käyneen sodan rahoituksen katkaisu osaltamme, on tietenkin erittäin kannatettava tavoite. On vain syytä muistaa, että emme olisi näin riippuvaisia esim. Venäjän tuontienergiasta elleivät poliitikot olisi tehneet energiaomavaraisuuttamme tuhoavia ratkaisuja, kuten turpeen käytön alasajoa.

Olemmekin erittäin vakavan tilanteen edessä. Meitä uhkaa sekä ruoka- että energiakriisi. Keinot niiden ratkaisemiseen ovat kuitenkin omissa käsissämme.

On välittömästi aloitettava rehuviljan jakaminen varmuusvarastoista, jos sitä siellä on, kuten väitetään. S- ja K-ryhmän sekä lihanjalosteiden valmistajien on korotettava tuottajahinnat sille tasolle, että maatilojen toiminta on kannattavaa. Viljelijöille on myös maksettava heille luvattu hätätuki, nyt! Viljelijät tarvitsevat tuet nyt, jotta kevätkylvöt varmistetaan. Kansallisen hätätilan uhatessa pitäisi olla herttaisen yhdentekevää, mitä EU maanviljelyksestämme sanoo (tai ei sano).

Turvetuotantoa on nopeasti kasvatettava entiselle tasolleen, ja yli,  ja romutuspalkkiot muutettava turvetuotannon ja sen kehittämisen tuiksi. On esimerkiksi alettava selvittää turvepohjaisen dieselin tuotantoa. ”Tuulimyllyillä” tai Venäjän ulkopuolelta tuodulla öljyllä tätä ei ratkaista. Ratkaisut ovat hyvin pitkälle omissa käsissämme, ja ne meidän on käytettävä.

Huoltovarmuutemme on, etenkin nykytilanteessa, varmistettava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Jos nykypoliitikkomme eivät tätä tajua, heidän ei tule johtaa tätä maata.