Tekoja koulukiusaamisen kitkemiseksi!

Koulukiusaaminen on vakava asia, johon puuttumista on vältelty aivan liian pitkään.

Samoin yhteiskunnallinen keskustelu koulukiusaamisesta on junnannut paikallaan puuduttavan pitkään. Usein se typistyy siihen, että latteasti julistetaan ettei ketään saa kiusata. Hyvä viesti sekin, mutta arvostaisin itse enemmän toimenpidekeskeistä keskustelua. Fraasit on nyt jo kulutettu loppuun. Koulukiusatut tarvitsevat väliintuloa ja oikeita toimia, eivät niinkään irtopisteitä kalastelevia puheita.

Nimittäin koulukiusaamisen kitkemiseksi on esitetty paljon toimenpiteitä, jotka eivät ole koskaan edenneet mihinkään.

Koulukiusaaminen on myös paljon suurempi ongelma kuin yleensä ajatellaan: peräti 65 % kiusaamista kohdanneista oppilaista kokee, etteivät koulun aikuiset puutu kiusaamiseen (Kouluterveyskysely 2015). Koulukiusaaminen on väkivaltaa, joka voi johtaa vakaviin mielenterveysongelmiin.

Ja jotta tämäkään kirjoitus ei jäisi vain sanahelinäksi, nyt niihin toimenpiteisiin. Tässä toimenpidelista koulukiusaamista vastaan, jotka pitäisi toteuttaa välittömästi:

  1. Kiusaaja vaihtaa koulua – ei kiusattu. Tämä liittyy vakaviin kiusaamistapauksiin – ja onkin keinoista tärkein. Ei voi olla enää niin, että pitkään kestäneen nöyryyttämisen jälkeen kiusattu joutuu itse lähtemään koulustaan. Päätöksen koulun vaihtamisesta tekisi monijäseninen toimielin, joka haastattelisi kiusaajaa, kiusattua ja heidän vanhempia.
  2. Ilmoitusvelvollisuus kiusaamisesta. On otettava käyttöön ilmoitusmenettely, jolla oppilaat ja koulun henkilökunta voivat kertoa näkemästään tai kokemastaan kiusaamisesta. Haasteena myös on, että tällä hetkellä esimerkiksi lukiolaki ei velvoita ilmoittamaan kiusaamisesta kiusatun ja kiusaajan huoltajille.
  3. Puuttumisvelvollisuus kiusaamiseen. Puuttuminen täytyy olla nykyistä vahvempaa sekä koulussa että koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen ja häirintään. Tarvittaisiin velvoite opettajalle tai rehtorille puuttua kiusaamiseen yhtenäisen ohjeistuksen mukaisesti. Puuttumisen ja laajemmin turvallisen kouluympäristön toteutumista voisi valvoa aluehallintovirasto.
  4. Seurantavelvollisuus. Ei riitä, että koulukiusaamiseen puututaan kerran. Koulukiusaaminen voi jatkua tai kiusaajat voivat vaihtua. Siksi opettajien on seurattava toimenpiteiden vaikuttavuutta ja tarvittaessa lisätä niitä.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö koulukiusaamisen kitkemiseksi olisi esityksiä. Esityksiä on, mutta niitä ei ole toteutettu.

Esimerkiksi viime vaalikaudella Tiina Elovaaran tekemä ja yli 100 kansanedustajan tukema koulukiusaamisaloite kaatui. Syynä oli, että kouluille koituisi “hallinnollista taakkaa” koulukiusaajan siirtämisestä. Perustelu on surkea ja loukkaava kaikkia koulukiusattuja kohtaan. Jos koulukiusaamisen estäminen aiheuttaa paperinpyörittämistä, niin antaa aiheuttaa.

Nyt ryhtiä ja toimeen, päättäjät! Kitketään koulukiusaaminen!

 

 

PS. Emme myöskään tarvitse yhtään uutta virkamiestyöryhmää, strategiaa tai raporttia. Näitä löytyy jo kattava määrä. Tarvitsemme arjen asiantuntijoiden, eli opiskelijoiden ja opettajien, kuulemista. Ja niitä toimia.

ToniAhva

Suomenmielinen nuori. Valtiotieteiden kandidaatti. Helsinkiläinen varavaltuutettu. Töissä koulutuspoliittisena asiantuntijana. Seuraa tiiviisti koulutus-, nuoriso- ja urheilupolitiikkaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu