Pieni sanaero raiskauslaissa on iso muutos reaalimaailmassa

Raiskaus on yksi törkeimmistä ja tuomittavimmista rikoksista rikoslaissa. Raiskausrikoksista langetettavat tuomiot herättävät paljon keskustelua ja epäuskoa. Lainsäätäjä, eli eduskunta, on asettanut esimerkiksi törkeän raiskauksen maksimirangaistukseksi 10 vuotta vankeutta. Tuomioistuimet eivät syystä tai toisesta noudata lainsäätäjän tahtoa.

 

Edellä mainittu ongelma on mielestäni raiskaussääntelyn ongelmien ydin. Tätä ongelmaa yritämme nyt korjata erilaisilla keinoilla. Asia vaatisi heti alkuun kunnollisen yhteiskunnallisen ja oikeustieteellisen keskustelun. Eduskunnassa tällä viikolla käsitelty lakialoite voi toimia keskustelunavaajana. Itse raiskausrikoksiin liittyvää perusongelmaa se saattaa kuitenkin jopa pahentaa. Aloite sellaisenaan nimittäin todennäköisesti käytännössä lieventäisi raiskauksista tuomittavia rangaistuksia, enkä siksi voi sitä kannattaa.

 

Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on mahdollista ennakoida, onko jokin toiminta rangaistavaa vai ei. Toisin sanoen lakitekstin perusteella on oltava selvää, syyllistyykö tekijä jollakin toiminnallaan rikokseen vai ei. Asia on merkittävä myös tahallisuuden arvioinnin kannalta. Kansalaisaloite hämärtää tahallisuustulkintaa. Se siirtäisi tuottamuksellisen teon ja Dolus Eventualis -tahallisuuden rajaa, jolloin jo huolimattomuudella voisi syyllistyä raiskaukseen.

 

Sanasta raiskaus tulee mielikuva tuntemattoman tekijän väkivaltaisesta päällekarkauksesta. Tuntemattoman puskaraiskaus on todellisuudessa hyvin harvinaista. Vain joka kuudennessa tapauksessa seksuaalirikoksista tekijä ja uhri ovat toisilleen tuntemattomia. Suurin osa seksuaalirikoksista tapahtuu neljän seinän sisällä seurustelusuhteessa olevien tai tuttujen kesken.  Joka kolmas oikeuteen päätyvä seksuaalirikos on tapahtunut parisuhteessa. Usein alkoholi ja muut päihteet liittyvät rikoksiin oleellisesti.

 

Minua kiinnostaisi tietää, miten kansalaisaloitteen mukainen suostumus tulee ilmaista ennen sukupuoliyhteyden aloittamista. Toiselle ihmiselle vaatteiden riisuminen voi viestittää suostumusta, toisen halutessa vain läheisyyttä ilman sulkupuoliyhteyttä. Toiselle pelkkä viettelevä katsekin viestittää lupaa seksuaaliselle kanssakäymiselle. Miten suostumuksen voimassaolo varmistetaan sukupuoliyhteyden päättymiseen asti? Kun suostumuksen peruminen on mahdollista koska tahansa, on mahdollista syntyä tilanne, jossa aktin toinen osapuoli muuttaa suostumustaan ilmaisematta sitä kuitenkaan toiselle. Onko syyllinen se, joka ei tee asiasta rikosilmoitusta? Ja miten tulee toimia tilanteessa, jossa molemmat muuttavat suostumustaan ilmaisematta sitä toiselle? Voiko tässä tapauksessa molemmat osapuolet syyllistyä raiskaukseen?

 

Uhrin suostumuksen puuttuminen on raiskausta koskevassa rangaistussäännöksessä jo nykylainsäädännössä sisäänrakennettuna oletuksena. Suostumuksen puuttumiseen viittaa raiskauksen tunnusmerkistössä ilmaisu ”joka pakottaa toisen”. Keskusteluun kannattaisikin ehkä ottaa suostumuksen vastaisesti toteutettavien tekojen määrittely suostumuksen puuttumisen sijaan. Ehdotankin raiskauksen tunnusmerkistön täydentämistä siten, että kaikki suostumuksen vastaisesti toteutettavat sukupuoliyhteyden käsittävät teot tulevat siinä huomioiduksi suostumusmalliin siirtymisen sijaan. Näin puuttuvaa suostumusta ei ole tarve nostaa tunnusmerkistön lähtökohdaksi.

TomPackalen

Tom Packalen on helsinkiläinen Perusuomalaisten kansanedustaja. Ammatiltaan hän on komisario Helsingin poliisilaitoksen johtokeskuksessa ja Utopia Analytics yhtiön toinen perustajista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu