Valtion velkamäärällä on väliä

Pidin näitä asioita monta vuotta itsestäänselvyyksinä mutta eivätpä ne sellaisia ilmeisesti monille ole joten kirjataanpa ylös, näin yleiseksi valistukseksi kanssakansalaisille. Muodollista korkeakoulututkintoa taloustieteestä minulla ei ole, joten korjaa rohkeasti jos havaitset virheitä. On kaikkien lukijoiden ja myös kirjoittajan eli minun etu jos mahdolliset asiavirheet korjataan nopsasti.

– – –

Valtiot ottavat lainaa yksityisiltä markkinoilta myöntämällä (=myymällä) obligaatioita (=bondit). Obligaatio on lainapaperi, jossa lainanmyöntäjä (tässä tapauksessa valtio) sitoutuu maksamaan säännöllisin väliajoin osan lainasta takaisin.

Esimerkiksi 10 vuoden laina-obligaatio jossa lainataan miljoona euroa voitaisiin maksaa takaisin 102 000 euron kymmenessä erässä jotka maksettaisiin kerran vuodessa. Palautuvassa summassa, 1 020 000 eurossa olisi tässä esimerkissä 2 % korkoa joka on lainan hinta valtiolle.

Bondeja eli obligaatioita ostavat pääasiassa pankit, mutta voivat niitä yksityisetkin ostaa jos pätäkkää vain riittää. Bondeja myönnetään myös suurille yrityksille, tosin pankin vaatima korko on usein korkeampi kuin valtiolta tai kunnallishallinnolta vaadittu korko.

Korkoa suurelti ohjaa luottoluokitusmerkintä, ”credit rating”. Luottoluokituslaitokset kuten Standard & Poor’s (S&P) määrittelevät palkattujen analyytikoiden avulla kuinka todennäköistä on että lainoitettu taho maksaa obligaation tai bondin takaisin. Mitä todennäköisempää takaisinmaksu täydellisenä ja kokonaisena on, sitä parempi luottoluokitusmerkintä ja sitä alemmalla korolla pankit tai yksityiset sijoittajat uskaltavat ostaa obligaatioita tai bondeja.

Kuinka paljon valtio sitten voi ottaa velkaa? No, niin paljon kuin yksityiset pankit ja sijoittajat uskaltavat myöntää sille lainaa. Teoreettista ylärajaa ei ole, käytännössä kuitenkin jossain vaiheessa kun lainojen korot alkavat kohota kriittiseen prosenttiosuuteen valtion vuosibudjetin menopuolesta sijoittajat ja pankit alkavat hermostua ja epäillä takaisinmaksukykyä. Luottoluokituslaitos yleensä alentaa luottoluokitusmerkintää kun velan kokonaismäärä kasvaa.

Relevantti mittari tälle on mielestäni valtionvelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen, ei valtionvelan absoluuttinen määrä per valtion asukas. Tämä sen takia, että bruttokansantuote osoittaa suurin piirtein paljonko valtio teoriassa voi verottaa alueensa taloudellista toimintaa ja näin verotuksen avulla saada tuloja itselleen jolla maksaa lainojensa korkoja. Kun valtionvelka suhteessa BKT:hen lähestyy 200 prosenttia, aletaan olla siinä tilanteessa missä Kreikka oli loppuvuodesta 2010 eli markkinoilta ei oikein enää saada lainaa ja tarvitaan ulkopuolista hätärahoitusta jotta saataisiin edes hoidettua juoksevat korkomenot.

Mitä vähemmän valtionvelkaa kansallisvaltiolla on, sitä enemmän liikkumavaraa sillä on talouspolitiikassaan. Sitä enemmän puskuria eli kykyä ottaa hätälainaa kriisin sattuessa sillä on. Pahasti velkaantunut valtio on kansainvälisten sijoittajien armoilla, mitä velkaantuneempi sitä enemmän kansainvälisen talousjärjestelmän talutushihnassa.

Kun vasemmistolainen poliitikko tai puhuva pää julkisesti väittää että valtion ei tarvitse maksaa velkaansa takaisin tai että velka on vain kuvitteellisia bittejä tietokoneilla, hän vetoaa niiden ihmisten tietämättömyyteen ja perehtymättömyyteen joille hän puhuu. Hän vetoaa ihmisten tyhmyyteen. Hän yksinkertaistaa suhteellisen monimutkaista asiaa, tahallaan tyhmentää asiakokonaisuutta. Tälläiselle metodille oli joskus nimi politiikassa ja sitä kutsuttiin populismiksi. Se että en voi kommentoida ”tämähän on populismia” koska hyvin harva enää ymmärtää mitä ”populismi” joskus tarkoitti on hyvin turhauttavaa minulle. Ei jää muuta kuin kutsua tsemppaajia saatananmoisiksi typeryksiksi.

Se että tälläiset kannanotot jossa kuitataan valtionvelka merkityksettömäksi koska sitä ei olevinaan tarvitse maksaa takaisin keräävät positiivista reaktiota ympärilleen, kertoo äänestäjäkunnan tietyn segmentin syvästä tietämättömyydestä. Joskus myyttisessä menneisyydessä äänestäjät pitivät merkittävimpänä kriteerinä puoluelistan sisällä ehdokkaan pätevyyttä ja tietotasoa. Tämän ajan henkeen kuuluu yhä ilmeisemmin se että äänestetään samaistuttavaa kohdetta, jotakuta ”kuten minä”.

Alan olla sitä mieltä, että peruskouluun tarvitaan erilliseksi oppiaineeksi taloustiede (ei vain yhteiskuntaopin sisällä, vaan kokonaan erillinen aine). Seitsemännellä luokalla voitaisiin käydä läpi henkilökohtaista taloutta, kahdeksannella luokalla yritysten taloutta ja yhdeksännellä luokalla kansantaloutta. Perusasioita joista on laaja konsensus taloustieteen oppialalla, ei mitään liian monimutkaista tai kiistanalaista.

Valtion korkea velka-aste on ongelmallinen asia valtiolle itselleen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu