Toimenpideohjelma Suomen talouden avaamiseksi: Osa II

Suomi, kuten suuri osa maailman maista, on uuden edessä. Miten moderni talous avataan tehokkaasti pitkään kestäneen sulun jälkeen? On selvää, että tähän voidaan löytää keinot vain yrityksen ja erehdyksen kautta. On niin ikään selvää, että tämä on ”palapeli”, jota emme voi odottaa ratkaisevamme kuin osittain etukäteen.

Tämä on toinen osa kolmiosaisesta blogisarjastani, jonka ensimmäinen osa käsitteli talouden avaamisen vaatimia käytännön toimenpiteitä. Kolmas osa tulee käsittelemään huoltovarmuuskysymyksiä. Blogit luonnollisesti linkittyvät toisiinsa.

Blogisarjan taustalla on oletus, että emme ole kohdanneet kertaluontoista, mahdollisesti kesään mennessä ohittuvaa kriisiä. Tämä on todennäköisesti vain alkusoitto talouskriisille, johon meidän pitää varautua. On myös varauduttava siihen mahdollisuuteen, että koemme pandemian toisen aallon esim. ensi talvena.

Kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessani selitin, näiden yhdistelmä voisi hajottaa keskeisiä globaaleja logistiikkaketjuja, mikä nostaa huoltovarmuuden entistä tärkeämmäksi huomioitavaksi seikaksi. Siksi tässäkin blogikirjoituksessa huoltovarmuus on keskeisessä roolissa, vaikka sen tarkempi käsittely jää kolmanteen osaan.

Tätä blogia ovat kommentoineet VTT Heikki Koskenkylä ja VTT Peter Nyberg.

Maailmantalous

Kuten Suomen talous, myös maailmantalous on suljettu tavalla, jota ei ole aikaisemmin nähty. Emme myöskään voi tietää kuinka kauan sulku kestää. Sen talousvaikutukset yhdistettynä maailmantalouden haurauteen voivat olla hyvin vakavia.

Pahimmassa tapauksessa suistumme pitkään maailmanlaajuiseen lamaan sekä työvoiman ja pääomien liikkuvuuden rajoituksiin. Tämä tarkoittaisi, että tippuisimme todennäköisesti pitkäksi aikaa lähes täysin kotimaisen kulutuksen ja tuotantoresurssien varaan. Tämä on tärkeää huomioida kaikissa tulevaisuutta koskevissa talousmallinnuksissa. Vientiin liittyy erityisen suuria riskejä tänä ja ensi vuonna. Emme voi odottaa nopeaa vetoapua maailmantaloudelta.

Vaikka globalisaatio ottaa kriisin seurauksena isoja askeleita taaksepäin, on kansojen välinen yhteistyö, kauppa ja solidaarisuus kuitenkin tulevaisuuden suunta. Globalisaatioon liittyviä riskejä tullaan seuraamaan, analysoimaan ja rajoittamaan paljon aiempaa enemmän. Monikansalliset tuotantoketjut saattavat joutua uudelleenharkinnan kohteeksi. Olisi silti vaalittava hyviä suhteita kaikkiin ystävällismielisiin maihin. Yhteistyöllä siinäkin on mentävä eteenpäin.

Talouden ”kylmäkäynnistys”

Hahmottelen seuraavaksi niitä tekijöitä, joita talouden ”kylmäkäynnistyksessä” tulisi ottaa huomioon. Oletuksena on, että emme juuri saa maailmantaloudelta vetoapua ainakaan tänä vuonna.

Arvioni mukaan on otettava huomioon seuraavat tärkeät seikat: 

  • Peruselinkeinojen hyödykkeiden saatavuus on varmistettava nykyistäkin selvemmin (elintarvikkeet, terveystarvikkeet, varaosat, energia).
  • Tämän vuoksi kotimaista tuotantoa ja yritystoimintaa on suosittava voimakkaasti, jopa itsekkäästi.
  • Ihmisten paluu työpaikoille ja kuluttamaan tulee olemaan hidasta sekä viruspelon, taloudellisen epävarmuuden, tottumusten että uusien etätyömahdollisuuksien avautumisen vuoksi.
  • Ihmisten ja yritysten on annettava sopia työnteosta sekä omasta ja työpaikkansa toiminnasta paljon aikaisempaa joustavammin.
  • Julkista velanottoa on pyrittävä hidastamaan menoja karsimalla ja tarvittaessa jopa verotusta ja sen progressiivisuutta tilapäisesti kasvattamalla.
  • Luotava henkilökohtaisen konkurssin nopea menettely.
  • On laadittava selkeät kriteerit sille, mille yrityksille ja toiminnoille kannattaa antaa tukia, mikäli lisätukia vielä tarvitaan.

Käyn seuraavaksi näitä toimenpiteitä läpi yksityiskohtaisemmin. Toimenpiteitä voidaan luonnollisesti joutua tarkentamaan koronapandemian etenemisen mukaan.

On tärkeää huomioida, että Suomeen julistettu hätätila käytännössä mahdollistaa lähes kaikkien kansainvälisten sopimuksen ohittamisen hätätilan keston ajalta. Näin voimme esim. tukea maatalouttamme aivan oman halumme mukaan tänä kriittisenä aikana (kylvökautena).

Kotimainen talous ja kansainvälinen kauppa

Ensin on varmistettava, että huoltovarmuudelle tärkeät alat, kuten ruoan tuotanto, saavat kaiken tarvitsemansa tuen, jotta esim. elintärkeä kotimainen elintarviketuotanto ei kriisiaikana vaarantuisi. Tämä tarkoittaa suoraa tukea, toimitustukea ja kykyä sopia hyvin vapaasti esim. kausityöläisten käytöstä. On ehdottoman tärkeää varmistaa koko kotimainen ruoantuotantoketju!

Maailmantalouden sekä viruspandemian luoman suuren ja potentiaalisesti pitkäkestoisen epävarmuuden tähden, huomattava osa valtion huoltovarmuushankinnasta tulisi suorittaa kotimaisilta toimittajilta. Tämä koskee aivan kaikkea lähtien kasvomaskeista teknisiin tuotteisiin. Eräs yksinkertaisimmista keinoista yrityskentän tukemiseen talouden avaamisessa on huoltovarmuushyödykkeiden ostaminen niitä tuottavilta kotimaisilta yrityksiltä. Se loisi työtä sekä tuotteen tuottajille sekä lukuisille alihankkijoille.

On kuitenkin selvää, että emme voi onnistua yksin, etenkään jos synkimmät ennusteskenaariot toteutuvat. Kansainvälisessä kaupassa olisi suosittava lähialueita, lähinnä Pohjoismaita ja Viroa sekä pyrittävä kaikkia osapuolia hyödyttäviin ns. vaihdantasopimuksiin, kuten asekaupoissa aikanaan. Yksikään maa ei pysty tuottamaan kaikkea yksin, eikä pidäkään!

Paluu työpaikoille ja työnteon uudistuminen

Kiinassa saadun esimerkin mukaan voidaan olettaa, että paluu ns. normaalitilaan tulee olemaan hyvin hidasta. Ihmiset voivat pelätä liikkumista ja onkin tärkeää, että tiedotus viruksen leviämisestä, viranomaistoimenpiteistä ja suosituksista on mahdollisimman avointa.

Suurin osa yrityksistä alkaa ajamaan itsestään toimintojaan ylös, heti kun se on mahdollista. Olisi hyvä varmistaa niiden mahdollisesti käyttämien kannustinpalkkioiden ja muiden työhön palaamiseen kannustamiseen käytettävien keinojen väliaikainen suopea verotuskohtelu (käytännössä väliaikainen menojen vähennysoikeus).

Työn luonne yksityisellä sektorilla voi kuitenkin olla dramaattisesti muuttunut. Huomattava osa työntekijöistä todennäköisesti (toivottavasti) haluaa palata täysipäiväiseen työhön mahdollisimman nopeasti. Etätyötä kannattaa silti edistää tarpeen mukaan.

Yritysten taloudellinen tilanne voi kuitenkin olla hyvin huojuva, mikä tarkoittaa, että epävarmuus on suurta. Olisikin kannustettava kaikenlaisten pätkätöiden ja osa-aikatöiden käyttöön poistamalla tai väliaikaisesti lopettamalla suuri osa työntekoon liittyvästä sääntelystä. Tällöin alakohtaisia työehtosopimuksia tulisi voida soveltaa joustavasti. Erityisesti työtuntien käytössä tulisi olla suuret joustot, jolloin normaalityöajoista voitaisiin poiketa.

Kotitaloudet ja velka

Monilla kotitalouksilla ja yrittäjille on paljon velkaa, eivätkä he ole luonnollisesti pystyneet näkemään tällaisen talouskriisin tuloa. Jos annamme yrittäjien ja kotitalouksien vajota vuosia kestäviin velkajärjestelyihin, kriisistä tulee syvempi ja taloutemme uusi nousu lykkääntyy.

Ehkä pahin 1990-luvun lamaan liittyneistä virheistä oli, että suuri määrä yrittäjiä ja takaajia tuomittiin elinikäiseen velkavankeuteen. On äärimmäisen tärkeää, että tätä virhettä ei toisteta nyt! Tämän takia on pikavauhtia luotava nopean henkilökohtaisen konkurssin salliva menettely.

Suomen valtio on velkaantumassa huimaa vauhtia. Lisävelan tarve voi tänä vuonna ylittää jopa 20 miljardia euroa! Jos kyseessä olisi kertaluontoinen kriisi, en olisi niin huolissani, mutta entä jos edessämme on 3-5 vuoden taantuma tai lama? Valtio ei yksinkertaisesti pysty peittämään sellaista kuoppaa taloudessamme ottamalla velkaa, eikä se edes olisi järkevää.

Talouden on kaikissa tilanteissa lähtökohtaisesti pystyttävä kantamaan itsensä tai se muuttuu hauraaksi. Siksi kaikkien lisätukitoimien järkevyyttä on harkittava äärimmäisen tarkasti.

Markkinat ja yritystuet

Keskeisin syy, miksi olemme syöksymässä talouskriisiin ei ole koronavirus, vaan se, että keskuspankit ja myös valtiot ovat manipuloineet rahoitusmarkkinoiden hintoja hyvin pitkään, etenkin vuosien 2007-2008 finanssikriisistä lähtien. Tämän on syytä loppua nyt. Kyseessä on kuitenkin haastava yhtälö, koska esimerkiksi huoltovarmuutemme varmistaminen vaatii valtion tukea.

Maailmantalouden surkea tila myös tarkoittaa, että Suomen yrityskenttä vääjäämättä kohtaa karsintaa. Monet yritykset tulevat päätymään konkurssiin. Tätä tosiasiaa vastaan on turha lähteä taistelemaan valtion tuella.

Rahaa on nyt jaettu hyvin avokätisesti, mutta kuten yllä totesin, näin ei voida jatkaa. Jatkossa mahdollinen vastikkeellinen ja yrityksen näkymiin perustuvaa tukea tulisi myöntää vain hakemuksesta tai osana selvitystilamenettelyä.

Tukea eivät tarvitse kannattavat yritykset, joilla on puskuria, koska ne pystyvät myymään omia osakkeita ja nostamaan yksityisiltä markkinoilta lainaa. Sen sijaan tukea voidaan harkita kannattaville suuremmille yrityksille osakeomistusta vastaan, jolloin julkinen valta pääsee osalliseksi mahdollisesta tulevasta arvonnoususta ja osingoista. Valtion omistusosuuden tulisi kuitenkin kasvaa vain tilapäisesti. Kun yritykset ovat toipuneet ja niiden arvo on noussut, omistukset tulisi myydä ja rahat käyttää esim. tärkeisiin infrastruktuurihankkeisiin.

Jokaisen yrityksen omistajan pitää siten arvioida, onko yrityksen luottokelpoisuus riittävä yksityisille rahoitusmarkkinoille vai onko otettava riski julkisen tuen hakemiseksi. Lähtökohtana on, ettei julkista tukea myönnetä yrityksille, jotka eivät ole kannattavia eikä niiden ennakoida myöskään muuttuvan kannattaviksi. Nämä yritykset jäävät omistajiensa ja yksityisten rahoittajien/pankkien vastuulle.

Lisäksi, vaikka kriisi syvenisi, mikä näyttää todennäköiseltä, on tärkeää, että valtio ei ryhdy tuottajaksi. Valtion tehtävä on ensisijaisesti tarjota tukea ja kysyntää lähinnä huoltovarmuuden vaatimille aloille. Muuten yritysten toiminnan edistämiseksi on jatkossa syytä käyttää korkeintaan epäsuoraa tukea, kuten verovähennysoikeuksia. Palkkojen, korvauksien ja tarvittaessa markkinakorkojen (tämä ei koske pikavippiyrityksiä) on annettava muodostua mahdollisimman vapaasti.

Talouden kylmäkäynnistys = vaikea palapeli

Olen tässä kirjoituksessa alustavasti hahmotellut keskeisiä tekijöitä edessä häämöttävän taloutemme ”kylmäkäynnistyksen” kannalta. Toimenpidelista ei luonnollisesti ole lopullinen eikä kattava.

Kunnollinen ohjelma pystytään luomaan ainoastaan yritysten edustajien, tutkijoiden ja valtionhallinnon yhteistyönä. Minkään muunlainen kokoonpano ei varmasti tule pääsemään lähellekään parasta ratkaisua. Pahimmassa tapauksessa yksipuolisten työryhmien toimenpideohjelmat ja tilanneanalyysit voivat olla ristiriitaisia ja jopa haitallisia.

On lisäksi muistettava, että valtio ei pysty yksin ratkaisemaan koronan aiheuttamia ongelmia. Ihmisten ja yritysten rooli kriisin ratkaisussa on aivan keskeinen. Meidän on autettava toinen toisiamme tämän hyvin vaikean ajanjakson yli. Yhteistyö on palapelin tärkein pala!

+1
tmalinen
Sitoutumaton Helsinki

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto. Toimitusjohtaja, GnS Economics. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, tulonjako.
Disclaimer: Täällä esitetyt näkemykset eivät välttämättä vastaa GnS Economicsin kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu