Pankin omistaminen on kurjaa puuhaa
Joe Biden korosti puheessaan, että asiakkaiden varat pelastetaan – myös aiemmin luvattujen 250.000 dollarin ylittävältä osalta. Sen sijaan haltuun otetun pankin johto saa väistyä ja sijoittajille ei tarjota turvaa. Omistajien ja johdon pelastaminen loisi moraalikato-ongelman. Näinhän meille on opetettu 2008 -vuoden pankkikriisin opetuksena.
SVB Financial Group romahti talletuskadon seurauksena. Pankilla oli omaa pääomaa 16 miljardia ja talletuksia 209 miljardia. Vakavaraisuus oli siis hyvällä tasolla. Ongelma oli se, että pankin talletukset ovat yleensä koska tahansa nostettavissa ja pankin myöntämät lainat tai hallussaan pitämät velkakirjat ovat pitkäaikaisia, joista ei rahoja niin vaan oteta irti hetkessä.
Viidennes pankin talletuksista haluttiin nostaa yhdessä viikossa (joidenkin kirjoitusten mukaan yhdessä päivässä). Maailmasta ei löydy yhtään pankkia, joka pystyisi maksamaan heti ulos lähellekään viidesosaa talletuksistaan.
Osasyyllinen pankin ulosvirtauksiin on varmasti pankin tekemät virheet. Pankin asiakaskunta oli kannattamattomia startup-yrityksiä, jotka kärsivät korkojen noususta muita enemmän. Toisena syynä on kuitenkin pankkitoiminnan logiikka, jossa suuri osa varoista pidetään kiinni pitkäaikaisissa saamisissa. Pankki ei voi lähteä vaatimaan velallistaan maksamaan velkojaan välittömästi pois.
Vakavarainen pankki otettiin hetkellisen likviditeettiongelman vuoksi viranomaisten haltuun ja pilkottiin. Esimerkiksi Iso-Britannian toiminnot myytiin yhdellä punnalla. Omistajien rahat poltettiin niin, etteivät omistajat tai johto voineet itse vaikuttaa prosessiin.
No, se on kapitalismia, kuten Joe Biden sanoi.
Samassa kapitalismissa suuryritysten konkurssit hoidetaan usein kuitenkin niin, että Chapter 11 menettelyn mukaisesti selvitetään, onko toiminnalle edellytyksiä. Osa veloista saatetaan muuttaa osakkeiksi, mikä liudentaa alkuperäisten omistajien omistuksia, mutta ei sulata niitä kokonaan.
Esimerkiksi ruotsalainen eläkevakuutusyhtiö Alecta menetti yhtiön neljänneksi suurimpana osakkeenomistajana noin 600 miljoonaa dollaria. Norjan öljyrahaston tappiot olivat vajaa puolet tästä (yhteensä SVB:n ja Singature Bankin konkursseissa).
Ehkä kaikki meni kapitalismin sääntöjen mukaan, mutta tässä nousee esiin kysymys pankkien omistamisen mielekkyydestä. Sama menettely voi koskea mitä tahansa pankkia maailmassa. Eipä innosta sijoittamaan.
Ei ainakaan, kun katsoo, millainen pankkien kurssikehitys on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana ilman finanssikriisiäkin. (Nordean osalta kurssikehitys on kruunuissa. Euroissa 10 vuoden kurssinousu 0n 16%, kruunuissa 59%). Kokonaistuotot osingot huomioiden ovat toki parempia, mutta ei mitenkään osakesijoittamisen aatelia.
Ikävä tosiasia on, että SVB piti pelastaa ettei pankkisektori laajemmin romahda. Tällä kertaa pelastaminen hoidettiin mielestäni niin hyvin kuin sen tehdä voi: tallettajat pelastettiin mutta omistajia ei.
Se ajan mittaan pakottaa suuromistajat pitämään paremmin silmällä omistamiensa pankkien tekemisiä, mikä aikaisemmin on ollut se suuri riskejä kumuloiva puute.
Ilmoita asiaton viesti
Toki, pankin asiakkaat piti pelastaa. Aika helposti myös luvattiin 100% suoja asiakasvaroille siltäkin osin kuin ne ylittävät 250.000 USD. Jos tuo suoja olisi ollut tiedossa jo valmiiksi, talletuspakoa tuskin olisi tapahtunut.
Kirjoituksessa saattoi hiukan olla kritisoinnin makuakin, mutta enemmänkin huomio siitä, että tein henkilökohtaisen päätöksen: ei enää uusia pankkiosakkeista ja nykyisistäkin on syytä hankkiutua eroon heti kun mahdollista järkevästi. Toimiala on normaalistin sijoittajalle surkea ja sitä on hauska lyödä.
Ja korostan vielä: Yksikään pankki maailmassa ei olisi kestänyt SVB:n kaltaista talletuspakoa. Ja Euroopassa luvattu talletussuoja on vain 100.000.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olin hosupetteri ja ostin jo perjantaina lisää.
Nyt kun korot ovat nousseet ’terveelle’ tasolle, niin pankkien tulosten pitäisi myös lähteä nousuun?
Ilmoita asiaton viesti
Pankkien omistaminen on todellakin kurjaa puuhaa, koska se tarkoittaa pankin velkaantumista. Ihmiset taas luottavat pankkeihin.
Kun ihminen tai yritys hakee pankista lainaa, niin hakijoiden lisäksi myös pankin pitää haluta velkaantua. Pankki voi lisätä numeroita asiakkaan tilille niin halutessaan, mutta ongelmaksi muodostuu tilanne, jossa asiakas siirtää tililtään rahaa toiseen pankkiin tai nostaa käteistä. Molemmissa tapauksissa pankin pitää käyttää keskuspankkirahaa, jota on ”luonut” vain keskuspankki. Pankin oma tilikirjauksena tapahtunut ”rahan” luonti asiakkaan tilille ei synnytä pankkiin yhtään lisää keskuspankkirahaa, ainoastaan pankin velkaa asiakkaalleen. Toki pankki odottaa vastineeksi korkojen maksua.
Pankeilla on varallisuutta keskuspankkitileillä, joka mahdollistaa rahojen siirtelyn pankkien ja asiakkaiden välillä. Tuota keskuspankkirahaa on huomattavasti vähemmän kuin liikepankkirahaa (tilirahaa), joten kun ihmisten luottamus pankkeihin menee ja he alkavat nostella tilejään tyhjäksi, niin usein keskuspankkirahaa on vain alle 10 prosenttia tilirahoista. On selvää, että seurauksena on ongelmia.
Luottamuksen menettäminen niin, että ihmiset alkavat nostamaan tilejään tyhjiksi kaataa jokaikisen pankin maan päällä.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään joku analyytikko kirjoitti kommentin, että systeemikriisi vältetään, mutta luottokriisiä ei. Pankit alkavat miettiä tarkemmin kenelle lainaavat ja kenelle eivät.
Muistan vuodelta 2009 yrittäjän, joka halusi vahvistaa yrityksensä kassaa. Hänellä oli arvoltaan monikertaisesti lainan arvoinen vakuus (kiinteistö Helsingissä), jonka hän oli valmis kiinnittämään yrityksensä lainan puolesta. Lainaa ei irronnut.
Toivottavasti tämä vältetään tällä kertaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli inflaatio perustuu liialliseen rahan määrään, niin silloinhan tuo ainakin sitä hillitsee. Ihmiset eivät ymmärrä ”pankkimatematiikkaa” ja saattavat luottaa siksi enemmän käteiseen rahaan, jota ei kuitenkaan riitä kuin osalle, joten saa nähdä mikä on vaikutus systeemikriisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen kummallisuus on Suomen maaseutukunnat. Karrikoiden: kunnassa on vakaavarainen Osuuspankki, jolla on komea kiinteistö keskellä kirkonkylää. Rahaa on holvit täynnä, mutta sieltä ei saa lainaa (kuntalaisille), koska vakuusvaatimukset ovat hurjat.
Olisiko siellä markkinarako riskisijoittajille? Business ideoita on niin kuin muuallakin. Eivät välttämättä niin lennokkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan asiallinen kirjoitus, ja herättää yhdessä muualla maailmassa käytävän keskustelun kanssa paljon ajatuksia.
Tässä vaiheessa lisään vain yhden tarkennuksen, joka koskee SVB:n tallettajakuntaa: Blogissa arvioidaan, että ”Pankin asiakaskunta oli kannattamattomia startup-yrityksiä, jotka kärsivät korkojen noususta muita enemmän.” Start-up yritykset ovat useimmiten alkuvaiheessaan kassavirtanegatiivisia, mutta sijoittajien silmissä eivät kannattamattomia, päin vastoin, sijoittajat näkevät niissä ”kuoleman laaksosta ” selviämisen jälkeen kultakaivoksia ja rahoittavat laakson ylityksen kannattavuus ja voitot mielessään.
Keskusteluissa tuodaan esiin, että joukossa oli monia high-tech-yrityksiä, jotka olivat saaneet rahoitusta etupainoisesti ja tallensivat varoja avista-tileille, koska start-upin käteisen tarve on vaikeasti ennustettavissa. Eri syistä tileiltä nostettiin varoja nopeammin, kuin mitä pankki oli varautunut, ja pankki joutui blogissa kuvailtuun tilanteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän se ongelma ollut, että luototettiin saman kasvualan, kilpailevia start-up yrityksiä. Jos 5 % selviää kuolemanlaakson yli, niin tulos ei riitä.
Niin kauan, kuin korot ovat alhaalla, ongelmaa voi lykätä. Kun korot nousivat (pitää ruveta maksamaan sijoittajille), omistajat ja johto alkoivat myydä osakkeitaan. Koska tiesivät ”the end is near”.
Karkeasti vois sanoa: yrityksen tulos määrittää osingon, yrityksen odotusarvo määrittää sen pörssikurssin (vertaa GM, Toyota). SVB:ltä meni se odotusarvo ja kaikki halusivat rahansa takasin tyyliin ”Everything Everywhere All at Once”
Ei munia samaan koriin.
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Samaa mieltä, ainakin suurista pankeista. Liikaa spekulatiivista, yhteen tulolähteeseen perustuvaa. SVB pankki rahoitti näitä vihersiirtymän starttiyrityksiä.
Muistan, kun Nordea siirsi pääkonttorin Suomeen (2017?):
– ruotsalaiset olivat kauhuissaan
– valtionvarainministeri kehui ”kuinka hyvä Suomi ja € ovat”
– minulle tuli orpo olo.
Ruotsi pankkijärjestelmän riski on asuntovelat. Suurin lainottaja on Nordea. Pahin skenaario on, että asuntovelat menevät happamiksi, ja pankit ajautuvat valtion syliin. Pankkien omistajat menettävät rahansa. Paitsi Nordea, joka onkin (nyt) suomalainen ja €-pankkiunionin alla. Taisi Nalle viedä 10-0.
Lähteessä https://vm.fi/-/nordea-suomeen-pitaako-olla-huolissaan-
hekumoidaan ”Nordea Suomeen”.
Tietääkseni Ruotsi (SEK) ei kuulu vieläkään EU-pankkiunioniin.
Ruotsissa asuntoluottojen lyhennysvapaat lähtivät välittömästi nousuun korkojen noustessa. Ja SEK on edelleen heikko, joten korot nousevat.
Suomen kannalta vaara piilee Ruotsin asuntoveloissa, ei USA:ssa.
Ilmoita asiaton viesti