Velkakriisi uhkaa jälleen Eurooppaa
No niin, tässä taas ollaan. Jännitetään, onko uusi euroalueen velkakriisi puhkeamassa ja millaisia järjestelmiä tällä kertaa ehdotetaan kriisin estämiseksi. Huhuja hyvinkin suuresta elpymisrahasto 2.0:sta kiertää jo.
Euroalue on jälleen ongelmissa, koska eri jäsenmaiden korot voimakkaasti erkaantuvat toisistaan. Euroopan keskuspankki (EKP) puhuu euroalueen pirstaloitumisen, fragmentation, riskistä. Korot nousevat etenkin niissä maissa, joilla olisi siihen vähiten varaa. Syykin on yksinkertainen: EKP on kertonut lopettavansa EU-jäsenmaiden valtionvelkojen ostot, eli niin kutsutun määrällisen keventämisen (QE) ja nostavansa korkoja. Koska EKP on taloudellisesti heikkojen euromaiden velkapapereiden suurin ostaja, niiden kysyntä laskee ja korot nousevat erityisen paljon.
Keskuspankki alkoi ostaa euromaiden velkakirjoja maalikuussa 2015, minkä tarkoituksena oli pääosin hankkia lisää aikaa talousuudistuksiin, joita ei kuitenkaan tehty. Julkilausuttu tavoite näillä ohjelmilla oli inflaation kiihdyttäminen.
EKP:n uhkapeli, ja säännöttömyys
Keskiviikkona 15.6.2022 EKP:ssä pidettiin hätäkokous, jossa päätettiin selvittää, miten korkojen erkaantuminen (pirstaloituminen) voidaan estää. Tarkoitus on siis varmistaa, etteivät esim. Italian, Kreikan ja Portugalin korot nousisi oleellisesti Saksan korkoja enemmän. Ajatuksena todennäköisesti on, että EKP jatkaisi ongelmamaiden velkapapereiden ostoja samalla kun muiden papereiden kokonaisostot vähennettäisiin.
Monet analyytikot epäilevät, pystyykö EKP samanaikaisesti nostamaan korkotasoa (inflaation jarruttamiseksi), pienentämään tasettaan ja varmistamaan kaikille euromaille rahoitusta siedettävin kustannuksin (koroin) uuden velkakriisin estämiseksi. Vain tiettyjen maiden velkapapereiden suosimiseen perustuva ”sirpaloitumisen ehkäisyväline” (EKP on käyttänyt termiä anti-fragmentation tool) olisi monella tapaa ongelmallinen.
Se tarkoittaisi, että EKP alkaisi epäsuorasti säädellä yksittäisten jäsenmaiden korkotasoja. Tämä voidaan tulkita olevan EU:n tuomioistuimen (CJEU) vuoden 2018 joulukuussa EKP:n arvopaperien osto-ohjelmista antaman päätöksen vastainen. CJEU toteaa Saksan perustuslakituomioistuimen kanteluun antamassa päätöksessään, että EKP:n arvopaperien osto-ohjelma (QE) ei ole EKP:n mandaatin vastainen, koska sillä pyritään inflaation kiihdyttämiseen.
CJEU myös toteaa, että osto-ohjelma ei ”valikoi jäsenmaita”, eikä se ”vastaa tiettyjen jäsenmaiden yksittäisiin rahoitustarpeisiin”, minkä takia se ei riko kieltoa EKP:n fiskaalipolitiikkaan vaikuttamisesta. On käytännössä mahdotonta väittää, ettei EKP:n osto-ohjelma, jolla pyrittäisiin vaikuttamaan nimenomaan tiettyjen jäsenmaiden velkakirjojen korkoihin, rikkoisi tätä päätöstä ja kieltoa.
Lisäksi EKP:n ostotoimien keskittyminen vain muutamaan maahan merkitsisi, että keskuspankki ottaisi kontolleen velkakirjoihin liittyvää maariskiä muiden jäsenmaiden kustannuksella. Tällä on merkitystä, koska kansalliset keskuspankit ovat rahoittaneet EKP:ta ja sitä kautta rahoittamiseen ovat osallistuneet kunkin maan kansalaiset.
EKP:n valikoidessa tiettyjen (riskisten) maiden velkakirjoja osto-ohjelmaansa, meistä ja muista taloudenpitonsa paremmin hoitaneista maista tulisi, jälleen, heikompien maiden talouden tukijoita. Tämä on taas kielletty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) pykälässä 125:
Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi.
Voidaankin sanoa, että sääntöjen taivuttamisen sijasta, EKP näyttää tällä hetkellä suunnittelevan sekä yhdessä sovittujen sopimuksien että EU:n tuomioistuimen päätöksen rikkomista.
Tulonsiirtounioni
Ongelmavaltioiden korkorasitetta voidaan toki vähentää myös muulla tavoin kuin ostamalla niiden velkapapereita EKP:n taseeseen. Niiden korkotaso voisi alentua, jos taloudellisesti terveemmät euromaat jollain tavalla takaisivat tai tukisivat ongelmavaltioiden velanottoa. Yhteisvelka ja EU:n liikkeelle laskemat eurobondit ovatkin viime vuosina olleet vilkkaan ekonomistikirjoittelun kohteina. Poliittinen yhteisymmärrys niiden synnyttämisestä on kuitenkin puuttunut, ilmeisesti osittain koska järjestelmästä hyötyvät maat eivät ole olleet valmiita alistumaan takaajien edellyttämään ehdollisuuteen.
Yhteisvelka ja eurobondit tekisivät EU:sta velkaunionin, mikä lähtökohtaisesti on ollut kiellettyä EU:n perussopimuksissa, kuten SEUT:n pykälässä 125. Elpymisrahasto toki muutti niiden tulkintaa, koska nyt EU on ottanut yhteisvelkaa ja jakanut sitä vastikkeettomina tulonsiirtoina tietyille maille. Rahaston toki vannottiin olevan ”kertaluonteinen, ainutlaatuinen ja tiukasti ajallisesti rajattu” mm. komission varapresidentin Valdis Dombrovskisin suulla. Tämä oli myös valtiovarainvaliokunnan kanta, minkä perusteella eduskunta rahaston Suomessa hyväksyi. Sen jälkeen on komissio kuitenkin jo ehtinyt ehdottaa uutta sosiaalirahastoa.
Rauhattomuus eurovaltioiden korkomarkkinoilla on syntynyt samaan aikaan kun EU:ssa halutaan avata keskustelu unionin tulevaisuudesta. Tämä tarkoittaa käytännössä keskustelua unionin tiivistämiseksi mm. lisäämällä enemmistöpäätöksiä, yhtenäistämällä nykyistä enemmän politiikka-alueita sekä luomalla suurempaa EU-budjettia harjoittamaan yhteistä suhdanne- ja talouspolitiikkaa. Suuremman budjetin sisällä voisi myös nykyistä kätevämmin kätkeä tulonsiirtoja ongelmavaltioiden rahoittamiseksi. Ei siis olisi yllättävää, jos velkakriisin estäminen mainittaisiin (muodossa ”vakauden edistäminen”) osana unionin toimintavapauden kehittämispyrkimyksiä.
Euroalue itsessään on ongelma
Korkojen erkaantuminen on ongelma euroalueella, mutta myös sen rakenteen vääjäämätön seuraus. Lähtökohtaisesti ajatus, että eri taloudellisessa tilanteessa olevien maiden pitäisi sopeutua yhteiseen rahapolitiikkaan, on tarkoittanut, että talouksiltaan heikoimmat maat joutuvat joko velkaantumaan tai sitten niiden talouskasvu hidastuu (elintaso laskee). Jos ne eivät olisi euroalueella niiden valuuttakurssi sekä korot eläisivät maan talouden tarpeiden mukaan.
Eräs ratkaisu ongelmalle on siten ero euroalueesta, jonka Italia on jo useina kertoina, lähtökohtaisesti painostuskeinona EU-johtajia kohtaan, maininnut. Jos eurojärjestelmässä olisi mekanismi yksinkertaiselle erolle ja halutessaan paluulle, monet nykyongelmat poistuisivat. Tämä ei kuitenkaan auta juuri nyt.
On todennäköistä, että mahdollinen velkakriisi nytkin kohdennetaan etupäässä rahoitusongelmana. Tämä se tietenkin onkin lyhyellä aikavälillä. Vähänkin pidemmällä aikavälillä kyse on kuitenkin valtion kyvystä ja halusta varmistaa, että sen kulut vastaavat realistisesti odotettavia tuloja.
Valtion on nykyisen EU-perussopimuksen valossa itse vastattava siitä, että sen poliittisesti ja yhteiskunnallisesti suosimien tulojen ja menojen summat kohtaavat. Jos tukeutuu toisten apuun velkaantumalla tai tulonsiirroilla on EU:ssakin viime kädessä muiden armoilla. Avun loppuessa ovat usein edessä romahdus, konkurssi ja raskas pakkosopeutus. Käytännössä yhteisvaluutta-alueet ovat aina vaatineet tulonsiirtomekanismin, jota euroalueellakin on kovasti rakennettu.
Suomi uppoaa
Valitettavasti Suomi on viime vuosina muuttunut pohjolan Italiaksi. Valtionvelkaa on paljon, sitä tulee jatkuvasti lisää eikä ole suunnitelmia velkaantumisen lopettamiselle. Budjettialijäämää vielä kasvatetaan lahjoittamalla muille maille rahaa. Taloudellinen kasvu on alhainen verrattuna muihin maihin, eikä ole selvää suunnitelmaa sen nostamiselle. Hallituksemme vaikuttaakin elävän talouden mielikuvitusmaailmassa, jossa velalla ei ole väliä.
Asenteilla perusteltuja toimia rasittavat kansalaisten elintasoa, jota jo koettelee pysyväksi pyrkivä nopea inflaatio. Suomi tarvitsee välttämättä ja pikaisesti todellisuuteen eikä unelmiin perustuvaa selviämisohjelmaa.
Artikkeli on kirjoitettu yhdessä Peter Nybergin kanssa.
”Hallituksemme vaikuttaakin elävän talouden mielikuvitusmaailmassa, jossa velalla ei ole väliä.”
Melko kovaa kritiikkiä Marinin hallitusta kohtaan, vaikka se onkin perusteltua.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä takaa, että Italia menestyisi omassa valuutassa euroa paremmin? Eikö Italian tie voisi ulkopuolella yhtä hyvin lähestyä Turkin tietä? Turkissahan inflaatio ylittää 70%.
Omassa valuutassa on enemmän valinnan varaa, mutta valinnat eivät aina ole hyviä.
Ilmoita asiaton viesti
Turkin omassa valuutassa on Suomella sellainen valinnanvara että se ei ole Suomen murhe. Oi jospa Italialla olisi se oma valuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Italia poistuisi eurosta, velat eurooppalaisille instituutioille jäisivät.
Omalla devalvoituneella valuutalla niitä olisi entistä vaikeampi hoitaa. Joten voisi hyvinkin olla Suomen ongelma.
Lisäksi Italia, Kreikka ja Espanja ovat pitäneet euron mukavan heikkona Suomen viennin kannalta. Voi olla, ettei vahvojen valtioiden eurossa olisi niinkään mukava olla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai Italian velat ole Suomen ongelma?
Ja aivan riippumatta siitä mikä valuutta siellä on. Tosin nyt kun sielläkin on Euro niin valitettavasti taidamme sittenkin istua samassa uppoavassa laivassa. Me alakannella, italialaiset yläkannella ja orkesteri soittelee iloista musiikkia, yläkannella.
Ilmoita asiaton viesti
Jos olet velkaa miljoonan, sinulla on ongelma. Jos olet velkaa miljardin, lainanantajallasi on ongelma. Jos olet velkaa tuhat miljardia, kaikilla on ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Meille ei olisi mikään ongelma, olipa Italialla vaikka kuinka paljon velkaa. Emme me sitä velkaa Italialle olisi antaneet.
Nyt kaikki on toisin euron ja EU:n johdosta. Nyt Italia on meidänkin ongelma.
Kuka idiootti on ollut näitä sopimassa?
Ilmoita asiaton viesti
Vain tyhjä klisee jolla ei ole mitään todellista merkitystä.
Tunnet sen verran paljon talousasioita että et voi olla muuta kuin samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole todellista merkitystä? Varomattomalla toiminnalla voidaan saada aikaan Euroopan oma Lehman-hetki. Sitä ei nyt kaivata.
Ilmoita asiaton viesti
Onko tehty megaluokan virhe siksi pakko taas toistaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä mekin olisimme voineet pitää ihan omin voimin Suomenn oman valuutan mukavan heikkona, Ei oltaisi tarvittu siihen vieraan apua.
Toisaalta, meillä on pidetty hyvänä ”vakaata” valuuttaa, eli yliarvostettua valuuttaa. Suomi liittyi euroonkin yliarvostetulla tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Ja pidimmekin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kohtaa tulee euron puolustajilta yleensä väite, että euron vahvuudella ei ole väliä, koska käymme pääasiassa kauppaa euromaiden kanssa. Tämähän ei pidä paikkaansa, sillä vuonna 2021 Suomen viennin osuus euroalueelle oli 40 %. Samalla väitetään, että jos Suomella olisi markka, niin kuinka vaikeaa olisi vientiyrityksillä, kun pitäisi vekslata eri valuuttojen kanssa.
Siltä näyttää, että kun halutaan löytää perusteluja omille näkemyksille, niin tosiasioita vääristellään. Euro ei ole mitenkään heikko valuutta Suomen viennin kannalta. Saksa on se, joka kerää (kaiken) hyödyn, koska euro on hielle kuin pysyvästi devalvoitu heikko saksan markka. On aivan varmaa, että kun siirrymme omaan kelluvaan valuuttaan, niin sen vahvuus euroon nähden heikkenee eli devalvoituu ja silloin se pelastaa Suomen.
Eurolainat jäävät, mutta totuus on, että eräänä päivänä euron arvo romahtaa, koska se on keinotekoisesti pidetty vahvana aivan samalla tavalla kuin markka 80-luvun lopussa. Seuraukset tiedämme.
Ilmoita asiaton viesti
Jos heikot maat poistuisivat eurosta, Suomi joutuisi seuraamaan, koska muutoin se olisi heikoin lenkki jäljelle jääneistä.
Markan devalvoituminen taas nostaisi velkojen markka-arvon entistä suuremmaksi.
Suo siellä, vetelä täällä. Tästä ei selvitä taikatempuilla, vaan kovalla työllä.
Kannatan blogistin ehdottamaa selviytymisohjelmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Euron käytöstä ja sen tukemisesta on lähinnä vain haittaa. Se on samalla velvollisuus muiden virheiden maksamiselle kuten on käynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tässä Italian hyysäämisessä ole mitään järkeä. Me kiristetään vyötä ja otetaan velkaa, että saadaan rahaa Italialle. Ne siellä hupiloivat sen kaikkeen mahdolliseen kivaan, ja pyytävät parin vuoden päästä lisää. Heillä ei ole ajatustakaan korjata talouttaan. Suomi irti eurosta. Tukekoon muut Italiaa, jos haluavat.
Ilmoita asiaton viesti
Täsmälleen samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen suoja Euroopan yhteisössä on velkaantua mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon.
– sen jälkeen ristitäänkin sitten kädet ja toivotaan parasta.
Alla oleva on sitten ”musta tuntuu” -puhetta. Toisaalta, ensi vuonna olen käynyt pörssikauppaa hengissä selviten viisikymmentä vuotta. Monet lamat ja kriisit nähty. Ehkä vuosikymmenet jotain suhteutusperustaa tuottaneet, mutta perustietämys talouden toiminnasta uupuu.
***
Hyvin olemmekin tuota velkaantumista toteuttaneet vuosikausia. Syömävelaksi (siis velkaa tai omaisuuden myyntiä) on otettu noin 15 prosenttia vuosittain valtion tuloihin verrrattuna. Koronavuosina enemmänkin.
Tuomas Malinen ei ollenkaan kovasti kritisoinut Marinin hallitusta.
Katastrofi tästä tulee. Sekä EU -jäsenyydestä että Suomen taloudesta. Ei edes Holkerin hallitus ajanut samalla lailla päin seinää kuin nykyinen hallitus painelee.
– katastrofin kehittymiseen riitänee kolmesta neljään vuotta ellei Ukrainan kysymys ratkea sitä ennen. Jos katastrofi on tullakseen, toivottavasti se on ainoastaan taloudellinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Keskuspankki alkoi ostaa euromaiden velkakirjoja maalikuussa 2015, minkä tarkoituksena oli pääosin hankkia lisää aikaa talousuudistuksiin, joita ei kuitenkaan tehty. Julkilausuttu tavoite näillä ohjelmilla oli inflaation kiihdyttäminen.”
Juuri näin on käynyt. Niin muualla Euroopassa kuin myös meillä. Velkaa otetaan lisää ja lisää ja aina sanotaan että raha käytetään tulevaisuusinvestointeihin.
Todellisuudessa lainattu raha käytetään äänien ostamiseen jakamalla vastikkeetonta rahaa kansalle.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri siitä on kyse, että yhä suurempi osa väestöstä ei tule toimeen ilman sosiaalitukia. Siksi vasemmisto saa edelleen ääniä enemmän kuin se ansaitsee osaamisensa suhteen ja jatkaa tuhopolitiikkaa kasvattamalla velkaa, julkista sektoria ja tukia. Myyräntyötä tukee härski verotus ja massiiviset tulonsiirrot.
Kun lypsylehmät kuivuvat, alkaa kaaos, joka on nyt edessä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen huolestunut samasta asiasta mutta en olisi pystynyt näin hyvään analyysin.Kiitos Tuomas että tuot näitä esiin koska eurokiimainen valtamedia ei käsittele tätä asiaa.Ukrainan tilanteen lisäksi tämä on tämän hetken tärkein asia.
Ilmoita asiaton viesti
EU:ssa sellaiset maat, jotka noudattavat velkaantumisrajaa bkt:sta on harvassa.
Ilmoita asiaton viesti
Erikoista EU:ssa on sen toiminta omia sääntöjään vastaan. Käytäntö on, että kun enemmistöllä sovimme, että nyt rikomme tiettyä sääntöä, niin se on ihan ok. Ei ole. Se on tuhon tie ja se on kaukana demokratiasta. Se on tyypillistä diktatuurimaalle kuten Putinin Venäjälle. Tietääkseni Unkarissa asiat hoidetaan kuitenkin sentään lainsäädännön kautta, mutta ei EU:ssa.
Euro on tuhoon tuomittu ja Suomen pitää irtaantua siitä niin pian kuin mahdollista. Käytännössä kaikki puolueet ovat olleet viimeisen 15 vuoden aikana hallituksessa ja talouden alamäki kiihtyy. Ainoa toimiva keino talouden nousuun on oma valuutta. Moni tunnettu talousmies on tunnustanut, että Suomella on väärä valuutta. Selkeimmin ero tulee esiin, kun vertaa Suomen ja Ruotsin talouskehitystä sitten vuoden 2008.
Ilmoita asiaton viesti
Jokaisen maan keskuspankit ja eritoten velkakirjaostoja tehnyt EKP on tiennyt näin käyvän. Siis muuta tarkoitusta ei ole vielä keksitty omillaan toimentuloon, kuin ” kriisi ”, tuntuu hölmöläisten touhulta.
Ilmoita asiaton viesti
Malisella näyttää oleva kirjoituksissaan erikoinen tulokulma: kun näitä olen pari-kolme vuotta lukenut (tai jopa katsonut/kuunnellut), niin aina maalaillaan mahdollisimman synkkiä Eurooppa-visioita.
Kaikki piti mennä jo päin helvettiä koronakriisin takia.
Ja aina löytyy uusia mustia pilviä.
Tietysti, kun muutaman vuoden näitä dystopioita maalailee, niin jokin niistä osaksi voi oikeaan osuakin, ihan tilastollisestikin.
Vaikka Euroopassa, kuten myös globaalisti, haasteita riittää, en juuri arvosta tälläista tendenssimäistä nega-analyysiä.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan Malinen väliin hiukan kriittinen arvioissaan. En nyt kuittaisi hänen näkemyksiään pelkällä olankohautuksella. Nehän perustuvat ammattilaisten harkintaan.
Malisen arviot koronakriisin seurauksista olivat oikean suuntaisia. Ne lisättynä nykyisellä tilanteella viittaavat koko lailla päin helvettiä.
Ilmoita asiaton viesti
Olet koko ajan elänyt keskellä kaaosta, mutta luullut, että kaikki on hallinnassa ja hyvin hoituu. Se on ollut harhaa keskellä vapaata pudotusta.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan ajatuksessasi järkeä jos sitä pohtii.
Lopulta kuitenkin sinulta jää huomaamatta se seikka että kun on kriisi, mikä tahansa ja missä tahansa, niis se kestetään kyllä tavalla tai toisella. Sitten tulee uusi kriisi mutta tämän uuden kriisin yhteyttä edelliseen ei huomata.
Tämä toistuu uudelleen ja uudelleen.
EU:ssa oli ”Kreikan kriisi” joka ”hoidettiin eli se unohtui ja jäi kytemään, sitten tuli uusi Kreikan kriisi, sama toistui. Siinä oli Itqliat ja Espanjat ym. Jokaisen juuret olivat hoitamattomassa edellisessä kriisissä.
Vähän niin kuin esim. Euroopan sodat. WW1:n siemen kylvettiin jo Ranskan-Saksan sodassa 1870. Sitten WW2:n siemen oli valmis WW1:n rauhansopimuksen seurauksena.
Ukrainan sodan siemen kylvettiin kun Venäjä jouti myöntymään sellaiseen mitä se ei itse asiassa halunnut kun NL luhistui 1989-90.
Nyt se perää ”hyvitystä” koska se katsoo että Ukraina on aina ollut venäläistä aluetta.
Koska näissä rauhan- ym. sopimuksissa ehdot sanelee aina voittaja eli se vahvempi puoli niin niistä ei koskaan tule oikeudenmukaisia, ei edes voittajan kannalta katsottuna.
Näitä ”uusia pilviä” tulee aina ilmaantumaan, niin kauan kunnes ihminen oppii elämään yhteisymmärryksessä muiden kanssa. Valitettavasti siihen menee pitkä aika, josko toteutuu koskaan?
Ilmoita asiaton viesti
Rahaliitto on nyt pahasti Putinin puristuksissa hölmöiltyään itsensä EU: n johdolla energiariippuvaiseksi Venäjältä. Kasvu tyrehtyy, inflaatio nousee kaksinumeroisiin lukuihin, kulutuskysyntä hiipuu, korot nousevat ja velalla eleleminen käy jatkossa yhä vaikeammaksi.
Suomessa on tämän hallituksen toimin vain lisätty julkisen sektorin kokoa ja julkisia menoja, vaikka krooniset krapula-alijäämät ovat olleet jo liki 15 vuoden ajan n. 10 miljardin euron vuositasolla. Kunta-aloille sovittiin taannoin roimat palkankorotukset, vaikka maksajista ei ole pienintäkään tietoa. Samalla kuntatyönantajat ( keitä näiden neuvottelijat olivatkaan ) sitoutuivat täydelliseen ääliömäisyyteen, luvatessaan 1,9 % paremmat korotukset yleiseen linjaan verraten koko sopimuskauden aikana. Teollisuusliitot eivät tätä venkoilua jatkossa kauaa katsele omissa vaatimuksissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Uutta QE:tä siis pukkaa, mutta jännittävää nähdä millaisen EU-yökokouksen jälkeen se hyväksytään. Muistaakseni myös Saksan liittopäivien tulee jatkossa hyväksyä uudet QE:t.
Euroalueen todelliset vaihtoehdot ovat joko liittovaltio tai sen purkaminen, mutta kumpikaan ei ole poliittisesti mahdollinen.
Mahdollista on myös se, että euroaluetta yritetään pitää kasassa talouskurittamalla, mikä johtaisi äärioikeiston valtaannousuun heikoissa euromaissa.
Ts. yhtään positiivista, poliittisesti realistista vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä.
Ilmoita asiaton viesti
On kyllä. Sodat putsaavat aina pöydän ja tuovat nousukauden.
Ilmoita asiaton viesti
Liittovaltio ei itse asiassa ole ollenkaan mahdollinen.
Se tarkoittaisi että Euroopassa alkaisi todellinen tulonsiirto varakkaista, työtä tekevistä maista etelän laiskureille. Mukaan lukien Ranska.
Ilmoita asiaton viesti
Ei välttämättä. Yhdysvalloissa osavaltioiden väliset elintasoerot ovat yhtä suuria kuin Euroopan Unionissa valtioiden välissä.
Ja muuten, etelän maissa tehdään keskimäärin pidempää päivää ja työuraa kuin pohjoisessa. Ero ei ole ahkeruudessa vaan työn tuottavuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Liekö siinä suurta eroa jos tekee hitaasti vähän tai ei tee juuri ollenkaan?
Ranskassa taitaa yleinen eläkeikä olla 62 vuotta.
Niinhän asia menee jo nyt?
Etelän laiskat ja välnpitämättömät maat maksattavat kulunsa pojoisen työtätekevillä ahkerilla.
Tässä vähän lihaa luitten ympärille. Tosin jonkin verran vanhaa tietoa mutta uskoisin että paljoa ei ole muuttunut.
https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2013/korkea-elakeika-ei-takaa-pitkia-tyouria-euroopassa/
Ilmoita asiaton viesti
Ranska on velkaantunut lisää lyhyellä aikaa yli 2 biljoonaa euroa ( 2.000.000.000.000 ), eikä maassa ole pystytty edes pienimpiinkään uudistuksiin alijäämien hallitsemiseksi.
Pellehermanni Macronin maa on jonossa seuraavana Italinan jälkeen. Macronhan lupasi uudistuksia, mutta ne jäivät pelkäksi turhaksi suunsoitoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on juuri sitä kun populistit, oikeat populistit kuten meillä esim. SDP, alkaen vappusatasesta ja nykyisestä mahdottomasta velan ottamisesta syömiseen, kuten Marin tekee, populistit siis pyrkivät kaikin keinoin pitämään vallan itsellään saadakseen kähmityksi itselleen varallisuutta, kallispalkkaisia palkintovirkoja EU:a, YK:ssa ym.
Käytetään mistään välittämättä kansan omia rahoja, tulevaisuuden rahoja tähän. Ja syytetään niitä jotka kertovat asioiden oikean laidan.
Samaan aikaan media ja punavihreät sosialistit huutavat kurkku suorana että nuo on niitä pahoja populisteja ja osoittavat sormella niitä jotka koko ajan ovat sanoneet ja sanovat että tällainen rahan jakaminen, lue: Äänten ostaminen ei käy.
Kuinka on mahdollista että se joka sanoo että näin ei pidä tehdä, että meidän on kiristettävä vyötä ja saatava talous kuntoon. Ensin oma talous ja vasta sitten autettava muita.
Aivan kuten lentokoneessa neuvotaan hätätilanteen varalle: Kiinnitä ensi oma turvavyösi ja vasta sitten naapurin. Ota itsellesi happinaamari ensin ja auta vasta sitten kaveria.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä tuli mieleen paroni von Münchausenin seikkailut. Hän tuli tunnetuksi lennettyään tykinkuulalla, käytyään kuussa kuumailmapallolla ja vedettyään itse itsensä suosta omista hiuksistaan.
EKP tule jatkamaan näitä samoja ”Münchausen-temppuja.” Siihen meillä on pienenä jäsenmaana tyytyminen 1,49 %:n osuudella EKP:n pääomasta.
Välimeren velkaantuneet jäsenmaat Kreikka, Italia ja Espanja ovat heiluttaneet jo pitkään EKP:tä. Siinä tulee ilmi ”häntä ja koira-ilmiö.”
Ilmoita asiaton viesti
Joo kreikkalainen häntää heiluttava rescue-koira onkin tunnettu ilmlö Suomessakin. Sen eteen tehdään mitä vaan.
Ilmoita asiaton viesti
Munchausen veti itsensä ylös saappaanvarresta. Siitä termi bootata tietokonemaailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyn, että miksi edes kuvitellaan kansalaisten ponnistelemaan talouskasvun aikaansaamiseksi, kun sen hyödyt siirretään omasta maasta ulos tulonsiirtojen muodossa?
Toiseksi kysyn, että miksi inflaation rajuun kasvuun ei Suomessa puututa? Lyhytnäköisesti päättäjämme katsovat tilanteen hyödyttävän valtiota, koska voimakkaasti kohonneita hinnoista tulee huomattavasti enemmän verotuloja.
Mihin edellä mainittu johtaa? Työmotivaatio häviää ja alkaa kisa siitä, että nousevatko palkat vai hinnat nopeammin. Tästä taas seuraa viennin tyrehtyminen ja suuret ongelmat. Meillä poliitikot näkevät vain metrin päähän, kun katseen pitää olla pitemmällä. Samaa toimintatapaa osoittaa myös velkaantuminen. Velkaantuminen muiden maiden etujen hyväksi on jo kerrassaan hölmöä. Kyllähän muut päähän tuosta taputtelevat, mutta ei se meitä kansakuntana auta.
Ilmoita asiaton viesti