Valheita ja petoksia. Osa I

Mihin Suomen eurojäsenyys on meitä viemässä? Viimeaikainen keskustelu EU:n ”elpymisvälineestä” on alkanut saada erittäin huolestuttavia piirteitä.

EU:n oikeuspalvelun lausuntoa välineestä on käytetty sen laillisuuden takaajana, vaikka se ei sitä ole. Maan suurin päivälehtemme hyökkää jo avoimesti perustuslakimme korkeimman tulkitsijan, perustuslakivaliokunnan kimppuun. On ollut pakko tarkistaa, että millä vuosikymmenellä oikein elämme.

Suomen europolitiikka on, valitettavasti, ollut valheiden ja (tahallisten) epäselvyyksien peittämää. Tässä blogisarjassa käyn läpi niistä keskeisimmät. Tässä ensimmäisessä osiossa alustan sarjaa keskittymällä nykytilanteeseen ja EU:n komission ehdottamaan ”elpymisvälineeseen”.

Politisoitunut tuomiovalta

Olemme saapuneet siihen äärimmäisen valitettavaan tilanteeseen, että EU:n toimielinten (ml. oikeuspalvelu ja tuomioistuin) lausuntoja EU:n taloudellisen toimivallan tulkinnasta ei voida enää pitää perussopimusten vaan poliittisen tahdon ilmauksena. Tämä kävi selväksi jo EU:n tuomioistuimen (ECJ) kannanotosta Euroopan keskuspankin arvopaperien osto-ohjelmaan (QE) joulukuussa 2018.

Tuomioistuimen päätöksen mukaan QE on rahapolitiikkaa niin kauan kun valtioiden velkakirjojen ostot noudattavat Euroopan keskuspankin (EKP) pääoma-avainta. Silti jokaikiselle ekonomistille on selvää, että jos keskuspankki alentaa valtioiden rahoituskustannuksia (ostaa velkakirjoja ns. jälkimarkkinoilta alentaen niiden korkoja), osallistuu keskuspankki valtioiden rahoitukseen, vaikkakin epäsuorasti. Tämä on kielletty SEUTn (Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen) artiklassa 123. Todettakoon, että EKP:n nykyinen pandemiahätärahoitusohjelma (PEPP) rikkoo ECJ:n alkuperäistä päätöstä, koska sen ostot eivät noudata pääoma-avainta.

Silti tämä ”tulkinta” sai jäädä elämään, kunnes Saksan perustuslakituomioistuin totesi toukokuisessa päätöksessään, että ECJ on ylittänyt toimivaltansa asiassa (ultra vires). Tämä järisyttävä päätös jäi meillä hyvin vähälle huomiolle. Vaikka Saksan keskuspankki, Bundesbank, saanee toistaiseksi jatkaa QE -ohjelmassa, mitä tuomioistuimen päätös uhkasi, kyseessä oli tärkeä osoitus siitä, että päätösvalta kaikissa kansallisissa asioissa, kuten keskuspankkien toimissa, on edelleen kansallisvaltioiden käsissä. Näin on toki aina ollutkin.

Viime kädessä kansallisvaltiot päättävät mitä tekevät. Kansainväliset sopimukset ovat vain sopimuksia, jotka voidaan tarvittaessa ohittaa, ja joiden yli perustuslaki ja kansallinen päätösvalta aina menee.

Joka tapauksessa tällä hetkellä ainoat luotettavat elimet perussopimusten tulkintaan ovat kansalliset perustuslakituomioistuimet ja -valiokunnat. Nyt niiden päältä yritetään kävellä sekä lehdistön että joidenkin oikeusoppineiden tahoilta. Miten ihmeessä olemme Euroopassa jälleen suistumassa tälle tielle?

Ehdotetun ”elpymisvälineen” todelliset tarkoitusperät on piilotettu

EU:n ”elpymisvälineen” talousargumentit eivät kestä päivänvaloa. Tämän emeritusprofessori Matti Viren on dokumentoinut hyvin, mutta ehdotuksen ongelmat ovat syvemmällä. Käytännössä se on pelastusrahasto, ja askel tulonsiirtounioniin.

Makrotaloustieteilijä, dosentti ja Helsingin yliopiston taloustieteen kandiohjelman johtaja Juha Tervala toteaa hyvin, että ei ole mitään syytä rahoittaa EU-tason avustuksilla valtioita, jotka saavat lainaa rahoitusmarkkinoilta kohtuullisella korolla. Jos jokin maa ajautuisi velkakriisiin, meillä on sen ratkaisuun jo Euroopan vakausmekanismi, EVM, mikä antaa lainoja, vastikkeellisesti, maksuvaikeuksiin ajautuneille maille. EVM luotiin Euroopan ”velkakriisin” aikana, mistä lisää seuraavissa osioissa.

Tervala myös korostaa, että ehdotetut tuet ovat puhtaasti tulonsiirtoja. Tämä on taloudellinen tosiasia, minkä takia ehdotettu väline rikkoo SEUT:n tulonsiirrot kiertävää artiklaa 125, kuten perustuslakivaliokuntammekin toteaa. Jotkin lakiasiantuntijamme eivät vain näytä tätä ymmärtävän (tai se on liian pelottavaa myöntää).

Lähtökohtaisesti ”elpymisvälineen” tarkoitus onkin:

• Luoda mekanismi, jolla pelastetaan kriisimaat, erityisesti Italia, velkakriisiltä ja euroerolta luomalla EU:n laajuinen tulonsiirtounioni.
• Aloittaa EU:n liittovaltiokehitys.

Näitä tarkoitusperiä voidaan puolustaa, mutta ainoastaan jos päätökset tehdään demokraattisesti. Näin ei kuitenkaan nyt tapahdu, vaan päätökset yritetään tehdä kansalta kysymättä ja perustuslakivaliokuntamme kannan vastaisesti. Tämä on pöyristyttävää.

EU:n ”elpymisväline” onkin piilotettu keino aloittaa liittovaltiokehitys perussopimusten ja kansan tahdon vastaisesti. Meille on siinä myös jäämässä maksajan ja kuuliaisen perässä seuraajan rooli.

On myös tärkeää huomioida, että ehdotukseen sisältyvä EU-tason verotukseen siirtyminen toteutettaisiin käytännössä pienentämällä sosiaaliturvaamme. Mitään muuta keinoa ei ole, koska verotaakkaamme ei voi enää kasvattaa (katso Sami Miettisen ja minun keskustelu aiheesta).

Eurooppa on laittomuuden tiellä

On ollut todella ikävää seurata sitä laittomuuden tietä, johon johtajamme ovat Euroopan vuosien 2010-2012 velkakriisin jälkimainingeissa ajaneet. Millään muulla kuin kallisarvoisen rahallisen mittayksikön, euron, pelastamisella ei näytä olevan väliä.

Johtajiamme eivät ole kiinnostuneet kansan kärsimys (mm. Kreikassa), perussopimusten kirjaimen ja hengen saatikka kansan tahdon kunnioittaminen. Poliittinen korruptio on Euroopassa noussut tasolla mitä ei olla nähty sitten Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Ja tämän kaikki vain siksi, että saisimme säilytettyä yhteisen valuuttamme ja vahvistettua ylikansallista päätäntävaltaa (luomalla liittovaltio). Entisaikojen diktaattorimme olisivat olleet ylpeitä.