Devalvaatioiden historia on synkempi kuin luulinkaan – Suomi ei oikein osannut elää markan kanssa
Mainitsin dosentti Malisen blogikirjoituksen ”Pakko, koska EU?” kommenttiosiossa Suomen devalvaatiohistorian olleen synkkä. Malinen vastasi tähän:
”Siinä mitään synkkää ole. Joka kerta vientisektori nousi uuteen kasvuun. Nyt nähdään mitä käy kun niin ei tapahdu.
Kukaan ei myöskään nykyään devalvoi, vaan valuutat kelluvat.”
Oma muistikuvani rajoittuu tuonne 1970-luvulle ja kirjoitin ensimmäisen avauksen ajasta jonka muistan melko hyvin: vakaan markan kokeilusta:
Devalvaatiokierre ja vakaan markan politiikka
Käsittelin tässä myös jonkin verran sodanjälkeistä devalvaatiokierrettä. Nyt pureudun vielä vähän vanhempiin aikoihin. Löysin dosentti Antti Kuusterän kattavan selvityksen markan historiasta:
KAK21997Kuustera.pdf (taloustieteellinenyhdistys.fi)
Kuusterän selvitys kattaa myös markkaa edeltäviä aikoja. Suomessa käytettiin rinnakkain Venäjän ruplia ja Ruotsin kruunuja. Kaupankäynti Ruotsiin oli ylijäämäistä ja Venäjälle alijäämäistä. Siksi ruplien määrä supistui ajan myötä ja kruunujen määrä liikenteessä kasvoi. Mutta tästä enemmän lähdeaineistossa.
Julistus markasta 4.4.1860
Erilaisia nimiä uudelle valuutalle esitettiin, kuten sataikko, äyri, sampo ja muru. Markkaan kuitenkin päädyttiin ja sitä alettiin käyttää yksinomaisena valuuttana vuodesta 1863 lähtien. Markka oli sidottu ruplaan siten, että yksi markka oli 1/4 ruplaa. Markan voidaan katsoa ”itsenäistyneen” vuonna 1865, kun se irrotettiin ruplakytköksestä ja sidottiin hopeaan. Markka oli ruplan mukana menettänyt arvoaan ja kytkös päätettiin tehdä alkuperäisellä kurssilla, mikä tarkoitti 20 prosentin revalvaatiota. Seurauksena oli mittavat konkurssit ja omaisuuksien uudelleenjako.
Erityisesti revalvaatio iski vientikauppahuoneisiin ja Lounais-Suomen rautaruukkeihin. Vahvan markan miehen Snellmanin mukaan revalvaatio oli vain kestettävä.
Hopeakannasta kultakantaan
Hopeakannasta siirryttiin muodin mukaisesti kultakantaan jo 1878. Koska hopean kurssi oli laskenut, jouduttiin taas tekemään 10 prosentin revalvaatio. Tämä ei aiheuttanut taloudessa yhtä suurta tuhoa ja omaisuuksien uusjakoa.
Kultakanta loppui ensimmäiseen maailmansotaan
Kultakanta murtui ensimmäiseen maailmansotaan, kun sotaa käyvät valtiot eivät suostuneet enää lunastamaan seteleitä kullalla. Kulta ja valuutat virtasivat puolueettomiin maihin ja näissä ylikuumeneminen pakotti luopumaan kultakannasta. Yhdysvallat jäi ainoaksi kultakantavaluutaksi ja syrjäytti Englannin maailmantalouden johtavana valtiona.
Saksalla ja Suomella karkasi mopot käsistä
Vuodesta 1914 Euroopan valuutat kelluivat. Saksa sai aikaan 1200 prosentin inflaation kymmenen vuoden aikana. Suomi onnistui valuuttansa tuhoamisessa lähes yhtä tehokkaasti: kymmenen vuoden inflaatio oli 955 prosenttia. Yhtenä syynä tähän oli kansalaissodan aikana kärsitty lama.
Iso-Britannia ja Ruotsi pitivät valuuttansa vakaina, ja meitä kurinalaisemmin toimi jopa Italia.
Kun kellutus ei toiminut, palattiin kultakantaan
Paluu kultakantaan nähtiin ainoana mahdollisuutena. Kurinalaiset maat Ruotsi, Iso-Britannia, Tanska ja Norja palasivat kultakantaan vanhan pariarvon mukaisin kurssein. Valuuttansa romahduttaneista maista Suomen markka oli laskenut eniten, 87%. Saksa oli kuitenkin omassa luokassaan. Inflaatio kiihtyi hyperinfaatioksi, joka oli jopa tuhansia prosentteja kuukaudessa. Saksa saatiin autettua kultakantaan Yhdysvaltain tuella.
Suomi kutsui asiantuntijaksi ruotsalaisen taloustieteilijä Eli F. Heckscherin, jonka mukaan toteutuneen inflaation hyväksyminen merkitsee loukkausta säästäjiä kohtaan, ovat nämä kohtuuttomuudet vähäisiä verrattuina niihin kohtuuttomuuksiin, joita monivuotinen deflaatiokuuri merkitsisi pankkisektorille ja elinkeinoelämälle.
Heckscher esitti siirtymistä kokonaan uuteen valuuttaan, jotta pesäero vanhan ja uuden järjestelmän välillä olisi selvä. Tämä ei kuitenkaan vielä silloin toteutunut.
1929 pörssiromahdus ja 30-luvun lama luhisti toisen kultakannan
Toisen kultakannan romahdus alkoi Itävallasta ja Italiasta. Englannin keskuspankkikin lopetti kullan lunastamisen 1931. Samana vuonna Suomen pankki joutui nostamaan kätensä pystyyn.
Kellutuksen aikaa kesti runsas vuosi, jonka aikana markka devalvoitui 40% suhteessa Yhdysvaltain vuoden 1926 dollariin. Kellutus päättyi markan sitomiseen puntaan.
Suomen markan historia on kilpailijamaat ylittävän inflaation historiaa…
Suomen inflaatio ylitti kilpailijamaiden inflaation yli sadan vuoden ajan lähes yhtäjaksoisesti.
… Ja devalvaatioiden historiaa
Tämän rakenteellisen inflaation korjaamiseen tarvittiin aika monta devalvaatiota, kuten alla näkyy.
Onko oikein sanoa, että Suomen devalvaatiohistoria on synkkä?
Minusta on. Suomi ei osannut elää kiinnitetyn markan kanssa. Kilpailijamaat ylittävä inflaatio pakotti toistuviin devalvaatioihin. Suomi ei osannut elää myöskään kelluvan markan kanssa. Poikkeuksena oli lyhyt kellutus 1992-1996, jolloin näytti siltä, että olisimme oppineet jotakin historiasta.
Toisaalta Suomen kasvu ei olennaisesti poikennut verrokkimaiden kasvusta. Tarkastelujaksolla 1920 – 1938 kasvu jopa ylitti verrokkimaiden kasvun selvästi. Arvaukseni tähän on alhaisempi lähtötaso ja pienempi altistus vuoden 1929 pörssiromahdukselle.
Kattavaa tarkastelua. Oma historiani liittyy yli 10 vuoden ajalta maahantuontiin, vientiin ja projekteihin. Markan kanssa pelaaminen oli tosi tuskallista, koska se piti sitoa erityisesti projekteissa ja pitkissä toimituksissa milloin mihinkin valuuttaan. Toki nykyiseen ”sähköiseen aikaan” tilanne olisi helpompi hallita.
Olisiko tuossa blogitekstissä näppäilyvirhe vuoisluvussa.
”…itsenäistyneen” vuonna 1965,”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, korjasin. Oli joko näppäilyvirhe tai sitten peräti ajatusvirhe… Harvemmin kun on tullut kirjoitettua 1800-luvusta.
Ilmoita asiaton viesti
Mauno Koiviston määräyksillä hoidettiin Suomen Pankin toimintaa jo ennen kuin tästä tuli Suomen Pankin pääjohtaja ja myös sen jälkeen.
Syksyn 1967 devalvaatio oli ensimmäinen Manun aikaansaama.
Koivistolla oli demariystäviensä (talvella 1953 perustetun Knoellinger-keskustelukerhon) yhteydet Suomen Pankkiin 1950-luvun lopulta alkaen.
Ensimmäinen Manun dokumentti on päivätty ennen kevään 1966 eduskuntavaaleja.
Ilmoita asiaton viesti
Jos sinulla on tuosta ajasta minua paremmin muistikuvia, avaa ihmeessä. Vuoden 1967 devalvaatio oli viimeinen näistä suurista 23,8%.
Kuusterä kirjoittaa tuosta taustaa: ”Bretton Woods -järjestelmän uskottavuus alkoi murentua, kun Yhdysvallat vuonna 1965 kumosi kultareservivaatimuksensa.”
Kultakanta korvattiin 1971 keskuskurssijärjestelmällä. Dollarin jatkuva lasku johti kuitenkin 1973 tämän dollarivetoisen järjestelmän kaatumiseen (taas kerran).
Ilmoita asiaton viesti
Muistan tuon syksyn 1967 rajun devalvaation.
Ensin korjaus tietoihisi:
12.10.1967 vasten yöllä tehty devalvaatio oli peräti 31,25 prosenttia.
Samassa kokouksessa Mauno Koivisto valittiin Suomen Pankin pääjohtajaksi.
Klaus Waris oli halunnut jo kesällä erota, koska tulossa oleva devalvaatio on häpeällinen.
Rafael Paasio kertoo muistelmissaan, että devalvaatio oli Koiviston suunnittelema.
Viite tähän löytyy – kuten edellä kerroin – myös Koiviston sos.dem. puoluetoimikunnalle keväällä 1966 kirjoittamasta muistiosta ”TAVOITTEET JA MAHDOLLISUUDET”:
”Valuuttakurssien muutos eli devalvaatio on selvästi poissa laskuista: niissä ei ole »perustavaa laatua olevaa epäsuhdetta». Markka on jonkin verran yliarvostettu, mutta sen aiheuttamat haitat on hoidettava pois muin keinoin.
Näyttää siltä, että EFTA on kohta tehnyt tehtävänsä ja että se saa jo pian mennä.”
Muuta:
Koivisto järjesti kaksi laitonta kellutusta:
– 15.11.1991 ilmoitettu ”devalvaatio” oli kellutus, joka katkaistiin. Kutsun sitä minidevalvaatioksi, koska markan arvo ei saanut laskea ecu-putkessa liikaa. Toinen syy kellutuksen keskeyttämiseen markan devalvointiin oli se, että rahalain muutos oli vasta valmisteilla.
– Markan ulkoisen arvon heikentäminen jatkuvalla kellutuksella 8.9.1992 alkaen.
Rahalain muutoksen hyväksyminen syksyllä 1992 varmistettiin 8.9.1992 aloitetulla kellutuksella.
Minulla on arkistoissani hallituksen esitys ja eduskuntakeskustelu ko laista.
Koivisto oli jo etukäteen ottanut yhteyttä oikeuskansleriin, jotta tämä ei puutu kellutuksen laittomuuteen, nimittäin Suomen lain mukaan kellutus oli laitonta. Vain pakottavassa tilanteessa parin päivän kellutus oli sallittua.
Manulta oli ovelaa ryöstää Suomen Pankilta päätösvalta päättää markan ulkoisesta arvosta. Kenellekään ei tullut mieleen, että rahalaki säädettiin etukäteen ERM-kytkentää varten. Siis jo neljä vuotta etukäteen!
Eikä rahalakiin olisi tarvinnut tehdä muuta muutosta kuin sallia kellutus. Oleellista on, että Suomen Pankin päätösvalta piti siirtää hallitukselle euron tuloon liittyviä EU-neuvotteluja (EMU 3) varten.
Manun harjoittaman raha- ja talouspolitiikan johdosta Suomen pankkien vakavaraisuus laski alle joulukuussa 1991 päivätyn vakavaraisuusdirektiivin 8 %:n ehdon. Niinpä yrittäjät oli uhrattava euro-alttarille, koska ETA-sopimuksen liitteisiin oli kirjoitettu mukautusmääräys pankkien vakavaraisuuden nostamiseen 8 %:n tasolle 1.1.1995 mennessä.
Kokoomuslaisena minua sapettaa Koiviston toiminta, jolla tämä ajoi yrittäjät konkurssiin ja saattoi 500 tuhatta ihmistä työttömäksi, velkaannutti Suomen sekä tuhosi ståhlbergiläisen valtiosäännön ja konklaavillaan oikeusvaltion.
Olen koonnut kotisivulleni osan Mauno Koiviston CV:stä http://jormajaakkola.fi/Koiviston%20CV
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos näistä kommenteista. Tuon devalvaatioprosentin korjasi myös Juha Kuikka. Huomasin juuri, että devalvaatio oli suhteutettu tutkimuksessa vuoden 1951 dollarin arvoon. Tästä johtuu ero.
Ilmoita asiaton viesti
Luitko Jorma parin päivän takaisen kirjoitukseni
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tommiviinikka/devalvaatiokierre-ja-vakaan-markan-politiikka/
Ilmoita asiaton viesti
En ole lukenut.
Vientikilpailukykyä edistämään tehtyjen devalvaatioiden syitä ovat myös tuotteiden hintoja nostaneet; eläkejärjestelmän tulo ja energian (raakaöljyn) kallistuminen.
Ilmoita asiaton viesti
Vilkaise kun ehdit ja kommentoi. Siinä oli Suomen kuvalehdet tuolta ajalta pääasiallisena lähteenä.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää katsoa, kiitos tiedosta!
Ilmoita asiaton viesti
Itse kasvoin vuosien 1957 ja 1967 devalvaatioiden väliseen maailmaan. Länsikauppa vapautui, tieverkko rakennettiin, televisio ja tavaratalot tulivat.
Mauno Koivisto epäilemättä ennakoi Bretton Woods -järjestelmän romahdusta vuoden ’67 devalvaatiolla. Suomi pärjäsi pitkään varsin hyvin.
Lontoon pörssin big bang vuonna ’86 ja itäeurooppalaisen järjestyksen romahdus vuonna ’89 olivat yhdessä liian nopeita iskuja kenenkään, edes Koiviston, hallittaviksi. Vuodesta 1991 puhutaan vielä Suomen historian hulluna vuotena.
Ilmoita asiaton viesti
https://en.wikipedia.org/wiki/Big_Bang_(financial_markets)
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden 1967 devalvaatio oli 31,25%, eli paljon suurempi kuin tekstissä ilmoitat.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, nojauduin tässä akateemiseen lähteeseen. Wikipedia näyttäisi tukevan korjaustasi.
Edit: huomasin juuri, että lähdeaineistossa devalvaatioprosentti oli suhteutettu vuoden 1951 dollariin. Tästä johtuu ero.
Ilmoita asiaton viesti
OK, ihmettelin tuota alkuperäistä lukua, koska muistan itse devalvaation hyvin kouluajoiltani ja silloin taivasteltiin nimenomaan sitä, että ”markka on menettänyt kolmasosan arvostaan”.
Hallitus puski läpi sen jälkeen perustuslain säätämisjärjestyksessä ns. ”valtalain”, joka antoi hallitukselle valtuudet säädellä hintatasoa kaikissa tuotteissa. Tarkoitus oli sillä tavoin hillitä vääjäämätöntä inflaatiota, joka devalvaatiosta seuraisi. Tuo yritys osoittautui epäonnistuneeksi, sillä hinnat nousivat joka tapauksessa. Yhtenä kuvaavana esimerkkina oli ranskanleipä, jonka hinta jäädytettiin. Siitä viikon kuluttua kaupoissa myytiin vain erikoisranskanleipää, jonka hinta oli 30% kalliimpi.
Ilmoita asiaton viesti
Molemmat luvut ovat aina olleet käytössä. Aamun HS:n otsikon muistan kuin eilisen päivän: 31,25%.
Ilmoita asiaton viesti
Minä itse muistan vain hienosäätöä valuutan arvossa ja tuon vuoden 1991 hieman isomman devalvaation. Ainakaan aktiivisessa muistissa minulla ei ollut nuo toistuvat kymmenien prosenttien devalvaatiot.
Suomessa on todellakin vedetty säästäjää kuusi nolla ihan tosissaan. Tämä tukee kyllä mielipidettäni että Devalvaatio-Suomi ei ollut ihan ok.
Ilmoita asiaton viesti
Devalvaation hyvä kääntöpuoli on unohdettu, se että devalvaatio ”maksoi” lainaa.
Ilmoita asiaton viesti
”devalvaatio ”maksoi” lainaa”
Säästäjien säästötileiltä ja palkansaajien tilipusseista se lainanmaksu tuli.
Siinä sivussa keinottelijat käärivät omaisuuksia omiin taskuihinsa, sekin meni palkansaajien tilipusseista ja piensäästäjien pankkitileiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ainakaan ulkomaisessa valuutassa otettua sellaista. Eikä se kotitalouksienkaan lainaa maksanut muutoin kuin siitä seuranneen inflaation myötä. Tietysti inflaatiolla on sellainenkin hyöty, mutta täytyy muistaa, että se heijastui myös korkotasoon. 90-luvun alkupuolella korot nousivat jopa 20%:iin.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmaisin huonosti.
Devalvaatiosta seurasi inflaation kautta se, että inflaatio maksoi lainaa palkkojen noustessa.
Edit:
1985 tapahtunut valuuttalain muutos ja sitä seurannut valuuttalainamahdollisuus sekä korkeat korot on aivan oma lukunsa.
Siitä seurasi 1990-luvun kotikutoisessa lamassa sellainen myllerrys ja omaisuuksien uusjako, josta ei ole tänä päivänäkään selvitty.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa samassa taulukossa, jossa oli Suomen ja kilpailijamaiden inflaatiot eri tarkasteluväleillä, oli myös samojen aikakausien korkotaso. Reaalikorko oli selvästi positiivinen lukuun ottamatta ajanjaksoa 1947-58.
Ilmoita asiaton viesti
Näin epäilemättä on. Markan alkuaikoina J.V.Snellmanin toimesta tehtiin 20% revalvaatio. Silloin taas vientiyritykset ja rautaruukit joutuivat vaikeuksiin. Devalvaatio toimii toiseen suuntaan.
Jos noita karkeasti laskee yhteen, vuoden 1939 satasesta oli kymmenen vuoden päästä jäljellä 18 markkaa. Vuoden 1957-1967 devalvaatioiden jälkeen 8 markkaa ja 1971-1991 devalvaatioiden jälkeen noin 5 markkaa.
Suuruusluokka siis näillä main nopeasti laskettuna (excelin avulla kuitenkin).
Ilmoita asiaton viesti
Inflaation rajuutta laimensi mielikuvissa se, että vuonna 1963 markasta pyyhittiin pois kaksi nollaa. Protestoin kotona silloin, kun olin saanut sata markkaa viikkorahaa ja eräänä lauantaina minulle annettiin vain markka. Se satanen oli ollut lisäksi sileä keltainen seteli, mutta markka oli pelkkä lantti.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se vuoden 1963 uusi markka oli seteli:
https://www.suomenmoneta.fi/suomensetelit
Ilmoita asiaton viesti
Hopeamarkkoja alettiin myös lyödä 1963, kun rahauudistus oli tehty. Ne olivat käytössä setelin kanssa rinnan. Jos siinä oli joitakin viikkoja viivettä lanttien liikkeeseen laskemisessa, niin ilmeisesti en kiinnittänyt vain niin paljon huomiota uuteen seteliin, kun se näytti aiemman satasen kanssa samanlaiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Hopemarkka tuli vasta lokakuussa 1964. Ei sinänsä muuta asiaa, että saattoi olla 8-vuotiaalle pettymys 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Korkeat korot olivat presidentti Mauno Koiviston määräämän raha- ja talouspolitiikan tulosta.
Suomen Pankin Rolf Kullberg oli Mauno Koiviston marionetti.
Runsaat puolitoista vuotta ennen Kullbergin kuolemaa kauppatieteen tohtori Heikki Urmas soitti minulle ja kertoi erään henkilön ilmoittaneen, että muutamalla henkilöllä on hallussaan Kullbergin testamentti.
Testamenttia ei ole vielä julkistettu.
Mitä ilmeisemmin Kullbergin testamentti sisältää Koiviston (vielä presidenttinäkin antamat) määräykset, jotka koskevat Suomen Pankin toimintaa. Olihan Suomen Pankissa hoidettava ulkopolitiikkaa eli yhdentymistä Eurooppaan.
Tätä tukee myös se, mitä Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen kirjoitti kirjaan
”Pitkä linja Mauno Koivisto Valtiomies ja vaikuttaja, Kirjayhtymä 1993” oman osuutensa ”Mauno Koivisto ja Suomen Pankki”.
Sitaatti sivulta 158:
”Koiviston talouspoliittisessa ajattelussa – ja erityisesti sen kansainvälisessä ja rakennepoliittisessa ulottuvuudessa – olivat jo 1970-luvulla sisällä kaikki ne piirteet, joille itse asiassa EY-integraatio ja Maastrichtin sopimus rahaunionin osalta pitkälti rakentuvat. Näin ei ole ollut mitenkään hämmästyttävää, että hän on nyttemmin suhtautunut positiivisesti EY-jäsenyyteen ja ymmärtänyt siihen liittyvät ehdot.”
Koiviston raha- ja talouspolitiikan pitkäaikaiset yhteistyökumppanit (myös 1990-luvun lamaan liittyvät) olivat tuttuja nimiä talvella 1953 perustetusta turkulaisten akateemisten demareiden Knoellinger-keskustelukerhosta.
Erikoista on, että Suomen Pankissa töissä olleiden keskustelukerhon jäsenten Rolf Kullbergin, Timo Helelän, Reino Rossin lisäksi myös Jaakko Lassila osallistui kerhoon.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kirjoituksen tarkoituksena on puolustaa Suomen liittymistä euroon, niin ei oikein toimi.
Sillä Suomen liittyessä euroon käytössä oli kelluva markka. Joka sivumennen sanoen toimi erittäin hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin näin: ”Poikkeuksena oli lyhyt kellutus 1992-1996, jolloin näytti siltä, että olisimme oppineet jotakin historiasta.”
Aika vaikea kuitenkin tehdä neljän-viiden vuoden perusteella varmoja johtopäätöksiä että olisi jotakin opittu, kun ensin hakattu yli sata vuotta päätä seinään.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, mitään ei opittu kun tuli kiire ruveta hakkaamaan päätä uudelleen seinään, liittymällä euroon.
Kelluvista valuutoista on Ruotsilla jo pitkä kokemus, noin esimerkkinä vain Ruotsi. Voin keksiä kyllä lisääkin esimerkkejä siitä miten kelluva valuutta automaattisesti asettuu sille tasolle joka on oikea kansantalouden suorituskyvyn kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Kellutuskin yksi pakon edellä tehty ratkaisu, joka tosiaan näytti toimineen hyvin ne muutamat vuodet (aivan kuten euron alkuvuodet). Mikään ei takaa, että hyvä kehitys olisi jatkunut.
Jos nyt yhtään tuntee historiaa tai luki tätä kirjoitusta, tietää että Ruotsi oli sata vuotta kympin oppilas ja Suomi sata vuotta vitosen oppilas, joka lunttaamalla pääsi läpi.
Jotta nyt ei liikaa ripottelisi tuhkaa päälleen puolustelen, että Suomi kärsi kansalaissodan ja maailmansodat.
Ilmoita asiaton viesti
Tämähän on ihan yleistä että ei osata vetää johtopäätöksiä.
Suomessa kellutus toimi hyvin niin kauan kuin sitä kesti.
Muualla maailmassa maat jotka kelluttavat, menestyvät hyvin.
Kellutus ei ole mikään tilapäinen ilmiö, päinvastoin se on se perustilanne, jota valuutan sitomisella yritetään muuttaa. Muuttaminen ei vaan onnistu koskaan keneltäkään, ei ole koskaan onnistunut.
Maailman johtavat valuutat, dollari, euro ja punta ovat kaikki kelluvia valuuttoja. Syy miksi euro ei toimi meillä johtuu siitä että se kelluu pääasiassa Saksan ja Ranskan tekojen mukaan.
Me kärsimme euron heilahteluista aivan samalla tavoin kuin kärsimme ruplan arvon heilahteluista, ennenkuin saimme oman valuutan. Kyllä Venäjän ruplakin oli kelluva valuutta. Minkään maan rahkeet ei kestä pitkään väärällä valuutan kurssilla toimimista.
Jouston täytyy löytyä jostakin ja Suomen tapauksessa se löytyy kun työllisyys joustaa. Eli työttömyys pysyy korkealle tasolla niin kauan kuin työttömyysturvaa jaksetaan maksaa ja euro on valuuttana.
Ilmoita asiaton viesti
Samaan asiaan kiinnitin huomiota. Vanhojen devalvaatioiden ihmettely on menneen talven lumia. Ne ajat eivät enää palaa. Jos markka palaa, niin se tulee kellumaan, kuten ilmeisesti kaikki Euroopan valtioiden omat valuutat kuten kruunut naapurimaissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tuon koko lähdeaineiston lukee, ei oikein voi tehdä johtopäätöstä siitä, miten toimitaan jatkossa.
Kuusteräkin totesi: ”Rahajärjestelmille silmiinpistävää on ollut niiden lyhytaikaisuus.”
Kelluvan järjestelmän jälkeen on kiinnitetty milloin metalliin milloin valuuttakoriin. Näistä taas on päädytty toiseen järjestelmään. Kultakanta säilyi hengissä pisimpään.
Ja sen verran voinee historian perusteella sanoa, että sitten kun taas tehdään muutoksia valuuttajärjestelmässä, ne tehdään hyvin todennäköisesti pakon edessä.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyvaluuttoja ei kylläkään tietoni mukaan ei ole kiinnitetty kultakantaan missään sen jälkeen kun niitä on alettu kelluttaa.
Menisikö tässä nyt 1800-luku sekaisin 1900-luvun ja nykyajan kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Markka kiinnitettiin viimeksi 1996 ERM-järjestelmään. Siinä se liittyi Euroon joka kelluu muita päävaluuttoja vastaan.
Täytyy toivoa, että tämä järjestelmä toimii eikä aiheuta ongelmia. Pientä valuutan halpuutuskilpailua näyttää olevan, kun kaikki keskuspankit lisäävät rahan tarjontaa. Toivottavasti tasapaino pysyy.
Ilmoita asiaton viesti
Oli todella silmiä avaavaa ulottaa tarkastelu 1800-luvulle saakka. Siitä kiitos. Itsellä se on ulottunut 60-luvun lopusta näihin aikoihin.
Melkoinen joukko on sitten niitä – itse nimitän heitä ”Pop Corn ekonomisteiksi”, jotka tuijottavat pelkästään 90-luvun alkuvuosia unohtaen (tietoisesti) jopa 80-luvun kasinotalouden plus Neuvostoliiton romahduksen aiheuttaman katastrofin. He myös joko tietämättömyyttään tai tahallaan ”unohtavat” suuren rakennemuutoksen reaalitalouden puolella.
Ilmoita asiaton viesti
Tommi Viinikka:
”Suomi ei osannut elää myöskään kelluvan markan kanssa. Poikkeuksena oli lyhyt kellutus 1992-1996, jolloin näytti siltä, että olisimme oppineet jotakin historiasta.”
Ei ollut lyhyt kellutus, vaan tuolla kellutuksella Suomi siirrettiin ERM:n kautta lopullisesti euro-kellutukseen, joka nyt nyt kostautuu tehtaiden sulkemisella, sillä Suomen euro on liian vahva.
Tuo 1992-1996 kellutus oli laiton.
Tässä on JUSSI PESOSEN avaus
UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen vieraili Ylen Ykkösaamussa 5.9.2020 ja kertoi syitä Kaipolan tehtaan sulkemiseen.
Linkki uutiseen ja Ylen areenaan https://yle.fi/uutiset/3-11525435
Kaksi sitaattia uutisesta, ensimmäinen:
“Pesonen korosti myös sitä, että ainut peruste tehtaiden sulkemiselle on kustannuskilpailukyky. Häneen mukaansa Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan otettu velkaa ja korotettu veroja samanaikaisesti kun rakenteelliset uudistukset ovat jääneet tekemättä.”
Sama Pesosen puheena Ylen areenassa, kuuntele haastattelun kohdasta 1:49:
”Kun 20 vuotta sitten, aika tarkalleen, mentiin euroon niin, silloin se tarkoitti uutta maailmaa ja me ei oo opittu koko yhteiskuntana elämään tässä euro-maailmassa ja jotenkin on tullut sellainen kuva, että veroja korottamalla ja velkaa ottamalla asiat ratkee…”
Pesosella oli kielenpäässä kertoa perimmäinen syy, se, että Suomi ei ole voinut euro-aikana devalvaatiolla parantaa kilpailukykyä.
Toinen sitaatti Pesosen haastattelu-uutisesta:
”– Asioiden sanominen ääneen ei ole syyllisten etsimistä vaan avaus asioiden korjaamiseksi. Minulle on pettymys, jos vuonna 2030 joudumme toteamaan, että Suomen velka on karannut käsistä, uusia investointeja ei ole ollut yhtään enempää ja Suomessa on yhä enemmän suljettuja tehtaita.”
VALTIOPETOS
Euron käyttöön ottaminen on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene. Median on Suomen pelastamiseksi otettava vastuu valtiopetoksen uutisoinnista.
Lue lisää
http://jormajaakkola.fi/Medialle
Ilmoita asiaton viesti
Taitaapa olla tulossa vielä synkempää kuin mitä Suomen ”synkät” devalvaatiot olivatkaan.
UBM:n Jussi Pesonen on huolissaan.
Onko kohta enää mitään, mitä Suomesta vietäisiin ulkomaille.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän tätä asiaa on pohtinut moni muukin: ”me ei oo opittu koko yhteiskuntana elämään tässä euro-maailmassa”. Ei me tulla koskaan oppimaankaan, vaikka kuinka haikaillaan. Vielä vähemmän italialaiset ja espanjalaiset. Ei osata elää tulojen mukaan. Meillä on ollut huono herraonni 80-luvun lopusta lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
En kehtaa kaikille oikeassaolioille vastata. Minun mielestäni meidän täytyy tehdä enemmän, laadukkaammin ja tuottavammin työtä. Ja jos tuo ei riitä, mikä on meistä itsestämme kiinni, meidän tulee tinkiä palkasta. Tässä on parantamista ja se on tabu suomalaisessa yhteiskunnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Oleellista tässä lienee se, että talous todella kasvoi kaikkailla maailmassa ja demokratia akselilla oikeisto-vasemmisto toimi juuri lakkoaseen ja devalvaatiovivun avulla peippailemalla. Tilanne ei kehittynyt kehitysmaiden suosimiin sotilasvallankaappauksiin, koska kasvua kuitenkin riitti kaikille.
Nyt materiaalista kasvua ei enää ole, ja koska devalvaatioasettakaan ei ole, on vasemmisto silmälaputettu median avulla ja sille on annettu hämäystavoitteeksi sateenkaarimaalailu ja wokismi. Näissä lajeissa on mahdollista kilvoitella ylimaalliseen täydellisyyteen asti. Porvaristolle on jätetty itäpelko ja nyt, koronapelko. Johtava motiivi on se, että maailma pelastuu luopumalla omista oikeuksista yksi kerrallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Talouskasvun luonnolliset elementit ovat vähentyneet ainakin länsimaissa. Väestörakenne ei suosi kasvua ja ihmisillä alkaa olla jo kaikki tarpeellinen ja hiukan tarpeetontakin.
Seuraava kasvun moottori täytyy hakea muualta. Miten olisi määrän sijasta laatu, vastuullisuus, ympäristö?
Ilmoita asiaton viesti
Jokaista peukutustani en muista. Luultavasti peukutin ajatusta, että työssäkäyvien enemmistö kannatti EU:ssa pysymistä. Toki ymmärrän, että juuri esimerkiksi sähköasentaja Britanniassa ja muuallakin Euroopassa saattaa pelätä ihan perustellusti vaikkapa puolalaisten tulevan samoille työmarkkinoille.
Mutta takaisin tähän Suomen tilanteeseen: helppoja ratkaisuja ei ole. Joku tuntuu uskovan, että voidaan jatkuvasti tehdä kilpailijamaita suurempia palkankorotuksia ja paikata se valuutan alennusmyynnillä. Sata vuotta se toimi, mutta toimisiko enää?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä suomalaistekin saisivat olla varakkaita. Ollaan länsieuroopan häntäpäässä. Verotus ja työnsivukustannukset tekevät palkankorotuksista todella kalliita. Eikä edes käteen jäävä tulo juuri kasva. Lähes kaikki kannatavat lisää julkistasektoria ja veroja, niin minkäs teet.
Ilmoita asiaton viesti
”Siinä mitään synkkää ole. Joka kerta vientisektori nousi uuteen kasvuun. Nyt nähdään mitä käy kun niin ei tapahdu.
Kukaan ei myöskään nykyään devalvoi, vaan valuutat kelluvat.”
Tottakai devalvoinnissa oli myös synkkää, mutta on epärehellistä perustella euron kannattavuutta itselleen tai muille vertaamalla sitä markan heikkouksiin.
Varsinkin kun se viimeisen kelluva markka josta euroon siirryttiin oli toimiva, kuten itsekin toteat.
Eihän minkäänlainen kiinteä valuutta ole ymmärtääkseni realismia nykypäivänä (korjatkaa jos olen väärässä), niin miksi yhteinen rahapolitiikka/oma rahapolitiikka keskusteluun edes tuodaan näitä devalvaatio muisteloita. Vastakkain EI OLE kelluva euro/kiinteä markka.
Vai onko joku kuullut koskaan missään kenenkään sanovan, että kiinteä valuutta olisi Suomelle parempi kun euro?
Laitan kans linkin markkahistoriaan, joka on siis historiaa, joka päättyy toimivaan kelluvaan markkaan.
https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK21997/KAK21997Kuustera.pdf
Historiasta on mahdollista oppia välttämään samojen virheiden uusiminen.
Toki kultakanta toimi aikanaan, mutta aika vaikea olisi nykyhetkeen sovittaa.
Kiinteän markan ja sen devalvoinnin hyödyt ja haitat tiedämme historiasta, mutta emme vielä tiedä mikä tulee olemaan euron devalvoinnin lasku loppujen lopuksi.
Euroa manipuloitiin alaspäin Marion Draghin aikana rajusti, noin 25% vuodessa julkaisemalla EKP:n biljoonapuhallus. Euron arvo laski vuodessa 1.4 tasoltaa 1.1 tasolle suhteessa päävaluuttana pidettävään USD.
Euron ongelmat on täysin vailla minkäänlaista ratkaisua jo itsessään ja jos nyt peilataan sitä viimeistä varsin toimivaa kelluvaa markkaa ja euron tilannetta nyt, niin täytyy sanoa, että nostan kyllä hattua, jos joku selittelee tämän euron tilanteen jotenkin hyväksi nyt.
Euro ei toimi yhteisvaluuttana, siitä näyttönä meneillään oleva euron kriisi ihan vaan siis sen toimimattomuuden kannalta ja jäsenmaiden velkojen riskien myötä. Ainoa asia mikä on varmaa, on se, että loppulaskun maksaa veronmaksajat ja nykysuunta on se, että suomalainen veronmaksaja tulee maksamaan siitä loppulaskusta myös muiden osuutta.
Se siis euron toimivuudesta, euron kannattavuudesta Suomelle ei viitsi edes mainita mitään kun se nyt kaikille lienee selvä, että se on meidän kannalta vahingollinen ja eurossa ollaan, kun ei ole keinoa päästä pois.
Mutta onko mikään ratkaisu, euro tai omat valuutat silti toimiva, vai voiko ongelma olla jossain muussa?
Kuten siinä, että keskuspankit on irroitettu muusta poltiikasta ja pyrkivät itsenäisesti omilla keinoillaan ylläpitämään hintavakautta, joka tällä hetkellä vielä tarkoittaa inflaation pitämistä siinä ”hieman alle 2″ keskipitkällä aikavälillä”.
Ainakin itselläni on tuosta sellainen näkemys ja jotain sen suuntaista juttua olen myös joskus tiedoitusvälineissä nähnyt, että tuohon saattaa tulla joustoa ylöspäin.
Ymmärrän sen hyvin, että tälläisiä lausuntoja täytyy antaa, sillä kukaan ei tiedä mitä tulee taphatumaan eurolle, jos se ei romahda omaan mahdottomuuteensa ja jäsenmaiden velkaongelmiin.
Jos siis jollain keinolla tätä eurokriisiä vielä yritetään paikata, eli jonkinlaisella setelirahoitus tyyppisellä ratkaisulla tai sitten velkojen ikuistamisella, niin siitä inflaatiosta ei tiedä kukaan mitään ja korkojen nostolla ei voi pyrkiä rajua nopeaa inflaatiota hillitsemään muodostamatta uutta ongelmaa velkojen maksuissa.
Suomen kannalta pitäsi keskutelua eu euro asioissa käydän nyt siitä, että haluuko Suomi liittovaltioon vai ei. Euron voisi ehkä pelastaa liittovaltio, mutta onko se realistininen ajatus ottaen huomioon sen ajan missä tämä pitäisi saavuttaa?
Toivoisin lisää keskustelua juuri eu:n tulevaisuudesta ja siinä keskutelussa keskiössä siis tämä liittovaltiokehitys, jota nyt harrastetaan piilossa, koska sille ei ole kannatusta.
Lisäksi tiedoitusvälineet eivät tee työtään, sillä tästä samasta keskustelusta muissa EU maissa ei nähdä uutisia Suomessa, vaikka muualla Euroopassa hyvinkin avoimesti siitä väännetään jatkuvasti.
Ilmoita asiaton viesti
”Vai onko joku kuullut koskaan missään kenenkään sanovan, että kiinteä valuutta olisi Suomelle parempi kun euro?”
Lukemattomia kertoja on todettu historian aikana, etteivät kelluvat valuutat toimi. Esimerkiksi vuonna 1924, kun Suomen markka oli heikentynyt 995 prosenttia kymmenen vuoden aikana.
No 1996 ERM-kytkentä tehtiin toisista syistä kuin aiemmat muutokset. Silloin ei ollut pakkoa taustalla.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lainaat kysymyksen, että onko joku tarjonnut Suomelle kiinteä valuuttaa euron tilalle, niin en ymmärrä miten tuo vastaa kysymykseen?
Tottakai historiasta löytyy sekä kiinteitä, että kelluvia toimimattomia valuuttoja, siitä hyvänä esimerkkinä euro, joka kelluu, mutta ei toimi.
Suomelle euro tosin on ikäänkuin kiinteä valuutta, koska millään toimilla Suomi ei siihen voi vaikuttaa.
Meillä on siis toimimaton kelluva valuutta, mutta bonuksena kiinteän valuutan haitat päälle.
Vertailua oma/yhteinen valuutta on epärehellistä ja tarpeetonta käydä kelluva euro/kiinteä markka välillä, vaan markan osalta vertailussa pitäisi olla kelluva markka.
Ilmoita asiaton viesti
Ja vaikuttamisella en tietenkään tarkoita mitään devalvointeja
Ilmoita asiaton viesti
Suomi voi vaikuttaa kilpailukykyynsä esimerkiksi pidättäytymällä palkankorotuksista. Sipilän hallituksen kiky oli jotakin tähän suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Toin lähinnä esille sen, että myös kelluvien valuuttojen järjestelmä on useaan kertaan todettu ongelmalliseksi. Kelluvien valuuttojen järjestelmä toiminee hyvin silloin kun yksi valtio kohtaa ongelmia (esim. Norjaa NOK syöksy varmasti auttoi viime vuonna kun öljyn hinta iski voimakkaasti), mutta silloin kun iskee kaikkia koskeva shokki, saattaa olla edessä kilpailu valuutan halpuuttamiseksi. Vrt. 1914-24.
Ilmoita asiaton viesti
”Kelluvien valuuttojen järjestelmä toiminee hyvin silloin kun yksi valtio kohtaa ongelmia (esim. Norjaa NOK syöksy varmasti auttoi viime vuonna kun öljyn hinta iski voimakkaasti), mutta silloin kun iskee kaikkia koskeva shokki, saattaa olla edessä kilpailu valuutan halpuuttamiseksi. Vrt. 1914-24.”
Olikos 1914-24 vertailussa saksan ja suomen osalta vika siinä valuutan kellumisessa vai rahapolitiikassa?
Mun mielestä kelluvan ja kiinteän valuutan toimivuudessa kelluva on parempi.
Aivan kuten viimeinen kelluva markkakin osoitti. Ja toisaalta kelluvakin valuutta voi lakata toimimasta jos rakennetaan itsenäisten valuuttojen yhteisö kuten euro, sillä kiinteän valuutan ongelmat tulee silloin jäsenmaille, kun valuutan arvo ja rahapolitiikka on lähes aina jollekin jäsenmaalle liian löysää tai kireetä ja valuutan arvo ei peilaa kansantalouden tilannetta.
Jossain vaiheessa dosentti Antti Kuusterän historian katsaukseen voitaneen lisätä ajanjakso jolloin euro kokeiltiin.
Ilmoita asiaton viesti
Sekin on mahdollista. Tai uusi luku saattaa kertoa, miten Sveitsi tai Ruotsi halusi kiinnittää valuuttansa Euroon (ettei se vahvistuisi liikaa). Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.
Ilmoita asiaton viesti
”Olikos 1914-24 vertailussa saksan ja suomen osalta vika siinä valuutan kellumisessa vai rahapolitiikassa?”
Minun nähdäkseni vika on ollut yli sata vuotta jatkunut kilpailijamaat ylittänyt kustannustason nousu (mikä itse kirjoituksestakin tuli ilmi). Siis yli sata vuotta lähes yhtäjaksoisesti. Sitä on paikattu valuutan halpuuttamisella kun olisi voitu ainakin vähän hillitä palkankorotuksia.
Tuolla ajanjaksolla kansalaissota aiheutti Suomen lähihistorian ankarimman laman. Se toimineen puolustuksena.
Ilmoita asiaton viesti
Luin nyt vasta ton sun devalvaatiokierre jutun.
On kyllä ikävä tilane, että juuri kun meillä oli toimiva kelluva valuutta joka meidät nosti jaloilleen 90 luvun kipeästä tilanteesta, niin se mentiin sitten taas kiinnitämään jononkin mikä ei ole linjassa Suomen taloustilanteen kanssa.
Toki liian korkeat palkat on ongelma, mutta kun Suomihan on yleisti sanottu olevan tälläinen pieni avotalous joka elää viennistä ja kun meillä on tämä työvoiman vapaa liikkuvuus ja lisäksi etätyön mahdollisuuden yhä kasvaessa, niin tuossa kehityksessä palkkamaltti luo aivovuotoriskin, kun töitä voi tehdä ulkomaalaiselle firmalle paljolti kotoa?
Ja jos palkoista olisi pois nyt vaikka 25% niin se olisi pois myös ostovoimasta ja kotimaisesta kysynnästä.
Jo nyt on tilanne se, että kustannustaso se tässä karannut, eikä niinkään palkat.
Viikolla tuli yle femmalta Jörn Donnerin dokkari Perkele, kuvia Suomesta, vuodelta 1970.
Siinä kun haastateltiin ihmisiä, niin tietyömies sanoi tienaavansa 600mk ja aika pitkälti ne palkat oli sitä luokkaa muillakin. Jollakin oli prameempaa vaatetta päällä ja sanoi tonnin kahta puolta saavansa.
600mk tienaavan tietyömiehen vuokra oli 50mk. Se tosin oli pieni noin 20neliöö mutta nykytilanteessa pitäisi siis saada kämppä 250e jos tienaa 3000e
Kurjahan se oli silloinkin. Ihmiset lähti Ruotsiin ja Austraaliaan töihin paremman elämän toivossa. Ei tainnu sossuluukun taikaseinästä irrota hilloo ihan siihen malliin kun nykyään.
Tein kerran putkirempan Ruotsista paluumuuttaneelle. Oli siellä töissä metallivalimolla. Sanoi, että olivat siellä vähän niinkun …..reitä.
Mutta paremman palkan perässä siis kun on menty ihan pois maasta asumaan töiden perässä, niin digi/etätyöaikana palkkoja liikaa polkeakaan voi.
Kilpailukykyyn vaikuttaa myös verotus ja työn hintaa nostaa myös kaikenmaailman kortit ja koulut, jotta saa edes tehdä töitä.
Koko ajan Suomessa yrittäjät maksavat kun työntekijöille sanotaan, että älä tarjoa mätää lihaa ravintolassa, tai älä hitsaa tai rälläköi tilassa missä on bensaa lattialla, tai älä kävele ohi kulkevan trukin alle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kannata unohtaa tätäkään:
”Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan alustavat laskelmat kertovat, että Nokian osuus Suomen BKT:sta on ainakin 3,5 prosenttia. Asiasta kirjoittaa Helsingin Sanomat. Missään muussa länsimaassa yhden yhtiön osuus bruttokansantuotteesta ei ole yhtä suuri.”
Tämä oli vuodelta 2004 ja Nokian suuruus rakennettiin juuri 1990-luvun alusta lähtien. Kehitys tuki loistavasti kellutuksen taloutta kellutuksen aikana ja ensimmäisten eurovuosien aikana. Suomen talous ja Nokian kehitys kääntyivät suurinpiirtein samaan aikaan pakkaselle. Miten suuri on korrelaatio näiden välillä vaatii vähän korkeampaa matematiikkaa.
Epäilen kuitenkin, että tuohonkin aikaan Hiltin osuus Lichensteinin bkt:sta taisi olla suurempi.
Ilmoita asiaton viesti
Joo oikean arvoinen ja vakaa kelluva markka antoi hyvän pohjan myös Nokian kasvulle. Harmillista, että lasku sijoittui aikaan, jolloin meillä on taas kiinteä valuutta, joka ei enää joustanut olosuhteiden muuttuessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan kaikkea ei valitettavasti voi selittää valuutalla.
Ilmoita asiaton viesti
Siksi kirjoitinkin, että antoi hyvän pohjan.
Ilmoita asiaton viesti
Hah, silloinhan se on toiminut. Pääsimme irti 30-luvun lamasta todella nopeaan. Vuonna 1939 elintesomme oli sellainen, ettei samaan päästy takaisin vasta kuin 1960-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
”Vuonna 1939 elintesomme oli sellainen, ettei samaan päästy takaisin vasta kuin 1960-luvulla.”
https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/09/KAK_3_2017_176x245_WEB-8-34.pdf
Olisiko tuolle kommentille joku lähde? Ainakin tässä Matti Pohjolan esityksessä ostovoimakorjattu bkt/nuppi on noin 80% korkeampi vuonna 1960 kuin vuonna 1939.
Ilmoita asiaton viesti