Älä pelkää, hyvä mies!

Miehuuden kriisi, toksinen maskuliinisuus, valkoisen lihaa syövän heteromiehen hätä, setämiehet, poikien syrjäytyminen ja niin edelleen.

Miehenä olemisen monet ulottuvuudet ja pulmat ovat nousseet julkiseen keskusteluun viimeisen viiden vuoden aikana. Miesten puolesta on alettu tuntea huolta, samalla kun monet maskuliinisiksi mielletyt piirteet ja teot voivat aiheuttaa (ansaittuakin) paheksuntaa.

Yliampumisiakin miesten syyllistämisessä tapahtuu. ”Jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja”, väitti joku sosiaalisessa mediassa taannoin. Väite sinänsähän on yhtä tosi kuin vaikkapa väitteet ”jokainen ihminen on potentiaalinen murhaaja” tai ”jokainen ihminen on potentiaalinen natsi”. Kukin voi tykönään pohtia noiden väitteiden todenmukaisuutta. Tutkimustietoakin löytyy psykologian ja yhteiskuntatieteiden saralta.

Miehillä ei ole aina helppoa, se on myönnettävä. Valtaosa yritysjohtajista ja yhteiskunnan huipulla olevista on miehiä, mutta niin on myös valtaosa syrjäytyneistä, asunnottomista, vangeista ja itsemurhan tekijöistä. On helppo uskoa, että jonkun random Reiskan hätä on todellinen, vaikka peilistä katsoisi miten suomalainen ja valkoinen heteromies. Tällä kun saattaa kuitenkin olla pulmanaan matala koulutus, velkaantuminen, jonkinasteinen alkoholismi ja musertava riittämättömyyden tunne. Hänestä voi tuntua, että koulutetut naiset suihkivat jakkupuvuissaan yli ja ohi oikealta ja vasemmalta, ja työkaveriksikin lapion varteen sattuu maahanmuuttaja, joka oli synnyinmaassaan tohtori tai arkkitehti.

Mitä Reiskalle jää elämän sisällöksi ja iloksi, kun vaimokin jo häipyi lapset mukanaan? Perjantaipullo, lähikapakka ja hallituksen sättiminen somessa. Reiskalla palaa päreet, hän lopettaa äänestämisen vaaleissa tai alkaa äänestää persuja, kunnes kuolee keski-iässä infarktiin tai alkoholin aiheuttamaan tapaturmaan.

Jos käännämme katseen nuoreen ikäpolveen, huolenaiheita löytyy lisää. Toki suurin osa nuorista on fiksuja ja pärjääviä, mutta niin pitää nykymaailmassa pärjätäkseen ollakin. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä pärjääviä. Syrjäytymisen peikko vaanii erityisesti poikalapsia, ja peruskouluista on kantautunuthuolestuttavia uutisia ysiluokkalaisista pojista, jotka hädin tuskin osaavat lukea.

Nuoret, varsinkaan pojat, eivät enää lue kirjoja. Lohtuna on tietysti se, että nuorten alkoholinkäyttö kokonaisuudessaan on vähentynyt vuosien mittaan, mutta samalla nuoriso on entistä jakaantuneempi ”hyviksiin” ja ”pahiksiin”. Ja niillä pahiksilla menee todella heikosti. En tiedä, miten mahdollista nykyajan nuorelle edes olisi tehdä samoin kuin minä nuorena: pistää yläaste ranttaliksi ja heittäytyä rauhassa koulupudokkaaksi, kunnes 26-vuotiaana hakeutua aikuislukioon, päätyä lopulta korkeakouluun ja ihan kunnollisiin ammatteihin.

Toki meillä on tänäänkin paljon enemmän ns. mahdollisuuksien tasa-arvoa kuin joissain köyhemmissä osissa maailmaa tai todellisissa luokkayhteiskunnissa, mutta syrjäytyneisyys ja yhteiskunnallinen asema tuppaavat meilläkin olemaan periytyviä.

Lopuksi on todettava, että totta kai miehuuteen liittyy myös tragikoomisia piirteitä. Niitä on helppo nähdä etenkin ns. valkoisen, lihaa syövän heteromiehen ajoittaisessa hriutumisessa. Se on minustakin huvittavaa, vaikka olen itsekin ollut suurimman osan
elämästäni kyseiseen viiteryhmään kuuluva. Nykyisin tiedämme aivan tietynlaisen miestyypin, ns. setämiehen, joka ulvoo somessa että häntä sorretaan ja ajetaan ahtaalle ihan vain sillä perusteella, että näköpiiriin on ilmaantunut kasvissyöjiä, feministejä ja
seksuaalivähemmistöjä. Ja tietysti kaiken kukkuraksi ilmastoliike. Itse näkisin niin, että nimitys ”setämies” ei kohdistukaan ikään tai varsinaisesti edes sukupuoleen, vaan asenteeseen.

Setämieheys on asenne, jossa on kiistettävä ilmastonmuutos, korostettava lihansyömistään (ja heterouttaan, ihan kuin se muuten
saattaisi kadota), ja pilkattava erästä teini-ikäistä ruotsalaista tyttöä, joka on päättänyt tehdä jotain konkreettista maailman hyväksi.

Haluaisin oikeastaan kysyä valkoiselta lihaa syövältä heteromieheltä, että miksi hänen pitää korostaa näitä todella yleisiä attribuutteja niin vimmaisesti? Valkoihoisuus, heteroseksuaalisuus ja lihan syöminenkin ovat yhteiskunnassamme niin yleisiä asioita, että miksi niistä pitää tehdä valtava numero? Pelkäättekö te muuttuvanne toisen värisiksi homoseksuaalisiksi vegaaneiksi, jos ette muistuta koko ajan itseänne ja muita siitä, mitä te olette?

Uhoaminen kertoo usein epävarmuudesta ja pelosta, joten viestini miehille olkoon: älkää pelätkö miehenä olemista. Sinä saat olla juuri niin maskuliininen kuin haluat, kunhan et todista maskuliinisuuttasi pahoinpitelemällä heikompiasi. Sinun ei kuitenkaan ole pakkoolla maskuliininen tai ns. miehen mallin mukainen, ellet sitä sopivaksi tunne. Miehenä sinulla on oikeus omaan seksuaalisuuteesi, mutta ei kuitenkaan koskea kehenkään toiseen ihmiseen ilman tämän suostumusta.
Ensisijaisesti me miehetkin olemme yksilöitä, ja vasta toissijaisesti miehiä. Lisäksi olemme tietysti jonkun poikia, poikaystäviä, aviomiehiä, veljiä, isiä, vaareja ja enoja. Ehkä jopa jonkun setiä.

 

Kirjoittaja on jääkiekkoa ja punttisalia rakastava viherpiiperö, joka kävi nuorena sivarin mutta nykyisellä ajatusmaailmallaan menisi armeijaan.

(Teksti julkaistu alunperin Vihreän miesliikkeen sivuilla https://www.vihreamiesliike.net/2020/11/02/ala-pelkaa-hyva-mies/ )

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu