Pienyrittäjän viimeinen hätähuuto

90-luvun lamasta ei ilmeisesti opittu mitään. On huolestuttavaa, miten huolettomasti koronakriisin aiheuttamaa talouskriisiä hoidetaan. Konkurssiaallon ja massatyöttömyyden riski on todellinen jo parin kuukauden päästä, mutta tuntuu, ettei tosiasioita haluta tunnustaa. Yritysten tukeminen ja työllisyyden parantaminen on hoidettu luokattoman huonosti.

Marinin hallitusta on kehuttu sen tavasta hoitaa koronakriisi. Maaliskuussa pääministeri lupasi, että “yksikään yritys ei ajaudu koronan takia konkurssiin” ja että “valtio huolehtii kaikesta”. Kesäkuussa pääministeri riemuitsi Twitterissä sillä, että konkurssit on vältetty. Asiaan toki saattoi vaikuttaa konkurssilain väliaikainen muutos, joka astui voimaan vappuna. Valitettava totuus on, että yritysten tilanne ei ole lainkaan niin valoisa, kuin hallituksen koronatoimia kehuvista otsikoista voisi päätellä.

Olen pienyrittäjä, ja niin on moni asiakkaanikin. Asiakkaiden näkökulmasta olen koronakriisin alettua ollut käytännössä yritysjuristi. Olen auttanut heitä muun muassa ymmärtämään Business Finlandin sekavia ohjeita ja raportointivaatimuksia.

Neljä kuukautta valmisteltu koronatukipaketti tuli ulos heinäkuussa raakileena, ja tuen myöntämisen perusteita muutettiin nopeasti. Ensimmäisenä tukea hakeneet ehtivät kuitenkin saada kohtuuttoman edun myöhemmin hakeneisiin nähden.

Edes tarkennettujen ehtojen jälkeen tukihakemusten ohjeistuksissa ei kuitenkaan kerrottu kaikkia olennaisia tietoja. Esimerkiksi minun kohdallani selvisi vasta myöhään syksyllä, että tukihakemukseni suhteutetaan vuoden 2019 liikevaihtoon, jolloin vielä asuin Ruotsissa ja siksi myös laskutukseni tapahtui pääsääntöisesti siellä. Kerroin, että siirsin liiketoimintani Suomeen juuri ennen koronaa, ja että ensimmäisen puolen vuoden numeroiden perusteella odotettavissa oli vähintään nelinkertainen liikevaihto. Lisää työtä ja verotuloja Suomeen. Tätä ei kuitenkaan suostuttu hyväksymään, vaan minulle myönnettiin liiketoimintaan nähden lähinnä symbolinen avustus.

Joulukuussa julkaistiin kustannustuen toisen kierroksen myöntämisperusteet. Tukea voidaan myöntää, jos yrityksen liikevaihto on pudonnut vähintään 30 % kesä-lokakuun aikana. Ajanjakso sijoittuu koronan ensimmäisen ja toisen aallon väliin, eli juuri siihen vaiheeseen, jolloin sekä ihmisten kulutuskäyttäytyminen että yritysten liikevaihdot olivat normaaleimmillaan. Ilkeämielinen saattaisi ajatella, ettei tämä ole sattumaa.

Taaskaan ohjeistuksista ei käynyt ilmi kaikkia yksityiskohtia, joten jouduin soittamaan ja esittämään tarkentavia kysymyksiä. Selvisi, että yrittäjät, jotka olivat yrityksensä kassaa suojellakseen lykänneet oman palkkansa maksua tai irtisanoneet vuokrasopimuksia, eivät saa tukea taannehtivasti maksettuun palkkaan. Sen sijaan yrittäjä, joka talouskriisistä huolimatta maksoi itselleen kuinka hurjaa palkkaa tahansa tai jätti tyhjänä seisovien liiketilojen vuokrasopimukset voimaan, voi saada tukea näihin kuluihinsa. Yrityskohtainen yläraja tällaisen holtittoman rahankäytön tukemiseen on vaatimaton 800 000 euroa.

Lisäksi pelkkään liikevaihtoon perustuva mittari palkitsee niitä, jotka eivät tehneet mitään sopeuttamistoimia ja rankaisee niitä, jotka ottivat vastaan mitä tahansa työtä riippumatta siitä, oliko se edes liiketoiminnallisesti kannattavaa. Tällaiset tukikriteerit kannustavat ainoastaan passiivisuuteen.

Joulukuussa soitin jälleen kerran asiakkaan puolesta Business Finlandin vaihteeseen, jossa ei osattu neuvoa minua eikä yhdistää eteenpäin. Soitin suoraan henkilölle, jonka kanssa olin jo aiemmin asioinut. Hän kehotti täyttämään yhteydenottolomakkeen verkossa. Kuvasin lomakkeella asiakkaan tilanteen lyhyesti ja esitin hyvin yksinkertaisen kysymyksen: Mikä Business Finlandin eri “tuotteista” asiakkaalleni sopisi parhaiten. Tammikuun toisen viikon päätteeksi sain vastauksen, jossa ehdotettiin lisäkeskusteluja seuraavalla viikolla. Yksinkertaiseen kysymykseen vastaaminen on siis kestänyt jo yli kuukauden ja hommat seisovat.

Tuorein esimerkki Business Finlandin toiminnasta on tammikuun alusta. Selvisi, ettei laskuani voi hyväksyä, sillä olimme seuranneet Business Finlandin ohjeistusta. Pähkinänkuoressa: Business Finlands vaati minua ensin laatimaan työsopimuksen asiakkaani yrityksen kanssa ja sen jälkeen kehotti laskuttamaan tekemäni työn. Sitten he ilmoittivat, että koska minulla oli työsopimus, laskuani ei voi hyväksyä, vaikka sekä laskun lähettäminen että työsopimuksen laatiminen olivat molemmat nimenomaan Business Finlandin ohjeistuksia.

Tilanne on sietämätön. Vika ei tietenkään ole Business Finlandin työntekijöissä, jotka ovat joutuneet tekemään töitä valtavan paineen alla. Business Finland ainoastaan toteuttaa sitä, mitä poliitikot linjaavat. Se, millä perusteilla yrityksiä poikkeustilassa tuetaan, on hallituksen vastuulla.

Yrittäjänä joudun jatkuvasti arvioimaan investointeja sen perusteella, miltä uskon taloustilanteen näyttävän tulevaisuudessa. Juuri nyt usko ei ole kovin vahva. Yritystuet on tehty vasemmalla kädellä. Helsingin Sanomat kertoo, kuinka Suomen talous pelastetaan jakamalla 20 miljardin lisävelasta satoja miljoonia hallituspuoluetta lähellä olevan järjestöjen marjanpoimintaan. Työllisyyspolitiikan ainoa aktiivimalli on työllisyyttä lisäävien päätösten aktiivinen lykkääminen hamaan tulevaisuuteen. Hallitus joko levittelee käsiään tai istuu niiden päällä.

Suomi suljettiin valmiuslailla maaliskuun puolivälissä, eli tasan kymmenen kuukautta sitten. Konkurssilain väliaikainen muutos astui voimaan vappuna ja päättyy näillä näkymin tammikuun lopussa. Keväällä meillä saattaa olla käsissämme konkurssiaalto, massatyöttömyys ja kymmeniätuhansia koronasta katkeroituneita ihmisiä vailla uskoa tulevaan. En ole kuullut yhdenkään ministerin kertovan, kuinka tähän tilanteeseen on varauduttu. Olisiko aika kysyä, mitä teemme, kun korona on ohi?