Ruoka- ja energiakriisi. Nyt!
Olen saanut tietoja, joiden mukaan rehuntuottajat eivät tällä hetkellä myy rehua kuin nykyisille sopimusasiakkaille. Tämä tarkoittaa, että jos lihantuottajalta loppuu oma rehu, eikä hän ole sopimusasiakas, tuotanto loppuu, eli karja menee hätäteurastukseen. Tämä uhkaa siis toistaiseksi tuntematonta, mutta todennäköisesti suurta määrää lihantuottajia.
Kuten Sami Miettisen Neuvottelija -kanavan haastattelussa totesin, olin saanut Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajalta Anne Kalmarilta tiedon, jonka mukaan EU olisi estänyt viljanviljelijöiden hätätuen maksattamisen tänä keväänä. Nyt tähän on esitetty asiantuntijoiden ja poliitikkojen taholta vakavia varauksia.
Kuka siis oikeasti on estänyt hätätuen maksamisen, hallitus vai EU, ja miksi? Asia on hyvin vakava ja se pitää selvittää perin pohjin. Toivon, että mediamme tarttuu tähän asiaan.
Saamani tiedon mukaan hallitus olisi myös ensi vuonna poistamassa nautapalkkion nk. C-alueelta. Kyseessä on pohjoisten alueiden EU-tuki 142, joka ilmeisesti käytettäisiin A/B alueelle (Etelä-Suomeen) maksettavaan tukeen. A/B -alueelle maksettiin aikaisemmin vakavien vaikeuksien tukea, jonka Suomi EU:n kanssa käydyissä neuvotteluissa ”sössi”. C -alueelle voitaisiin maksaa palkkio kansallisista varoista, mutta sitä päätöstä ei ole tehty.
Käytännössä C -alueelta A/B -alueelle käännetty tuki merkitsisi naudanlihan tuotantotuen katkaisemista pohjoisesta Suomesta ja huomattavasta osasta Itä-Suomea, joka on Suomen suurin lihantuotantoalue. Tämä uhkaisi vakavasti lihantuotantomme omavaraisuutta. Nyt olisi tärkeää saada tietää, että onko tämä tieto totta? Mitä hallitus aikoo tehdä C-alueen nautapalkkion suhteen?
Poliitikot eivät kuitenkaan ole ruokaomavaraisuutemme ainoa uhka. Jokainen voi kysyä, miten on mahdollista, että K- ja S-ryhmät ovat tehneet viime vuosina ennätysvoitot samalla, kun maataloustoimiala on painunut vakavasti tappiolle? Maatalous on ollut kuin lypsylehmä, jolla on rikastettu kauppaketjujamme. Eettisyys on suurilta ruokakauppaketjuiltamme kadonnut jo kauan aikaa sitten.
Kuuntelin elinkeinoministeri Mika Lintilän A-studion haastattelua 4.4. hyvin huolestuneena. Siinä ministeri Lintilä mm. totesi, että meidän on varauduttava vuosia jatkuvaan ansiotasomme nousun ylittävään hintojen nousuun (eli nopeaan inflaatioon). Jos ekonomisti sanoisi tuollaista, kyseessä olisi melkoisen hurja ennuste, koska hintojen ja ansiotulojen kehitystä ei yksinkertaisesti voi mielekkäällä virhetasolla ennustaa noin pitkälle. Kun ministeri sen sanoo, välittömästi nousee mieleen kysymys, että onko asia jo päätetty? Tämä tarkoittaisi, että suomalaisten elintasoa alennettaisiin tietoisesti.
Syy ministerin lausunnon taustalla, eli Venäjän äärimmäisen veriseksi käyneen sodan rahoituksen katkaisu osaltamme, on tietenkin erittäin kannatettava tavoite. On vain syytä muistaa, että emme olisi näin riippuvaisia esim. Venäjän tuontienergiasta elleivät poliitikot olisi tehneet energiaomavaraisuuttamme tuhoavia ratkaisuja, kuten turpeen käytön alasajoa.
Olemmekin erittäin vakavan tilanteen edessä. Meitä uhkaa sekä ruoka- että energiakriisi. Keinot niiden ratkaisemiseen ovat kuitenkin omissa käsissämme.
On välittömästi aloitettava rehuviljan jakaminen varmuusvarastoista, jos sitä siellä on, kuten väitetään. S- ja K-ryhmän sekä lihanjalosteiden valmistajien on korotettava tuottajahinnat sille tasolle, että maatilojen toiminta on kannattavaa. Viljelijöille on myös maksettava heille luvattu hätätuki, nyt! Viljelijät tarvitsevat tuet nyt, jotta kevätkylvöt varmistetaan. Kansallisen hätätilan uhatessa pitäisi olla herttaisen yhdentekevää, mitä EU maanviljelyksestämme sanoo (tai ei sano).
Turvetuotantoa on nopeasti kasvatettava entiselle tasolleen, ja yli, ja romutuspalkkiot muutettava turvetuotannon ja sen kehittämisen tuiksi. On esimerkiksi alettava selvittää turvepohjaisen dieselin tuotantoa. ”Tuulimyllyillä” tai Venäjän ulkopuolelta tuodulla öljyllä tätä ei ratkaista. Ratkaisut ovat hyvin pitkälle omissa käsissämme, ja ne meidän on käytettävä.
Huoltovarmuutemme on, etenkin nykytilanteessa, varmistettava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Jos nykypoliitikkomme eivät tätä tajua, heidän ei tule johtaa tätä maata.
Näin käy pienille, oli kysymys Neuvostoliitosta, Euvostoliitosta ja / tai mistätahansa liittoutumasta, suuret korjaavat potin, muut marisevat ja velkaantuvat ja ovat onnessansa kun pääsivät mukaan, mm. Unkari 🌞
Kaikki tämä sovellettuna mihintahansa isot / pienet, niin täällä kuin naapurissa, ollut ainainainen tosi ja pysyy 😂
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Valtioiden välillä ei taida juuri esiintyä pyyteetömiä ystävyyksiä, saati lojaalisuuksia. Sama pätee tietysti liittoumiin. Niissäkin suurimmalla on parhaimmat mahdollisuudet kuoria kerma päältä.
– ei se sen kummempaa ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos blogista!
Olen erittäin huolestunut.
Valtiosääntöoikeudellisesti Suomi ei ole päivääkään ollut EU:n jäsen.
Presidentti Koivisto ja pääministeri Esko Aho pettivät suomalaisia vaikenemalla siitä, mitä Korfun sopimukseen (liittymissopimus) oli kirjoitettu.
Tästä kansanedustaja Timo Kauniston E-Suomen kriisikokouksessa 9.1.2009 pitämästä puheesta Yle ei halunnut uutisoida Tässä osoite http://jormajaakkola.fi/141%3An%20ja%20142%3An%20EY-luonne
Ylen Varsinais-Suomen kamerat olivat paikalla. Keskustelin heti puheen jälkeen toimittajan kanssa.
Samoin Maikkarin ja Nelosen kamerat.
Katso dokumentit ja puolen minuutin mittainen video, jonka laitoin kotisivulleni.
Kaunisto kertoi saaneensa tiedon kotisivultani.
Sain mukana olleelta videoalan yrittäjältä videon ja luvan käyttää sitä.
Ostin kaksi DVD:tä, nimittäin EU-neuvottelujen aikaiselle ulkoministeri Heikki Haavistolle kävin viemässä toisen DVD:n.
Ilmoita asiaton viesti
”Keinot Suomen pelastamiseen” http://jormajaakkola.fi/%3Biten%20Suomi%20pelastetaan%3F
Keinoja aloin kokoamaan jo 22 vuotta sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä, miksi tähän tilanteeseen on tultu, vastaavat nyt ensisijaisesti silloinen pääministeri Esko Aho ja Brysselissä lukittujen ovien takana 1.3.1994 huijaussopimusta tekemässä ollut maatalous”neuvottelija” Esa Härmälä.
Presidentti Koivisto olisi ensisijainen petturi vastaamaan, koska antoi neuvotteluvaltuuskunnalle tehtävän saattaa neuvottelut päätökseen päivänä, jolloin presidentit vaihtuivat.
Toivo T Pohjala oli mukana Brysselissä, mutta lähti kesken pois. Toivo kertoi minulle, että tiedossa on: heti presidentin juhlallisen vakuutuksen annettuaan Martti Ahtisaari otti yhteyttä neuvottelijoihin ja sopimus syntyi.
Kiitän Antti Kuosmasta, joka hätäisesti pois myynnistä vedetyssä kirjassaan ”Suomen tie EU:n jäseneksi” kertoi yksityiskohdat, miten sopimus syntyi.
Sopimus syntyi kieliopillisestikin kyseenalaisella sidesanaparilla ”ja/tai”, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat ymmärtää haluamallaan tavalla.
Kuosmanen kertoi keskeisimmän totuuden kaikkien maatalousartiklojen EY-oikeudellisesta luonteesta: ne ovat vain siirtymäkauden tukia.
Noilla sanoilla Kuosmanen antoi vinkin Korfun sopimukseen.
Kuosmasen vinkin perusteella tilattiin kaverin kanssa Hollannista saakka suomenkielinen Korfun sopimus, jonka EIPA eli Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto julkaisi.
Kirja maksoi 180 markkaa.
Neuvottelut eivät päättyneet 1.3.1994, sillä ”ja/tai” tulkinta johti vaikeuksiin artikloja kirjoitettaessa. Perustettiin alatyöryhmä, jossa nimenomaan Härmälä kirjoitti maatalousartiklat.
Minulla on kaikki alatyöryhmän asiakirjat. Sain ne postin välityksellä.
Arvelin, ettei kirjeessä ollut kaikki, joten kävin myös Ulkoministeriön arkistossa.
Vain parista epäolennaisesta asiakirjasta, joita kirjeessä ei tullut, otin kopiot Merikasarmilla.
Kaiken kaikkiaan maatalousneuvottuista minulla on kaksi mapillista kirjeissä saamiani kopioita.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan johtama hallitus v. 2015 – 2019.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/02/nain-myytiin-suomen-kalavedet-kasikirjoitus
Ilmoita asiaton viesti
”Turvetuotantoa on nopeasti kasvatettava entiselle tasolleen, ja yli”
En ole kannattanut turvetuotannosta luopumista mutta olen kannattanut sen mahdollista supimista entisestä tasosta kestävälle tasolle.
Tämän ei pitäisi olla mitenkään ongelma koska tarvitsemme enemmän energiaa talvella, joten turpeen polttoa voidaan rajata vaikka 12vko ajalle vuodessa jolloin tarvitaan lisäenergiaa.
Dieselin ongelmana on se, että käytämme liikaa dieseliä. Eli kun jalostamme öljystä polttoaineita niin se ei riitä vaan lisäksi ollaan tuotu dieseliä. Ilmeinen ratkaisu olisi tietenkin ajaa öljylämmitys pois käytöstä jolloin polttoöljyä vapautuisi poltettavaksi dieselmoottoreissa.
Ilmoita asiaton viesti
Turpeen käyttö biopolttoaineen seassa on hyväksi niin kattilalle kuin energiataloudellisestikin. Turvetta olisi käytettävä niin paljon kuin yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon (CHP) järjestelmää tarvitaan. Kaukolämpölaitokset ovat täydessä toiminnassa 6-8 kk / vuosi ja osittain käytössä lopun aikaa tuottaen lämmintä käyttövettä.
Hakkeen seassa olisi oltava turvetta enemmän kuin sitä nykyisin on saatavilla. Turpeen käyttöä ei tarvitse edeltävästä tasosta juurikaan nostaa, mikäli turvetta ei käytetä biodieselin tai bioetanolin tuottamiseen tai mikäli puupolttoon perustuvia laitoksia ei lisätä merkittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
” S- ja K-ryhmän sekä lihanjalosteiden valmistajien on korotettava tuottajahinnat sille tasolle, että maatilojen toiminta on kannattavaa.”
Siinäpä se! Noin ovat monet maatalousministeritkin jyrisseet. Vaan tässä sitä ollaan. S:n ja K:n intressissä ei ole maatilojen kannattavuus kuin vain, että tavaraa seuraavina kuukausina olisi saatavissa, tulipa se sitten mistä tahansa. Jalostavissa firmoissa on pitkälti sama tilanne. Lisäksi nekin ovat samankaltaisia monopoleja alueillaan kuin S ja K. Johtajien bonukset eivät kulje, jos ei ole tulosta.
Eu on avoin markkina myös maataloustuotteiden osalta. Jokainen ostaa ja myy miten haluaa. Viljelijöille maksettavat hinnat ovat lähellä maailmanmarkkinahintoja, joilla ei kenenkään kannata tuottaa. Tarvitaan tukia.
Meillä tilahinnat ovat alhaisemmat ja viljelyolot vaikeammat kuin Keski-Euroopassa. Tätä on yritetty paikata lisätuilla siinä kuitenkaan hyvin onnistumatta. Tilat ovat hakeneet lisätuloja kasvattamalla tuotantoa, mutta sekään ei näytä paljon auttaneen, koska se hinta.
Meillä oli ennen EU:ta sellainen maatalouspolitiikka, jolla voitiin ohjata tilahintoja. Se toimi aikanaan kohtuullisesti. Sen ongelma oli, että poliitikot pääsivät sorkkimaan ja käyttivät tilanteita poliittisiin tarkoituksiinsa. Oltaisiko nyt viisaampia.
Oma maatalouspolitiikka EU:ssa on tietenkin toiveajattelua. Sen saaminen on saman luokan kysymys kuin eurosta eroaminen, ainakin periaatteessa. Kyllä me taidetaan jatkossakin joutua blogistin alussa kuvaaman näytelmän sivusta seuraajiksi, olkoonkin, että elintarvikehuolto on meille kohtalon kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
”On vain syytä muistaa, että emme olisi näin riippuvaisia esim. Venäjän tuontienergiasta elleivät poliitikot olisi tehneet energiaomavaraisuuttamme tuhoavia ratkaisuja, kuten turpeen käytön alasajoa.”
On samalla tavalla syytä muistaa, että blogistimme on ajanut energiariippuvuuttamme Venäjästä vuosien ajan ja viime vuosina myös johdonmukaisesti pyrkinyt heikentämään Euroopan Unionia ja sen yhtenäisyyttä poliittisilla tavoitteillaan. Ilman yhtenäistä Unionia olisimme vielä heikommassa asemassa Euroopassa Venäjän hyökkäyksen edessä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä tämä sopimusjuttu on? Miten laajasti näitä kuvioita eletään?
Onko kyse kauppasaartoon verrattavasta toimesta? Tulisiko yleisiltä markkinoilta sulkea ne, ketkä toimivat siellä laajasti, ja toisaalta kapeasti, sopivasti valiten?
Ilmoita asiaton viesti
Rehun myyjät pyrkivät turvaamaan markkinansa myyntisopimuksen. Jos tavarasta on puutetta, sopimusasiakkaat ovat tietenkin etusijalla. Jos niukkuus on paha ja vapaata rehua ei markkinoilla ole silloin tilanne voi käydä hankalaksi niille, joiden rehuhuolto ei ole varmistettu.
Ilmoita asiaton viesti
”Tämä tarkoittaa, että jos lihantuottajalta loppuu oma rehu, eikä hän ole sopimusasiakas, tuotanto loppuu, eli karja menee hätäteurastukseen.”
Luultavasti karja päätyy vain teuraaksi –
https://www.suomisanakirja.fi/amp/h%C3%A4t%C3%A4teurastus
Ilmoita asiaton viesti