Eduskunta päättää tänään vaalien ja Henrikssonin kohtalosta — leivotaanko syypää vaalijohtajasta?

Perussuomalaiset esittää tänään eduskunnan täysistunnossa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille epäluottamusta, koska hänen koetaan johtaneen eduskuntapuolueita ja kansalaisia kuntavaalivalmisteluissa harhaan ja hänen johtamansa oikeusministeriön laiminlyöneen vaalivalmistelut niin, että vaalit päätetään tänään siirtää kesäkuulle.

 

Ministerien luottamuksesta äänestetään aina silloin tällöin, kun siihen koetaan olevan poikkeuksellisen painavia perusteita. Viime vaalikaudella oppositiossa Sdp, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp esittivät epäluottamusta ulkoministeri Timo Soinille, koska hän oli osallistunut virkamatkansa yhteydessä abortinvastaiseen kynttiläkulkueeseen ja tapauksesta oli julkistettu verkkoon kuva. Epäluottamusta Soinille äänesti myös Anna-Maja Henriksson.

 

Nyt siis Henriksson itse on syytettyjen penkillä — ei tosin julkisesta uskonnollisesta kynttiläkulkueesta tai julkisesta aborttikannastaan, vaan siitä, että demokratia eli kansanvalta laitettiin pakastimeen odottamaan parempia aikoja hänen johtamansa ministeriön esityksestä. Demokratia kaivetaan pakastimesta ylös taas kesällä yhtä aikaa eskimopuikkojen kanssa. Ehkä se maistuu silloin paremmalta.

 

Suomen Kuvalehden maksumuurin takana olevassa tuoreessa jutussa Henriksson ja jotkut muutkin hallituspuolueiden toimijat sysäävät syytä vaalijärjestelyjen epäonnistumisesta oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläiselle. Häntä syytetään nimettömästi käytännössä saamattomaksi ja ylimieliseksi, tehtävänsä ja vastuunsa laiminlyöneeksi. En tunne Jääskeläistä mitenkään erityisesti, mutta epäilen suuresti väitteitä.

 

Tosiasiassa kuntavaalisiirto paljasti ennen kaikkea hallituksen koronapolitiikan tähänastisen saamattomuuden ja utopistisuuden, mutta nyt hallituksen omassa piirissä yritetään median kautta rakentaa tarinaa, jossa hallituksen epäonnistuminen vaalien järjestämisessä laitettaisiin yhden virkamiehen, kokeneen Arto Jääskeläisen piikkiin. Ollaanko Jääskeläisestä leipomassa uutta Tomi Lounemaa? Lounemahan, jonka edesottamuksiin sinänsä en ota kantaa, sai lähteä HVK:sta viime keväänä hallituksen maskisekoilun seurauksena. Hän on toistaiseksi ainut korkea virkamies, joka on ”ristiinnaulittu” hallituksen mahtikäskyllä, vaikka muodollisesti Lounema erosikin itse. Muut ovat ilmeisesti hallituksen mielestä onnistuneet hienosti, koska he ovat toteuttaneet hallituksen toiveita paitsi teoin, erityisesti sanoin ja vannoneet muutenkin uskollisuuttaan hallituksen virheettömille ja erheettömille jumalhahmoille.

 

Asetelma on pöyristyttävä. Tiedämme aivan hyvin, että kuntavaaleja ei olisi voitu huhtikuussa järjestää sen paremmin periaatteessa kuin käytännössäkään mitenkään terveysturvallisesti ilman maskipakkoa, mutta maskipakkoa hallitus ei ole ennen tätä viikkoa halunnut Suomessa mihinkään. Tähän asti maskipakko on ollut hallitukselle kauhistus, jonka mainitseminenkin on johtanut heti sillä sekunnilla yhteisen hurmahenkisen uskontunnustuksen lausumiseen ”ettei maskipakko yksin ratkaise mitään”. Ikään kuin maskit olisivat hallitusta riivaava piru, joka pitää ampua heti alas, ettei vain synny vääräuskoisuutta. Ikään kuin joku näkymätön voima saisi suuret ja hallituksen jumalista eksyneet kansanjoukot Suomessa vannomaan yksin maskien kaikkivoipaisuuden eikä hallituksen laajan ja kokonaisvaltaisen viisauden nimeen, jos maskit mainitaan.

 

Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää, miten ihmeessä vaalijohtaja voisi omilla järjestelyillään ja mahtikäskyillään taata terveysturvalliset vaalit maahan, kun hallitus itse on aina tähän viikkoon asti ilmoittanut, että esimerkiksi maskien käytön sisätiloissa tulee perustua vapaaehtoisiin suosituksiin(?) Ja muutenkin haavemaassa elävälle hallitukselle tärkeintä on ollut koko ajan vetoaminen ja luottaminen. Tätä uskoa hyveellisten ihmisten ”vapaaseen tahtoon” on korostettu niin, että siitä muodostui jo melkeinpä hallituksen poliittisen uskontunnustuksen ydin. Mistä olisi kuukausia sitten löytynyt sellainen poppamies ja fakiiri, joka olisi toteuttanut hallituksen ja ministeri Henrikssonin vaalitoiveet ja taikonut hallituksen vastustelusta huolimatta hallitukselle itselleen päähän koronaviisautta esimerkiksi juuri maskipakon muodossa, kun sellainen oli hallituksen mielestä syntiä? Tähän asti pienikin poikkipuolinen sana ja järjen ääni hallituksen joukkueesta etenkin julkisesti ilmaistuna on johtanut hallituksen piirissä puhutteluun eli poliittisesti korrektisti ilmaistuna ”rakentavaan kehityskeskusteluun”. Oikeassa uskossa olevat ovat pitäneet kaidalta tieltä eksyneelle pienen oppitunnin. Kannustimet esittää hallitukselle järkeviä ja hallituksen koronastrategian kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja eivät ole olleet siis järin hyvät. Voi vai kuvitella, mitä vaalijohtaja Jääskeläinen ajattelee tilanteesta, jossa hänet ollaan sysätty mahdottoman eteen.

 

Hallitus on myös laiminlyönyt pahasti rajaturvallisuuden, minkä vuoksi virusvariantit ovat päässeet Suomeen helposti ja voimalla. Hallituksen politiikka koronassa on perustunut vastuunvälttelyyn ja odottamiseen sekä niiden selittämiseen kuuliaisten virkamiesten avulla, mutta kun sitten vaaliensiirron muodossa kosahtaa kunnolla, keksitäänkin, että tämä siirto johtuu yhdestä virkamiehestä. Hän on se piru! Ottamatta kantaa siihen, mitä oikeusministerille pitäisi nyt tehdä ja onko epäluottamuksen esittäjillä itsellään kovin puhtaat jauhot pussissaan, voi melko hyvällä omallatunnolla sanoa, että yhden virkamiehen poliittinen ristiinnaulitseminen on varmasti suurempi vääryys kuin olisi potkujen antaminen hallituksen johtoviisikkoon kuuluvalle oikeusministerille.

 

Jääskeläinen on mielestäni tehnyt palveluksen demokratialle sillä, ettei hän ole ottanut vastuuta asioista, joihin hänen mahtinsa ei loppuun asti riitä. Taitaa hallituksen piirissä omatunto kolkuttaa, mutta kiusaus olla pyytämättä kansalta anteeksi on suuri, jos ja kun mediassa on tarinankirjoittajia, jotka tarjoilevat hallitukselle ulospääsytietä leveästä portista.

 

Parempaa kuin etsiä sijaiskärsijää, olisi myöntää, että vika on hallituksessa itsessään, ei vaalijohtajassa.

+3
tp83
Sitoutumaton Kurikka

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 12 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984.
"Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu