Ruotsin tie on lopulta kaikkien muidenkin maiden tie – Koronarajoituksia pitää alkaa purkamaan

Osmo Soininvaara on herätellyt keskustelua Suomen koronastrategiasta (Soininvaaran blogi). Se on erinomainen asia. Olen Soininvaaran kanssa samoilla linjoilla. Tästä pitäisi puhua enemmän. Kun viruskuolemien numerodataa katsoo, on vaikea ymmärtää, miksi lähes koko maailmantalous on suljettu. Vielä suurempi kysymys kuitenkin on, miten tästä tilanteesta päästään pois. Ainut valtio, jonka suunnitelman ymmärrän, on naapurimme Ruotsi. Muiden maiden, mukaan lukien Suomi, koronastrategiat ovat jääneet minulle jonkinasteiseksi mysteeriksi. Lähes koko yhteiskunta on laitettu kiinni ja kaikki odottavat. Mutta mitä? Rokotetta? Ihmettä? Godota? Beckettin näytelmän Godot ei ikinä tullut. Luoja tietää, tuleeko rokote tai ihme. Odottelu ja parhaan toivominen ei kuitenkaan ole mikään suunnitelma, eikä vastuullista politiikkaa.

Siinä teesini. Ehkä on syytä seuraavaksi perustella se.

Tasaamme tartuntakäyrää. Näin sairaanhoidon kapasiteetti ei ylity ja sen toimintakyky säilyy. Nämä iskulauseet lienevät kaikille tuttuja. Ne ovat myös perusteltuja, sillä Suomen käyrä on saatu perin loivaksi ja sairaanhoito on pystynyt hoitamaan potilaat ylikuormittumatta. Se käy jopa aliteholla, koska ihmiset eivät uskalla mennä sairaalaan muista syistä. Kuolleitakin on verraten vähän. Myös epidemioiden leviämisestä tehdyt mallit tukevat tätä strategiaa. Liitän alle erään Youtubesta löytyvän simulaatiopätkän. Sen katsominen oli mielenkiintoinen ja hyvin käytetty vajaa puolituntinen. Ihmisten välisen kanssakäymisen ja yksilöiden liikkumisen rajoittaminen ovat tehokkaita keinoja rajoittaa tartuntojen leviämistä. Teoria tukee käytäntöä. Kuulostaa hyvältä ja toimivalta.

Mutta mutta. Mitä siellä käyrän häntäpäässä tapahtuu? Miten homma saadaan pakettiin ja elämässä voidaan siirtyä eteenpäin? Simulaatioiden viivahan ei näytä ikinä menevän nollaan, tai se vie todella kauan.

Niin. Karu totuus taitaa olla, ettei mitenkään. Kun tuota linkkaamaani mallinnusta katsoo, pomppaa sairastuneiden käyrä rajoitusten päätyttyä jyrkkään nousuun. Aasiassa on nähty jo viitteitä toisesta korona-aallosta. Se on todennäköisesti edessä myös Suomessa ja Euroopassa, jahka rajoja ruvetaan avaamaan. On myös syytä huomata, että vaikka länsimaat saisivat tukahdutettua viruksen, köyhät kehitysmaat eivät siihen ikinä pysty. Riippumatta siitä, kuinka paljon resursseja ja rahaa viruksen torjumiseen vaikkapa Suomessa käytetään, pomppaa se taas esiin Afrikasta ja Aasian slummeista kuin vieteriukko, jahka vapaa matkustaminen sallitaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Loogisin ratkaisu on, että sairastetaan tauti ja jatketaan elämää suojellen siinä sivussa riskiryhmiä parhaamme mukaan. Näin on selvästi päätetty Ruotsissa, vaikka he sen suoraan sanomista vältellevätkin. Soppa voi olla kitkerä, mutta kun sen kerran lusikoi, on se syöty. Ottaen huomioon mediailmapiirin, Ruotsi on osoittanut hämmästyttävää kylmäpäisyyttä. Ruotsissa operaatiota tosin johtaa asiantuntijavirkamies, eivät poliitikot. Se on varmasti hyvä päätös. Jokainen voi pohdiskella miten vaikkapa talvisodassa olisi käynyt, jos käytännön sotatoimista olisivat vastanneet kenraalien sijaan poliitikot, ja jokainen uhri olisi ollut liikaa. Sellainen sota on nopeasti hävitty sota.

Ruotsilla on siis selkeä suunnitelma. He tietävät, miten koronakriisi heidän kohdallaan päättyy. Se päättyy laumasuojaan. Soininvaraaran tavoin en näe mitään muuta tietä ulos tilanteesta. Rokotteeseen on niin pitkä aika, ettei sitä voida mitenkään odottaa. Sulkua voidaan ylläpitää, kunnes rahat loppuvat, yhteiskuntarauha järkkyy tai kansalaisten mielenterveys pettää. Laumasuoja hankitaan sitten pakon edessä, kun muutakaan ei voida. Rahaa on vain palanut yli miljardi viikossa, ja valtion kassa sangen tyhjä.

On myös hyvä muistaa, että mikäli koronakaaoksesta seuraa maailmanlaajuinen lama (mikä näyttää jo todennäköiseltä), silloin Suomi todella tarvitsee taloudellisia puskureita. Maailman suhdanteisiin emme pysty vaikuttamaan. Suomi menee niiden mukana kuin lastu laineilla. Nykytilanteeseen, jossa rahaa palaa se miljardi viikossa, pystymme. Yrityksiä ei kannata ajaa ehdoin tahdoin omalla politiikalla konkurssiin ja ihmisiä työttömiksi nyt, koska pahempaa saattaa olla edessä. YK on jo ennustanut ruokapulaa Afrikkaan ja köyhiin maihin. Se antaa käsityksen koronan aiheuttaman globaalin talouskriisin vakavuudesta.

Tärkeintä nähdäkseni on, että tästä aletaan puhumaan avoimesti. Kuten Soininvaarakin toteaa, on keskustelu koronasta ja reaktioista siihen aivan liian vaikeaa. Oli suuri yhteiskunnallinen aihe mikä tahansa, elämme yhden sallitun julkisen totuuden aikaa. Nyt se on, että Covid-19 pitää tukahduttaa kaikin mahdollisin keinoin ja muita juttuja, kuten taloutta, mietitään sitten vasta. Kaikki kansalaiset eivät selvästi kuitenkaan selvästikään ole samaa mieltä vaaran suuruudesta. Muuten Prismat ja luontopolut eivät olisi täynnänsä turvavälitöntä porukkaa, ja elämä jatkuisi niinkin normaalisti, kuin se jatkuu.

Siispä, hyvä lukija, jos yllä esittämäni mielipiteet ovat järkeviä, sano se ääneen. Ja vaikka olisit eri mieltä yhteiskunnan avaamisesta, olet varmaan kuitenkin samaa mieltä siitä, että hallituksen pitäisi kyetä esittämään jonkinlainen tiekartta, jolla tilanteesta luovitaan ulos. Nyt sellaista ei näytä olevan. Ja koska nykyään näyttää pahasti siltä, että poliitikot tekevät päätöksiä somessa ja digitaalisessa mediassa vallitsevan ilmapiirin perusteella, on hyvin tärkeää, mitä ja miten siellä sanotaan. Aina voi myös laittaa viestin kansanedustajalleen. Kyllä niitä luetaan. Tiedän, koska olen kokeillut.

Saa jakaa.

 

 

 

Tomi Tölli

Yrittäjä ja DI. Maailmanmatkaaja ja matkakirjailija. Yli sata vierailtua valtiota, kaksi rauhanturvaoperaatoita. Matkablogi: www.havaintoja.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu