Devalvaatiokierre ja vakaan markan politiikka
Suomen devalvaatiohistoria on varsin synkkä. Devalvaatiokierre aloitettiin heti toisen maailmansodan jälkeen ja 1945 – 1970 välisenä aikana markan arvoa oli heikennetty noin 90% (Wikipedia). Vuosina 1970-1992 Suomen Markan arvosta Saksan Markkaan nähden katosi jälleen 60 prosenttia.
(Edit: Lisätty devalvaatiot 1957-67 taulukko)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Devalvaatio
KAK21997Kuustera.pdf (taloustieteellinenyhdistys.fi)
Devalvaatiokierteen syynä oli vientiteollisuuden ja erityisesti metsäteollisuuden kilpailukyvyn korjaaminen. Ikävä kyllä devalvaatiolla kylvettiin aina siemen palkankorotuksille, jotka ylittivät kilpailijamaiden korotustason. Tämä oli luonnollista, koska devalvaatio nosti kustannuksia. Kierre oli valmis.
Huhtikuussa 1987 aloittanut Holkerin hallitus halusi eroon devalvaatiokierteestä. Hallitusohjelmassa haluttiin uudistaa Suomen talouden rakenne vastaamaan paremmin kansainvälisen kilpailun vaatimuksia ja monipuolistaa tuotantotoimintaa.
Hallituksen alkuvuosille osui suotuisa taloudellinen suhdanne ja ylikuumenemisen pelossa Suomen pankki päätyi 3,8 prosentin revalvaatioon maaliskuussa 1989. Maailmantalous kääntyi pian taantumaan ja heinäkuussa 1991 Teollisuuden Keskusliiton Timo Relander kirjoitti: Suomi Uppoaa (Suomen Kuvalehti 29-30/1991).
” Perusongelmamme on pitkään ollut inflaation ohella ulkomainen velkaantuminen, joka johtuu liian pienestä ja kilpailukyvyltään heikosta avoimesta sektorista suhteessa talouden ulkomaiselta kilpailulta suojattuihin, tehottomiin osiin. Noudatettu talouspolitiikka (ylivahva markka, korkea korkotaso, löyhä finanssipolitiikka ja tuottavuuden kasvun ylittäneet palkkaratkaisut) on pitkään heikentänyt nimenomaan avoimen sektorin asemaa.”
” Suomesta on tullut kaiketi kallein maa maailmassa.”
” Kun tulo- ja finanssipolitiikka ovat epäonnistuneet, Suomen Pankki on katsonut mielekkääksi ottaa vastuun talouspolitiikasta ja jarruttaa inflaatiota sekä velkaantumista ulkomaille äärimmäisen kireällä rahapolitiikalla. Tämä toteutettiin pitämällä markan kurssi epärealistisen korkeana ja reaalikorkotaso huipussaan.”
”Teollisuudessa viime kuukausien miinukset ovat huolestuttavan pitkiä eikä käännettä ole näköpiirissä. Reaalitaloutemme on sukeltamassa vauhtia, joka hakee vertaistaan vakaiden läntisten teollisuusmaiden viimeaikaisesta taloushistoriasta”
Marraskuussa Relanderin kuvaamaan kilpailukyvyn menetykseen vastattiin tutulla keinolla, 12,3% devalvaatiolla. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan markkinoita ja korjaamaan kilpailukykyä. Edessä olivat ennätyskorkeat korot, jotka johtivat osakkeiden ja kiinteistöiden laskuun.
Markka päästettiin syyskuussa 1992 vapaasti kellumaan. Valuutta heikentyi jyrkästi, mutta päätyi tilanteen vakiintuessa loivaan nousuun jo 1993. Kellutus päättyi lokakuussa 1996, kun markka kiinnitettiin ERM:iin.
Konkurssi vei kaiken – ”Minut leimattiin miltei rikolliseksi” | Yrittajat.fi
Jälkikäteen arvioiden vakaan markan aika oli Suomelle erittäin vahingollista. Miksi tähän päädyttiin?
Annetaan uuden Suomen Pankin pääjohtajan Sirkka Hämäläisen kertoa
Suomen Kuvalehti 24/1992: ”Ongelmamme on se, että jokaisessa taantumassa olemme devalvoineet. Se on ollut säännöllinen suhdannepoliittinen toimenpide ja siksi devalvaation odotus on aina sisällä kun meillä tilanne heikkenee.”
”Olemme tottuneet katsomaan devalvaatiota kilpailukyvyn näkökulmasta. Se on ollut keino saada reaalikorko alas silloin kun nimellinen korko oli säännöstelty. Parempi kilpailukyky ja alempi reaalikorko ovat aina käynnistäneet taloutemme.”
”Nyt reaalikorkoelementti on kokonaan poissa. Nimelliskorot nousevat aina automaattisesti inflaatio-odotusten myötä.”
”Kilpailukyky pitää nyt nähdä niin, että se vaatii käyttäytymisen muutoksen työ- ja raakapuumarkkinoilla.”
”Nyt vakaan markan politiikka on ainoa mahdollisuus saada korot alas jollakin aikavälillä. Devalvaatiolla ei korkoja saada alas. Se nähtiin syksyllä. Lyhyen ajan korot tulivat alas, mutta pitkän ajan korot nousivat pari prosenttiyksikköä. Ja investointien tai valtion velan rahoittamisen kannalta juuri pitkät korot ovat olennaisia.”
”Syksyn devalvaation jälkeen suuret ulkomaiset sijoittajat sanoivat etteivät he enää luota Suomeen ja siksi he eivät enää sijoita Suomeen.”
”Liikkumavaramme on sitä pienempi mitä enemmän devalvaatiota käytetään. Jos sitä käytetään uudestaan, elämä on entistä vaikeampaa. Syksyinen devalvaatio iski jo rajusti kansainvälisiin luokituksiimme…”
”Meillä ei ole kuin huonoja ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Jos devalvoimme, kansantalouden tila tulee entistä kurjemmaksi. Kaikista huonoista vaihtoehdoista vakaan markan linja on vähiten huonoin.”
Jälkikäteen voi vain miettiä miten huonoja ne muut vaihtoehdot olisivat olleet. Vai mahtoiko valtiojohto ja Sirkka Hämäläinen erehtyä?
Euroopan yhteisöön liittymisestä Sirkka Hämäläinen lausui näin
”Jos me ylipäätään haluamme päästä jollekin kasvu-uralle, se tulee viemään pitkän ajan ja se tulee tapahtumaan vain siten, että käytämme Euroopan integroitumisen antamia hyötyjä. Ja Euroopan yhteisöön meillä ei ole asiaa, jollemme asteittain täytä EMU-kriteereitä”
Tervehdys täältä tervamiilun reunalta !
Devalvointi sopi politikoille, Ay- ja teollisuuden pampuliile erittäin mainioksi ratkaisuksi, kun jotain piti tehdä:
– Ay-pamput tyytyväisiä, koska liksat nousi
– teollisuuden pamput, koska vienti lisääntyi, eikä kotimaisten raaka-aineiden (esim. puunjalostus) hintoihin tullut kovinkaan suuria korotuksia
– politikot ’pelastivat Suomen’. Sitäpaitsi Suomen Pankki devalvoi; syy helppo siirtää muualle
Pakkasella kustiin duunarin pöksyihin, mutta mitäs siitä, kylmempi tuli vasta myöhemmin ja hitaasti.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin.
Minusta 1986 virinnyt ajatus suunnan muuttamisesta oli täysin ymmärrettävä. Ikävä kyllä kaikki eivät jakaneet ajatusta, päätökset eivät muuttuneet toiminnaksi ja ulkoiset olosuhteetkin (Neuvostoliiton romahdus ja maailmantalouden suhdannekäänne) olivat vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tervehdys !
Devalvaatio(t) eivät olleet syy vaan seurausta poliittisista päätöksistä. Devalvoinnit tehtiin ikäänkuin ’viimeisessä hädässä’. Koskaan ei keskusteltu esim. ostovoimasta (voisit viritellä keskustelua, paituvei).
Devalvointi oli ns. ’helppo ratkaisu’, syistä, että ks. edellä. Tosin viimeisen D-vaation seurauksena muutama tuhat valuuttalainoja hankkinutta pienyrittäjää meni konkurssiin, mutta mitäs siitä, isommat yritykset olivatkin jo suojanneet valuuttansa. En mahda sarkasmille mitään, sitä vaan tulee, enkä edes valittele.
Toisaalta kansa sai maksutonta sirkusta/teatteria, kun media alkoi hyvissä ajoin hehkuttaa sopimusneuvotteluita. Neuvottelut huipentuivat Pääuutisten lähetykseen neuvotteluhuoneen ovelta, kun neuvottelijat, tukka harallaan, mustat renkaat silmien ympärillä ja synkkä ilme naamalla, kertoivat vuoron perään, kuinka kaikki olivat voittaneet.
Työttömistä ei tarvinnut välittää, koska ne oli siirretty ’Valtion piikkiin’.
Kolmikanta tarkoitti sitä, että Teollisuus- ja Ay-pamput toimittivat listan asioista, mitä hallituksen tuli päättää.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan samaan taulukkoon kuin vastauksessa Henrin kommenttiin alla. Suomessa inflaatio ylitti yhtäjaksoisesti yli sata vuotta kilpailijamaiden inflaation. Joskus jopa viidellä prosenttiyksiköllä. Siinä sai tehdä aika monta devalvaatiota asian korjaamiseksi.
Kuustera Taulukko 5.
Ilmoita asiaton viesti
Tervehdys !
Tässä taulukossa syy, jonka seurauksena devalvoitiin. Suomea vietiin teollisuus-AY-pamppujen ehdoilla. Vanhan liiton miehet (henkilöt) voimissaan. Yrittäjiltä tai elektroniikkateollisuudelta ei paljon kyselty tai, jos kyseltiin, niin ei paljonkaan vaikutusta yhtään mihinkään.
Senverran S. Turuselle, että logistiikan hallinta vaikuttaa kustannuksiin. Teknoligian hallinta on kysymysmerkki. Oleellisinta on, mitä asiakas on valmis maksamaan tuotteista/palveluista ylipäänsä.
Karkeasti myymisen/markkinoinnin osaaminen on se juttu, teknologian parempi osaaminen kyllä auttaa paremman hinnan saamiseksi.
H.Alakylälle. Palkankorotukset ruokkivat devalvaatioita. Keskustelu ostovoiman kehiitämisestä ei käynnistynyt lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
On olennaista, että katsotaan kokonaistilannetta 70-luvun alusta saakka (muistaen mm. energiakriisi) ja huomioiden miten savupiippujohtoinen teollisuus alkoi monipuolistua vuoden -85 jälkeen. Varsinainen verkostoituminen alkoi voimistua vasta 90-luvun vaihteessa. Olimme 10…20 vuotta jäljessä muita länsimaita (esim. Ruotsi, Tanska plus Keski-Eurooppa, puhumattakaan Japanista). Kilpailukyky oli sen mukainen. Jos jotain kiinnostaa kannattaa perehtyä esim. suomalaisomisteisen teknologiateollisuuden kehitykseen ,verkostoitumiseen ja rakennemuutokseen 1990……2020. Työpaikkamäärä kolminkertaistui ja sijoittui eri mantereille. Silti yli puolet noin 600 000 työpaikkamäärästä nykyisin on Suomessa ja viimeiset vuodet lievässä kasvussa suhteessa kokonaismäärään. Logistiikan ja teknologian/osaamisen hallinnasta on tullut mielestäni tärkeä (ehkäpä tärkein) kilpailutekijä.
Ilmoita asiaton viesti
On tietysti kiehtovaa ajatella, että devalvaatiot ruokkivat palkankorotuksia.
Miten logiikka menisi sitten, jos palkankorotusten vuoksi on pitänyt jollain lailla sopeuttaa valuuttakurssia?
Rahapolitiikan kolmion perussääntö on, että kolmion kärjistä voi kiinnittää kaksi kulmaa – ja kulmien välisellä janalla lukee millainen talousjärjestelmästä tulee.
Kärkinä ovat: vapaat pääomaliikkeet, itsenäinen rahapolitiikka ja vakaa valuuttakurssi.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikossakin puhuttiin devalvaatiokierteestä. Kustannusten karkaaminen korjattiin devalvaatiolla ja devalvaatio nosti kustannuksia ja sitä kautta palkkavaatimuksia.
Ensimmäinen yritys lopettaa pellossa eläminen epäonnistui surkeasti 1987-1992. ERM-kytkentä oli sitten toinen yritys, mutta ei sekään näytä kivuttomasti sujuvan.
Kannattaa katsoa myös tuosta Kuusteran linkistä (kirjoituksen alkupuolella) taulukko 5 inflaatiosta. Vuodesta 1880 vuoteen 1994 inflaatio Suomessa oli yli sata vuotta kilpailijamaita korkeampi.
Ilmoita asiaton viesti