Tulisiko uusi ”Tamminiemen pesänjakajat?”

Viimeisen viikon aikana olen tehnyt eräänlaisen kirjallisen aikamatkan noin neljänkymmenen vuoden taakse. Toinen noista teoksista ansaistee maininnan juuri täällä Puheenvuorossa. Harvasta julkaisusta voidaan sanoa että se yleensä ottaen on aikakauden avaava mutta sellainen kirja oli Tamminiemen pesänjakajat. 

Huolimatta valtaoikeuksien vähentymisestä ja normaaliin parlamentarismiin siirtymisestä on Tasavallan presidentin valinta Suomessa edelleen merkittävä asia. Liekö syynä sitten se että meillä ei ole kuningasta kuten muilla Pohjoismailla. 40 vuotta sitten Kekkonen kirjaimellisesti veteli viimeisiään valtiomiehenä ja poliittisten kulissien takana tapahtui paljon. Liikkeellä oli myös joukko Helsingin Sanomien toimittajia jotka tulisivat uudistamaan ikuisesti Suomen keskustelukulttuurin ja tavan puhua poliitikoista. Syntyi kirja joka tuoreudellaan ja henkilökarikatyyreillään jaksaa hämmästyttää edelleenkin. Kirjan kahdestakymmenestäkolmesta henkilöhahmosta kuusi on edelleeenkin elossa, mutta heistä vain yksi on jollain tapaa poliittisesti hengissä. Kyseessä on tietenkin Paavo Väyrynen. Juhani Perttunen, Keijo Korhonen, Heikki Haavisto, Raimo Ilaskivi ja Ulf Sundqvist saavat jo levätä rauhassa vaikka toki vielä elossa ovatkin.

Vuoden 2021 perspektiivissä Sauli Niinistö ei tietenkään ole sama asia kuin Urho Kekkonen vuonna 1981. Sauli Väinämö on toki puuhaamassa kasaan ETYK-kakkosta vaikka ei enää sen mahdollisessa toteutumisajankohdassa olekaan virassa.  Yhtymäkohta vuoteen 1981 on enemmänkin siinä että Sauli Väinämön jälkeen koittaa mitä todennäköisimmin sukupolvenvaihdos ellei sitten vanhin pesänjakaja Esko Aho pääse presidendiumin haltijaksi. Vaalivuonna 2024, ja Sauli olkoot kokematta mitään onnettomuutta tai sairautta joka muodostaa pysyvän esteen, tämä joskus Kannuksen Kennedyksikin kutsuttu mies täyttää 70 vuotta. 

Peli kulisseissa on jo tietenkin käynnissä, Tamminiemen pesänjakajien ilmestymisen jälkeen mikään ei ole enää kuten joskus kauan sitten. Uuden ajan sosiaalinen media ja kansalaisjournalismi olivat asioita joista Aarno Laitinen, Tamminiemen pesänjakajien Primus Motor, ei osannut uneksia. Politiikoista on kaiken lisäksi tullut pikakulutustavaraa. Vuonna 1981 kuvioissa oli sellaisia pitkän linjan ahertajia kuten Johannes Virolainen, Ahti Karjalainen ja tietenkin Mauno Koivisto. He olivat aloittaneet poliittisen uransa nuorina ja olivat olleet kuvioissa jo kolmen vuiosikymmenen ajan. Nykyisistä puoluejohtajista ja johtavista poliitikoista ei voida sanoa samaa. 

Yksi on kuitenkin varma asia; vuonna 2024 valittava henkilö on jo mukana kuvioissa nyt ja asiasta lyödään vetoja. Suomi voi saada yllättävänkin nuoren Tasavallan presidentin ja sellainen asia kuin puolueiden kannatuksen vaihtelevat sinikäyrät tuovat presidentin vaalien jälkeiseen aikaan aina kannatusnousuja. Juuri edellä mainitussa  piilee Suomen Keskustan viimeinen mahdollisuus säilyttää asemansa ja turvata tulevat ilatalypsyt. Ahon karisma mitataan viimeistään nyt, ja myös se onko Olli Rehn kasvanut korkoa Suomen pankissa. Keskustan pitäisi toisen näistä kahdesta avulla pystyä kukistamaaan Kokoomuksen ehdokas ensimmäisellä kierroksella. Siinäpä tehtävää.

Suomen kansa ansaitsisi ”Tamminiemen pesänjakajat kakkosen” oli sen nimi sitten mikä tahansa. Se olisi vähintä mitä tässä nyt kaivattaisiin, mutta kuka sen kirjoittaisi? Ehkä näemme sen aivan uudella tavalla toteutettuna ja siihen antaisi kansalaisjournalismikin resursseja. Tai sitten löytyy vielä uudelleen joukko teräväkynäisiä toimittajia jotka tuntevat kuitenkin kaikista parhaiten kokonaistilanteen jo leipätyönsäkin puolesta.

Lopuksi voisi vielä heittää ilmoille yhden haasteen. Helsingin Sanomien mainetta ei todellakaan kutistaisi jos Aarno Laitinen rehabilitoitaisiin täydessä mitassa. 

+3
Torsten Sandberg
Sitoutumaton Aura

"Quid habet amplius homo de universo labore suo quod laborat sub sole - Mitä hyötyä on ihmislapselle kaikesta vaivasta jolla hän itseään rasittaa auringon alla?" Vähän kalttaantunut mutta tulevaisuuteen luottavaisesti katsova tarkkailija. Entinen kirkkoherra ja nykyinen kappalainen. "Puheoikeus meni vertaisten konklaavissa mutta osto-oikeus on edelleen Berjozkassa." Non natura sed nomenklatura! Kerran Kekkos-Suomen lapsi niin sitä ikuisesti. Kynsilaukan kasvatus pitää mielen virkeänä ja samoin hyötykasvit. Puheenvuorossa mukana jo vuodesta 2009. Kirjoitan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin auringon alla ja joskus ylisistäkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu