Gradu perussuomalaisesta populismista Halla-ahon pj-kaudella 2018-19

Olen palannut valtio-opin opintojen pariin viime vuonna ja teen parhaillaan Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa gradua perussuomalaisista puheenjohtaja Jussi Halla-ahon puheissaan käyttämän poliittisen retoriikan pohjalta.

 

Olen saanut nyt esitöissäni kahdessa maisteriseminaarissa analysoitua Halla-ahon keskeisimmät linjapuheet vuosilta 2018-2019, ja analyysia on kertynyt hänen käyttämästään retoriikasta noin 40 sivua. Gradun aineisto on siis kasassa. Tämän aineistoni perusteella, joka käsittää Halla-ahon puheet perussuomalaisten puolueneuvostossa 2018, Ylen vaalitentissä 2019 ja kaksi puhetta puoluekokouksessa 2019, on ollut hedelmällistä ja mielenkiintoista analysoida nykyistä perussuomalaista puoluetta retoriikan ja diskurssin kautta rakentuvana poliittisena ilmiönä.

 

Aineiston systemaattiseen läpikäyntiin ja erittelyyn kiinteästi liittyvän alustavan teoriakatsauksen pohjalta on helppo todeta, että Halla-ahon linjapuheissaan käyttämä retoriikka on lähes kauttaaltaan populistista, eikä ole siis kahta kysymystä, onko perussuomalaiset sen perusteella populistinen puolue. Kyllä on ja vahvasti. Puolueen populistisuus pyritään puheissa toki retorisesti kieltämään, ja jos se on aito tarkoitus, Halla-aho epäonnistuu tavoitteessa oman analyysini perusteella siinä määrin raskaasti, ettei voida olla varmoja, onko puheissa lopulta tarkoitus kiistää puolueen populistisuus tosissaan. Pikemminkin populismisyytösten torjuminenkin luovalla tavalla tunnutaan näkevän vain yhtenä tilaisuutena tehdä mielikuvatasolla eroa muihin puolueisiin.

 

Itse asiassa hyvässä ja pahassa Halla-ahon retoriikka puheissaan on kuin suoraan populismiteorioiden oppikirjoista rakennettu tarinallinen kokonaisuus. Populismin tunnusmerkistö täyttyy jatkuvasti. Kun tämän tarinavyyhdin on järjestelmällisesti purkanut, löytää sen ytimestä kerta toisensa jälkeen populismin keskushahmon – sen kuuluisan ja kaikkien tunteman ”tavallisen ihmisen”. Halla-ahon diskurssi siis rakentuu tälle eetokselle tavallisen ihmisen pyyteettömästä hyvyydestä ja moraalisesta paremmuudesta. Tulen avaamaan asiaa tarkemmin gradussani. Populismiin liittyviä teoriapohjaisia huomioita puheista löytyy kymmenittäin.

 

Kun korona-epidemia nyt muuttaa yhteiskuntia ja politiikkaa, on mielenkiintoista seurata, mille tielle perussuomalaiset Halla-ahon johdolla seuraavaksi lähtee, vai luottaako puolue tähän reseptiin, joka sillä Halla-ahon johdolla nyt on käytössä. Puolueella on vahva kansallismielinen linja, johon liittyy vaatimus tiukasta maahanmuuttopolitiikasta ja Suomen etua korostavasta ilmastopolitiikasta, mutta muutoin puolueelta näyttää ainakin toistaiseksi puuttuvan kokonaisvaltainen vaihtoehto politiikan nykymenolle. Yksittäisiä teemoja, kuten kriminaalipolitiikka ja sananvapaus on, mutta nekin kytkeytyvät puolueella ennen kaikkea maahanmuuttoon.

 

Erityisen hankalaksi perussuomalaisille tulee jatkossa nousemaan oman itsensä asemointi vasemmisto-oikeisto -jakolinjalla, kun talouskysymykset nousevat enemmän agendalle. Samoin puolueen epäselvä suhde liberalismin ja toisaalta konservatismin välillä voi olla yllättävänkin iso haaste puolueelle, vaikka äkkiseltään voisi muuta luulla. Monista asioista on helppo puhua yleisellä tasolla, jos ne eivät ole varsinaisesti politiikan asialistalla päätösasioina ja toisaalta oppositioasemasta voi aina markkinoida omaa politiikkaa mielikuvilla, mutta tilanteet muuttuvat. EU-kysymyksetkin, jotka ovat loistaneet nykyään poissaolollaan puolueen viestinnästä, alkavat taas tehdä paluuta politiikan esityslistoille. Se ei välttämättä ole helppo rasti.

 

Perussuomalaisten suosio mielipidetiedusteluissa on nyt tullut korona-epidemian seurauksena alaspäin parina viime kuukautena. Tämä voi hyvinkin olla ohimenevä ilmiö, mutta siitä puolue ei voi olla varma, että sille ikään kuin automaattisesti ilman kehittymistä löytyisi noin kahdenkymmenen prosentin poliittinen tila poliittisella kentällä myös tulevaisuudessa. Paljon on siis kiinni perussuomalaisista itsestään ja toisaalta siitä, pystyvätkö muut toimijat poliittisella kentällä osoittamaan aitoa johtajuutta ja onnistumaan uskottavasti. Perinteisen median pysyvään taustatukeen perinteisten puolueiden ei kuitenkaan kannata johtamis- ja onnistumismahdollisuuksiaan laskea.

 

Perussuomalaisilla on yhä hallussaan avaimet poliittiseen menestykseen, mutta kysymys kuuluu, osataanko niitä käyttää.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu