Miksi EU sallii 3% alijäämän?

EU sallii jäsenvaltioilleen 3% vuotuisen alijäämän kunhan velkaisuusaste ei ylitä 60% tasoa. Ylityksistäkään ei ole seurannut lieviä nuhteita pahempaa. Keskityn tässä kuitenkin siihen, miksi 3% on kestävä taso (2 % inflaatio-olosuhteissa).

Markkinahintainen bkt ja inflaatiokorjattu bkt

Kun julkisuudessa puhutaan bkt:n muutoksista, puhutaan määrästä. Eli luvut ovat inflaatiokorjattuja. Inflaation olosuhteissa markkinahintainen bkt kasvaa melko paljonkin nopeammin. Velkaisuusastetta verrataan markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen.

Yllä oleva rivi on Valtionvarainministeriön aineistosta. BKT:n muutos on ollut varsin vaisua, mutta inflaation vuoksi markkinahintainen bkt kasvaa kyllä vuosittain.

Markkinahintaisen bkt:n vuosimuutokset:

• 2021: 5,5%
• 2022: 6,3%
• 2023: 4,5% (VVM ennuste)
• 2024: 4,1% (VVM ennuste)

Mikäli alijäämä jää alle markkinahintaisen btk:n muutoksen, velkaisuus suhteessa bruttokansantuotteeseen alenee. Hitaasti, mutta varmasti.

Tänä vuonna alijäämä on 10,4 miljardia. Se on  3,7% suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta ei kasvata velka-astetta, koska alijäämä on alle markkinahintaisen bkt:n kasvun. Ensi vuonna tilanne on tuoreen budjetin mukaan sama: 10,1 miljardin alijäämä on 3,5% suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Alla oleva VVM:n laskelma velkaisuusasteen kasvusta edistää käsittääkseni perusuraa, eli siinä ei ole huomioitu budjettikehyksen mukaisia sopeutuksia. Budjettikehyksen mukaiset alijäämät eivät siten kasvata velkaisuusastetta. Eivät ainakaan, mikäli ennusteiden mukainen markkinahintainen bkt kasvaa odotusten mukaan ja kehyksessä pysytään.

Valtionvelka ja julkisyhteisöiden velka

Suomen valtionvelka pysyy EU:n antamissa rajoissa. Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva. Valtion velka on noin 155 mrd. euroa, mutta koko julkisen sektorin bruttovelka on noin 210 mrd. euroa. Tämä ylittääkin EU:n velkaisuusrajan reippaasti.

Käytännössä toinen velkainen julkisen sektorin toimija ovat kunnat. Useilla kunnilla on velkaa yli kahden vuoden verotulojensa verran, mutta velattomiakin kuntia löytyy.

Katso, kuinka velkainen sinun kuntasi on nyt ja sote-uudistuksen jälkeen – uudistus puolittaa kuntien tulot ja menot, mutta velat jäävät (yle.fi)

”Nettovelaton Suomi” antaa virheellisen kuvan

Silloin tällöin on tälläkin alustalla esitetty alla olevaa Tilastokeskuksen kuvaa, joka kertoo Suomen olevan nettovelaton ja nettovaroiltaan Norjan jälkeen toiseksi varakkain kansakunta. Tämä antaa kuitenkin täysin väärän kuvan, sillä Suomi laskee eläkevarat osaksi julkista sektoria. Varat siirrettiin julkisen sektorin puolelle kansantalouden tilinpidossa vuonna 1993. Minun arvaukseni mukaan muutos tehtiin siksi, että valtio ei kyseisenä ajankohtana olisi saanut lainaa ilman moista temppua.

Tosiasiassa Suomen eläkevarat eivät ole tarkoitettu julkisen sektorin tarpeisiin vaan eläkkeisiin. Vaikka eläkevaroja onkin noin 43.000 euroa (2021) jokaista suomalaista kohden, voi todeta summan olevan vain murto-osa tulevaisuuden eläkevastuista. Monessa maassa eläkevaroja on säästössä enemmänkin, mutta niitä ei lasketa julkisen sektorin varoiksi.

Pension Funds in Figures – 2020 (oecd.org)