Johtaako koronaelvytys hyperinflaatioon ja globaaliin talouskatastrofiin?

 

Toinen koronakevät alkaa olla taputeltu. Maailma on istunut kotona yli vuoden ja moni teollisuudenala on käynyt puoliteholla tai ollut kokonaan jumissa koronakriisin alusta asti. Silti pörssikurssit ovat korkeammalla kuin kutakuinkin ikinä ja asuntokauppa ympäri länsimaailman käy kuumana. Työttömyysluvutkaan eivät ole nousseet niin paljon, kuin lockdown-todellisuuden perusteella olisi voinut arvella.

Mitä ihmettä?

Jos maailman laittaminen kiinni ei vaikuta taloudessa juuri mitenkään mihinkään, miksi aiemmin on ahkeroitu ja yritetty? Jos kaikki oli näin helppoa, eivätkö kaikki olisi voineet kotoilla ja downshiftailla jo ennen koronaakin? Onko kansa raatanut turhaan? Tätä yhtälöä en ole ymmärtänyt millään, sen tunnustan.

Nyt keväällä, englanninkielisen maailman talouskeskusteluja ja podcasteja jonkin aikaa seurattuani, alkaa tilanne ehkä vihdoin valjeta minullekin. Olen nimittäin törmännyt jo useamman kerran artikkelikuvan käppyrään. Se kuvaa Yhdysvaltain dollarivarannon kehitystä. Yli kaksikymmentä prosenttia kaikista olemassa olevista dollareista on laskettu liikkeelle koronavuoden aikana. Käyrän kulmakerroin vuodesta 2020 eteenpäin kertonee kaiken tarvittavan.

Kansankiellellä sanoen: USA:n keskuspankki on painanut dollareita viimeisen vuoden aikana aivan ennennäkemättömällä tavalla. Mitään vastaavaa ei ole tehty ikinä ennen. Kuvaavaa on, että keskuspankki lopetti artikkelikuvan vuonna 1975 aloitetun käyrän julkisen päivittämisen keväällä 2021. Se kai alkoi näyttää liian pahalta.

Maailmantalouden verraten hyvä tila johtuu siis ilmeisesti keskuspankkien luomasta rahasta, jota on jaettu edelleen kansalle ja yrityksille erinäisten tukien muodossa. Koska kaikki eivät ole näitä rahoja elämiseen ja akuutteihin juokseviin menoihin tarvinneet, on niitä sijoitettu eteenpäin. Tämä raha siellä pörsseissä ja asuntomarkkinoilla nyt pyörii. Kurssit nousevat, hinnat nousevat. Käy kova pöhinä.

Suomen valtio muuten otti koronavuonna 2020 16,9 miljardia enemmän nettovelkaa kuin vuonna 2019. Se on 16 900 miljoonaa, eli yli kolme tonnia per jokainen kansalainen. Työllisiä Suomessa on hieman alle puolet kansasta. Jokaista työssä käyvää kohden euroja on lainattu yhden vuoden aikana lähes 7000. Ei ole ihme, että asunto- ja mökkikauppa käyvät Suomessakin kuumana. Markkinoilla on paljon rahaa.

En muuten tiedä, mistä nuo Suomen lainaamat miljardit tulevat. Jos toden sanon, en ymmärrä, miten raha nykymaailmaan syntyy, tai miten sen arvo muodostuu. Maailman valuutathan eivät ole enää pitkään aikaan olleet sidoksissa mihinkään konkreettiseen, kuten ne joskus muinoin olivat kultaan. Vaikka olen yrittänyt asiaa itselleni selvittää, ei rahan syntyteoria ole minulle oikein valjennut. Ilmeisesti kun keskuspankissa painetaan oikean tietokoneen enter-nappulaa, raha syntyy tyhjästä. Euroopan keskuspankin rahavarantokäyriä en tosin ruvennut etsimään, joten Suomen valtionlainojen alkuperä on vain arvailua.

Mihin tämä sitten johtaa? Nyt, talouteen perehtyneiden tahojen juttuja joitakin kymmeniä tunteja netistä kuunneltuani, olen päätynyt siihen, ettei sitä tiedä kukaan. Helppo vastaus on, että ylenmääräinen rahanpainaminen johtaa inflaatioon. Jopa hyperinflaatiosta on puhuttu ja 20-luvun Weimarin Saksa sekä Zimbabwe on mainittu. Tämä vastaus ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä nykyaikaan sopiva tai oikein. On myös leiri, joka uskoo maailmantalouden päätyvän lopulta deflaatioon. Tässä yhteydessä mainitaan usein Japani ja sen menetetty vuosikymmen.

Yhteistä asiantuntijoille kuitenkin on, että tilanne nähdään kriittisenä. Reaalitalouden ja pörssitalouden ero ei kuulemma ole ikinä ollut yhtä suuri kuin nyt, eikä tällainen tilanne voi mitenkään olla kestävä. Tämän olen kuullut useammasta suusta. Vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen korot painettiin nolliin. Sittemmin sekä valtiot, yritykset että kansalaiset ovat ottaneet surutta lisää lainaa, ja ovat nyt korviaan myöten veloissa. Tilanne on pahempi kuin vuonna 2008 ja kaikki keinot on jo käytetty. Poliitikoilla ja keskuspankeilla ei ole oikeastaan enää mitään muuta vaihtoehtoa, kuin painaa lisää rahaa ja toivoa parasta. Ei ole ihme, että stagflaation mahdollisuudestakin puhutaan. Se olisi syvä lama ja työttömyys yhdistettynä jatkuvaan hintojen nousuun.

Aikamoista. Täytyy kuitenkin koittaa muistaa, että taloudellisen maailmanlopun ennustajia on ollut aina. 2000-luvulla he ovat olleet yleensä väärässä. Maailma ei ole loppunut. Ehkä tälläkin kertaa on niin. Vaikka ei tämä kyllä oikein hyvältä näytä.

 

+1
Tomi Tölli
Sitoutumaton

Yrittäjä ja DI. Maailmanmatkaaja ja matkakirjailija. Yli sata vierailtua valtiota, kaksi rauhanturvaoperaatoita.

Matkablogi ja kirjat katso: www.havaintoja.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu