Koin hitaan kääntymyksen koronarajoitusten vastustajaksi

Tanskan terveysministeri Magnus Heunicke ilmoitti perjantaina, että maassa luovuttaisiin kaikista koronavirukseen liittyvistä rajoituksista kahden viikon kuluttua. Heunicke perusteli päätöstä maan korkealla rokotekattavuudella sekä hallinnassa olevalla tartuntatilanteella.

Sen sijaan Suomessa tilanteen normalisointiin on suhtauduttu nihkeästi, vaikka niin päivittäiset tartuntamäärämme kuin koronakuolemamme ovat Tanskaan verrattavalla tasolla.

Tulisiko Tanskan tien olla myös Suomen tie?

Sosiaalista mediaa ja lehtien kommenttiosioita seurattaessa kaksi ryhmää vaikuttavat vallanneen koronarajoituksiin liittyvän keskustelun. Ensimmäisen ryhmä on äärimmäisen haluton kannattamaan edes rajoitusten lieventämistä, puhumattakaan (kauhistus!) niistä luopumisesta. He vaikuttavat pitävän pysyvää poikkeustilaa Suomen moraalisena velvollisuutena, jos sen seurauksena onnistutaan pelastamaan yksikin ihmishenki. Toinen ryhmä puolestaan vertaa rajoituksia 1900-luvun pahimpien hirmuhallintojen toimintaan ja pitää koronarokotteita taitavasti naamioituina sterilisaatiopiikkeinä. Heitä leimaa syvä epäluottamus kaikenlaisia koronavirukseen liittyviä valtiojohtoisia toimenpiteitä kohtaan.

Siksi katsoin ajankohtaiseksi käsitellä aihetta näkökulmasta, joka sijoittuu jonnekin näiden kahden ryhmän välimaastoon.

En pidä itseni salaliittoteoreetikkona, koronakriittisenä tai yleisesti kansanterveyden suhteen välinpitämättömänä. Olen pyrkinyt noudattamaan koronavirukseen liittyviä ohjeistuksia kykyni mukaan jatkuvien etäyhteyksien epämiellyttävyydestä huolimatta. Päädyin myös asiaa punnittuani ottamaan koronarokotteen, kun ajanvaraus tuli ikäryhmälleni mahdolliseksi. En ole toistaiseksi kokenut minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Kun Suomeen julistettiin yhteiskunnan sulkutila helmikuussa 2020, pidin päätöstä perusteltuna. Wuhanista lähtöisin olleen koronaviruksen kuolettavuudesta ei ollut riittävästi tutkimustietoa, ja samoin infektioon soveltuvat hoitomuodot ja sen pitkäaikaisvaikutukset olivat tuntemattomia. Tässä valossa Ruotsin valtionepidemiologi Anders Tegnellin valitsema laumasuojastrategia näyttäytyi lähes eugeniikkana.

Suomen siirryttyä laajemmasta sulkutilasta pehmeämpiin rajoituskeinoihin jatkoin poikkeustilan kannattamista, sillä epidemian tukahduttaminen kontaktien rajoittamisen ja rokotekattavuuden yhteisvaikutuksella näytti edelleen mahdolliselta. Pidin yrittämistä velvollisuutena, vaikka poikkeustilan taloudelliset ja mielenterveydelliset vaikutukset alkoivat hiljalleen realisoitua.

Samalla kuitenkin ajattelin, että jossakin vaiheessa poikkeustilan aiheuttamat lieveilmiöt kasautuisivat itse taudin aiheuttamaa haittaa pahemmiksi.

Nyt tämä piste on mielestäni saavutettu.

Valitettava tosiasia on, että koronaviruspandemiaa ei ole enää mahdollista tukahduttaa. Jälkiviisautena viruksen olisi voinut tuhota vain Kiinan hallituksen suurempi reaktionopeus alkuperäiseen, Wuhanissa valloilleen päässeeseen tartuntaketjuun. Nyt virus on läsnä maailman jokaisessa kolkassa, kenties Pohjois-Sentinelin eristäytyneitä saarelaisyhteisöjä lukuunottamatta.

Entistä ilmeisemmältä näyttää, ettei myöskään korkea rokotekattavuus ole vapaalippu paratiisiin. Väestönsä huippunopeudella rokottaneen Israelin tartuntaluvut hipovat ennätyslukemia. Islannissa ennätyslukemat puolestaan rikottiin elokuun alussa siitäkin huolimatta, että maan yli 16-vuotiaista ensimmäisen rokoteannoksen oli saanut yli 93 prosenttia.

Parannusta tilanteeseen ei ole näköpiirissä. Koronaviruksen korkea tarttuvuus tarkoittaa korkeita tartuntalukuja, ja korkea tartuntaluvut tarkoittavat hedelmällistä kasvualustaa uusille mutaatioille. Vaikka Suomen rokotekattavuus nousisi sataan prosenttiin, on todennäköistä, että viruksen läsnäolo muualla maailmassa tuo keskuuteemme uusia virusmuunnoksia myös tulevaisuudessa.

Alkuvuodesta 2021 tarttuvampi Britannian virusmuunnos korvasi alkuperäisen Wuhanin viruskannan maamme hallitsevana viruskantana. Sen valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä pian sen syrjäytti vielä tarttuvampi Intian virusmuunnos. (Jälkimmäinen, Deltana tunnettu muunnos lienee yksi merkittävimmistä syistä rokotteen tehon heikkenemiselle).

Kiertokulun voisi pysäyttää vain tuotantoketjut keskeyttävä maailmanlaajuinen sulkutila tai koko maailman väestön samanaikainen rokottaminen. Torjuntakeinoina molemmat ovat tietysti täysin toteuttamiskelvottomia.

Vaikka korkea rokotekattavuus ei selvästikään voi pysäyttää viruksen leviämistä, antaa se silti yhteiskunnalle jotakin arvokasta. Rokotuksen vakavaa tautimuotoa vastaan antama suoja on suhteellisen hyvä. Tanskassakaan maaliskuun jälkeen tilastoidut koronakuolemat eivät ole juuri poikenneet tyypillisestä kausi-influenssasta.

Suomessa ensimmäisen rokoteannoksen on saanut 80 prosenttia yli 12-vuotiaasta väestöstä, ja toisen rokoteannoksen kohdalla vastaava kattavuus saavutettaneen lähikuukausina. Vaikka epidemian täydellinen tukahduttaminen ei tule kysymykseen, on vaikea nähdä, miksi emme pystyisi elämään suhteellisen normaalisti ylikuormittamatta terveydenhuoltoamme.

Koronaviruspandemiaan liittyvinä viholliskuvina ovat mediassa esiintyneet niin turistit, bilettejät, kotimaanmatkailijat, nuoret, ravintoloitsijat, kuin jalkapallofanitkin. Nyt poikkeustilan turhauttavuudesta nouseva antipatia kohdistuu erityisesti rokottamattomiin. Israelin ja Islannin esimerkit kuitenkin osoittavat, että viimeisten rokotekattavuusprosenttien tiristäminen koronapassin kaltaisin pehmein pakkokeinoin tuskin parantaisi Suomen tilannetta merkittävästi.

Lienee aika ottaa luoti vastaan ja siirtyä torjumaan koronavirusta kuin mitä tahansa tartuntatautia. Elinkeinonharjoittajat joutuneet kärvistelemään alati muuttuvien rajoitusten vankeina liian kauan. Annetaan siis muusikon esiintyä, ravintoloitsijan myydä ja opiskelijan tavata tuttaviaan kampuksella, sillä terveydenhuoltomme kantokykyyn ei enää kohdistu merkittävää uhkaa.

Tämä ei tietenkään estä vapaita markkinoita järjestämästä koronaturvallisia tapahtumia, jos niille ilmenee edelleen kysyntää. Vaikkapa komediaillan, jonka vieraat pitävät turvavälejä ja käyttävät FFP2-hengityssuojaimia, jos tapahtuma löytää kohderyhmänsä esimerkiksi riskiryhmäläisistä.

Sen sijaan valtiojohtoisille toimenpiteille perusteet ovat yhä kyseenalaisemmat. Toki julkisissa tiloissa tulisi huolehtia hygieniasta sekä toimivasta ilmanvaihdosta, ja joissakin välttämätöntä läsnäoloa edellyttämättömissä kokouksissa mahdollisuus etäyhteyteen on hyödyllinen. Vaan jatkuvasti muuttuvien sääntöjen ja toimintaohjeiden viidakko on kylvänyt riittävästi psykologista ja taloudellista tuhoa. Olemmehan joutuneet arvuuttelemaan kuukausien ajan jopa paikallisen kapakan aukioloaikoja.

Puolitoista vuotta kestäneen byrokraattisen painajaisen purkaminen ei tarkoittaisi niinkään välinpitämättömän hälläväliä-asenteen omaksumista, vaan epämiellyttävän tosiasian hyväksymistä. Koronaviruksesta on hyvin suurella todennäköisyydellä tullut endeeminen tauti, joka palaa keskuuteemme kausiluontoisesti. Sen eri muodot kiertänevät maapallolla vielä silloinkin, kun olemme kaikki tomua ja tuhkaa. Tätä taustaa vasten esimerkiksi ravitsemusliikkeiden tanssi- ja karaokekielto vaikuttaa huvittavalta plasebolta.

Jos päätämme siirtyä Tanskan tielle, voisimme kansanterveydellisenä toimenpiteenä jatkaa maksuttomien tehosterokotteiden jakamista uusien virusmuunnosten kehittyessä. Tämäkään ei poikkea suhtautumisestamme influenssaan. Tarjotaanhan halukkaille vuosittaisen influenssakauden tarpeisiin räätälöity rokotekin.

Unohtamatta tietenkään liikunnan, terveellisen ruokavalion ja vitamiinien riittävän saannin vaikutusta niin koronan kuin muidenkin tartuntatautien kukistamiselle.

+7
ToniMikkonen

FM. Seurailen joskus politiikkaa ja kirjoitan havaintojani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu