Taistelu jatkuu!

Tiistaina 18.5. eduskuntamme hyväksyi EU:n ehdottaman, 750 miljardin euron ”elpymisrahaston” rahoituksen eduskunnassamme. Eduskunnan päätöksellä siirsimme osan budjettivallastamme Euroopan komission käsiin, eli kyseessä oli varsin merkittävä päätös.

Kun jäljellä olevat kuusi EU:n jäsenmaata ratifioivat rahaston, komissio alkaa laskea liikkeelle velkakirjojaan, joiden kautta se lahjoittaa jäsenmailleen 390 miljardia euroa. Suurimpiin saajiin kuuluvat Italia, Espanja ja Puola. Suomen maksuosuudeksi on hyväksytty 6,6 miljardia euroa ja saamme arviolta 2,1 miljardia euroa. Tappiota tulee reilut neljä miljardia euroa.

Suurin ongelma on kuitenkin, että rahaston hyväksyminen tarkoittaa, että hyväksymme EU:n muuttumisen fiskaaliunioniksi, jossa alamme vastata toistemme veloista. Tähän EU:n ei koskaan pitänyt mennä. Niin suomalaisille luvattiin, kun EU:sta vuonna 1994 äänestimme. Samalla Suomi hyväksyy omalta osaltaan perussopimuksen tärkeiden talouspoliittisten säädösten kiertämisen käytäntöä.

Kreikka pelastettiin vuosina 2010, 2011, 2012 ja 2015 lisäämällä euromaiden yhteisvastuita. Espanja, Portugali ja Irlanti pelastettiin vuosina 2011 ja 2012 samoin keinoin. Nyt pelastetaan ennen kaikkea Italiaa ja Espanjaa lisäämällä yhteisvastuita EU:n sisällä. Olemme siis olleet yhteisvastuun kasvattamisen tiellä jo pitkään ja nyt siinä on otettu iso loikka hyväksymällä EU:n kehittyminen fiskaaliunioniksi.

Kaikkea ei kuitenkaan ole vielä menetetty.

Asiantuntijuuden kuolema

En jaksa enää puuttua rahaston elvytysvaikutuksiin tai sen vaikutukseen vientiimme. Niitä asioita oikeasti tuntevat ja tutkivat asiantuntijat ovat jo monesti todenneet, että rahasto ei elvytä eikä pelasta vientiämme. Silti meillä riitti loppuun asti erilaisten etujärjestöjen, kuten EK:n tai SAK:n, asiantuntijoita kertomassa kuinka rahastosta on milloin mitäkin hyötyä.

Harva oikeusasiantuntija myös uskalsi seisoa perustuslain tai EU:n perussopimuksen tukena. Helsingin yliopiston Eurooppaoikeuden professori Päivi-Leino Sandberg teki näin, ja sai niskoilleen mustamaalaamiskampanjan, johon osallistui mm. suuren valiokunnan puheenjohtaja Satu Hassi.

Julkisuudessa talouskeskusteluun osallistui aktiivisesti kourallinen makrotaloustieteilijöitä. Itseni lisäksi esimerkiksi emeritusprofessori Matti Viren, VM:n rahoitusmarkkinaosaston entinen ylijohtaja Peter Nyberg ja työelämäprofessori Pentti Pikkarainen vastustivat rahastoa. Työelämäprofessori Vesa Vihriälä ja VTT Sixten Korkman kannattivat rahastoa. Asiaa julkisesti kommentoineista makrotaloustieteilijöistä onkin vaikea muodostaan ”laajaa rahastoa tukenutta enemmistöä”, johon hallitus ja hallitusta tukeva valtavirtamedia vetosi.

Etujärjestöjen sekä tutkimusalaansa kuulumattomien ekonomistien kannoista enemmistö toki aikaiseksi saatiin. Mitä arvoa sillä on todellisuuden ja tulevaisuuden näkymien kanssa, on kokonaan toinen asia.

Kriittisiä mielipiteitä esittäneitä asiantuntijoita kohdeltiin elpymisrahastokeskustelussa hetkittäin vähättelevästi ja mustamaalaten. Tämä kertoo huolestuttavaa kieltään poliittisen keskustelukulttuurimme tilasta.

Kansanvallan nousu

Muutaman asian pitäisi nyt olla suomalaisille selvä.

Hallituksemme ajaa sokeasti lähes kaikkea mitä EU:sta esitetään. Nyt he ovat hyväksyneet Suomen itsemääräämisoikeuden nopean ja merkittävän alasajon kansalaisten mielipiteistä piittaamatta. Heitä ei kiinnosta oikeudenmukaisuus, kestävä taloudenpito tai kansalaistemme etu.

Kuvaavaa hallituksen elpymisrahastofarssissa oli Keskustan kansanedustajan Hannu Hoskosen kohtelu. Hän sai rangaistuksen (varoitus ja ympäristövaliokunnan puheenjohtajan paikan menetys) kansanedustajansa valan noudattamisesta. Perustuslaissamme todetaan, että ”Kansanedustajan on noudatettava perustuslakia. Muut määräykset eivät sido häntä.”

Tietojeni mukaan Keskusta painosta kansanedustajiaan rahaston taakse uhkaamalla heitä mm. eduskuntaryhmästä erottamisella ja valiokuntapaikkojen menetyksellä. Hannu Hoskonen koki juuri tämän puolustaessaan perustuslaillista oikeuttaan noudattaa äänestäjiensä tahtoa.

Mielestäni Keskusta puuttui kansanedustajiensa perustuslaillisiin oikeuksiin. En toki ole oikeustieteilijä, mutta Keskustan toiminta pitäisi mielestäni tutkia tarkkaan. Äänestäjien on ainakin syytä tarkkaan miettiä, mitä käytäntöjä he kannattamissaan puolueissa jatkossa hyväksyvät.

Kaiken huipuksi osa hallituksen sekä myös Kokoomuksen poliitikoista alkoi syyttää kansalaisia ”masinoidusta vaikuttamisyrityksestä”. Viesteissä kuulemma toistuivat saman ”valheet” ja ”vääristely informaatio”, jota ”tietyt tahot” levittivät.

Tämä on mielestäni törkeätä tervehtyvän kansanvallan halveksuntaa. Sain tusinoittain viestejä ja puheluita, joissa kansalaiset kertoivat tehneensä sen, mitä asiantuntijaryhmämme suositti: kirjoittakaa kansanedustajille ja kertokaa, jos ette halua rahastoa hyväksyttävän. Totta kai he käyttivät samoja argumentteja, joita kerroimme!

Niitä kansanedustajia, joiden mielestä ”vääristelimme informaatiota”, kehotan lukemaan analyysimme uudestaan. Yksikään ekonomisti ei ole ottanut meihin yhteyttä ja vaatinut jonkin kohdan korjaamista vääränä tai harhaanjohtavana.

Eräs pitkään eduskunnassa istunut kansanedustaja totesi minulle, että ei ole koskaan nähnyt vastaavaa palautetulvaa. Hänestä se oli hyvä asia, kuten minustakin. Valveutuneet kansalaiset ovat terveen demokratian kulmakivi.

Elpymisrahaston ympärillä käyty keskustelu oli toivottavasti kansalaisyhteiskunnan ja todellisen kansanvallan jälleensyntymä. Olen varma, että jatkossa kansanedustajat kuuntelevat kansalaisten mielipidettä paljon herkemmällä korvalla, kuten heidän pitääkin.

Liittovaltiota kohti mennään, mutta jatkoaskelilta voidaan välttyä

Symbolisesti samana päivänä, kun eduskuntamme päätti elpymisvälineen ratifioinnista, Euroopan komissio julkaisi suunnitelmansa EU:n yhteisöveron käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Tämä on ensimmäinen askel tiellä EU:n yhteisöverotukseen, josta on varoittanut mm. Kokoomuksen pitkäaikaisin Meppi ja puolueen entinen varapuheenjohtaja Eija-Riitta Korhola.

Kokoomuksessa ja Keskustassa, joka on ilmeisesti valmis myymään kaiken mahdollisen 400 miljoonan euron maataloustuen takia, tällaiset asiat eivät paljoa paina. EU:n ”yhtenäisyyttä” ja solidaarisuutta ajetaan, vaikka sitten perussopimukset ja perustuslakimme murtamalla.

Nyt Suomi siis otti aimo loikan kohti EU:n liittovaltiota, mutta esimerkiksi valtiovarainvaliokunta liitti rahaston hyväksymiseen tiukkoja ehtoja. Esimerkiksi:

Eduskunta edellyttää että, elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna, järjestely ei toimi ennakkotapauksena eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi.

Kuten valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston entinen ylijohtaja Peter Nyberg varoitti, nämä ovat ainoastaan sisäpoliittisia lupauksia, jotka eivät suoraan kansanedustajia sido (katso myös tämä). Olisi silti perin outoa, että valtiokuntien lausunnot eivät olisi selkeitä ohjeita kansanedustajille, ja hallitukselle, siitä miten toimia. Ennen kaikkea valtiovarainvaliokunnan lausunto on lupaus meille kansalaisille siitä, että rahasto on ainutlaatuinen ja kertaluonteinen.

On meidän kansalaisten tehtävä varmistaa, että sellaisena se myös pysyy.

Mitä seuraavaksi?

Nyt odotamme ja tarkkailemme.

Jos Euroopan komissio on tilanteen tasalla, he hautaavat kaikki suunnitelmansa rahaston laajentamisesta tai uuden rahaston luomisesta. Näin tuskin käy. Esimerkiksi Italian talous on surkeassa kunnossa, valtionvelka erittäin korkealla ja hallitus horjuu jälleen. Italiassa veronkierto on myös hyvin yleistä. Lisää avustuksia EU:lta tullaan varmasti tarvitsemaan ja pyytämään.

Kehotankin seuraamaan tarkasti kaikkia viittauksia rahaston kasvattamiseen Italian, EU:n tai muiden jäsenmaiden taholta.

Rahasto myytiin sitä kannattaneille kansalaisille sekä kansanedustajille, hallituksemme ja komission suulla, kertaluonteisena, ainutlaatuisena ja ajallisesti tarkkarajaisena. Tämän vahvisti myös valtiovarainvaliokunta yllä mainitulla lausunnollaan. Sellaisena rahaston on syytä pysyä, ja on meidän kansalaisten tehtävä varmistaa, että meille annetut lupaukset pidetään.

Jos pelkoni osoittautuvat oikeiksi, EU ehdottaa rahaston koon kasvattamista tai uutta rahastoa ehkä jo ensi syksynä. Tämä tarkoittaisi kahta asiaa.

  1. Euroopan komission sekä hallituksemme uskottavuus olisi täysin mennyt. Emme yksinkertaisesti voisi enää luottaa mihinkään, mitä EU:ssa sovitaan, koska sopimuksilla ja kansalaisille annetuilla lupauksilla ei olisi enää mitään arvoa.
  2. Jos hallitus edes harkitsisi rahastoon koon kasvattamiseen tai uuteen rahastoon tähtäävän ehdotuksen tuomista eduskuntaan, olisi sen välittömästi erottava. Jos uskottavuutensa menettänyt hallitus ei kuitenkaan eroaisi, olisi suomalaisten pakotettava hallitus eroamaan. Se olisi ainoa keino suojella perustuslakiamme ja itsemääräämisoikeuttamme.

Nyt kuitenkin toivotan kaikille hyvää ja rentouttavaa kesää. Voimia kannattaa kerätä, koska syksyllä niitä todennäköisesti tarvitaan jälleen.

+42
tmalinen
Sitoutumaton Helsinki

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto. Toimitusjohtaja, GnS Economics. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako.
Disclaimer: Täällä esitetyt näkemykset eivät välttämättä vastaa GnS Economicsin kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu