Halla-ahon valinta — kuntavaalien suurin yleispoliittinen kysymys

Kuntavaaleissa on tarjolla äänestäjille kiinnostavia ja oleellisia paikallisia poliittisia teemoja ja taisteluita vaikka millä mitalla. Kuntavaalien isoimmat asiat tapahtuvatkin nimenomaan paikallisella tasolla ja paikalliset tulokset antavat yleisesti ottaen paljon mielenkiintoisempaa ja oleellisempaa ennakkotietoa politiikan lähitulevaisuudesta kuin valtakunnallinen vaalitulos.

 

Valtakunnallisesta tuloksesta voi päätellä lähinnä politiikan yleisiä trendejä, mutta ne ovat käytännössä tiedossa jo ennen varsinaista vaalitulostakin eli mitään isompaa jännitettävää valtakunnallisessa tuloksessa ei ole. Valtakunnallisesti viiden suurimman puolueen lopulliset kannatukset tuskin poikkeavat paria prosenttiyksikköä enempää suuntaan tai toiseen mielipidetiedustelujen keskiarvotuloksista ja vähän pienempien kohdalla heitto suuntaansa voi olla ehkä puolen prosenttiyksikön luokkaa. Heitot ovat kuitenkin suurempia kuin eduskuntavaaleissa, koska äänestäjät painottavat kuntavaaleissa eduskuntavaaleihin verrattuna enemmän henkilöä kuin puoluetta. En olisi yllättynyt, jos keskusta saa suuremman kannatuksen kuin gallupeissa ja perussuomalaiset taas vastaavasti pienemmän.

 

Kuntavaalien valtakunnallisilla tuloksilla itsessään ei ole kuitenkaan mitään suurempaa valtakunnanpoliittista merkitystä toisin kuin vaikka eduskuntavaalien tuloksella, koska hallituksen muodostamiseen tai koossapysymiseen kuntavaalit eivät vaikuta. Suurimpia paikallisia merkityksiä tulee olemaan sillä, että keskusta, joka kärsii valtakunnallisesti selvän vaalitappion, joutuu entistä useammassa kunnassa tavallisen kuolevaisen asemaan. Se joutuu likaamaan käsiään entistä enemmän kaikenlaisissa kylätappeluissa, jotka hoituivat ennen pois päivänjärjestyksestä yksinkertaisella enemmistöllä. Puolueelle, joka on elänyt sisäisestä yhtenäisyydestä ja tottunut brändäämään itsensä vastuunkantajaksi, tämä on iso haaste.

 

Perussuomalaiset taas saa suuren vaalivoiton, mutta hintana siitä on nykyistä paljon raskaampi vastuunkanto kunnan- ja kaupunginhallituksissa. Ilman politiikan syvää ymmärrystä ja taitoa iso paikallinen vaalivoitto ja hieno tähtihetki voi kääntyä puolueelle jopa tappioksi ja riemu jäädä lyhyeksi. Kuntapolitiikassa kun mitataan poliitikon todelliset taidot armotta eikä testiä pääse pakoon kuin vain ehkä isommissa kaupungeissa, joissa media ja äänestäjät eivät samalla tavalla valvo paikallispoliitikkojen tekemisiä tai tekemättömyyksiä kuin pienillä paikkakunnilla ja seutukaupungeissa. Suuri näyttö suuressa kaupungissa voi olla vaikkapa yksi valtuustokokous, jonka vetää puheenjohtajana läpi riuskasti. Pienemmillä paikkakunnilla sellaisesta ei saa edes lehteen mainintaa. Helpolla saadut äänet lähtevät pois myös helpolla.

 

Näistä politiikan lainalaisuuksista on hyvin tietoinen myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka on puolueen pormestariehdokas Helsingissä ja erittäin flegmaattinen kuntapoliitikko. Hän ei puolueen puheenjohtajan asemassa — eikä ennen sitäkään — ole halunnut liata käsiään paikallispolitiikassa ja asettua tavallisen kuolevaisen asemaan eikä siihen ole tarvettakaan, koska se on tässä vaiheessa riittänyt perussuomalaisten joukoille Helsingissä. On ollut perussuomalaisten näkyvien toimijoiden kannalta strategisesti paljon kannattavampaa pitäytyä henkilökohtaisesti suhteellisen passiivisena kuin käydä todelliseen taisteluun — etenkin kun puolueväki ei paljon kysele, miksi perussuomalaiset on niin heikko Helsingissä, jossa on puolueen agendan kannalta pöydällä kaikki keskeiset ainekset menestykseen. Identiteettipolitiikka on riittänyt ja silmäätekevät perussuomalaiset, kuten Halla-aho ovat päässeet äärimmäisen helpolla.

 

Pormestariksi asti perussuomalaisten paikallinen kannatus Helsingissä ei siis riitä, mutta apulaispormestariksi Helsingin tulevalla ääniharavalla Halla-aholla lienee hyvät mahdollisuudet. Halla-aho on äärimmäisen taitava sanankäyttäjä ja parhaimmillaan ”saarnapuheissaan”, joissa hän ei kohtaa vastaväitteitä. Väittelyissäkin Halla-aho on hyvä, mutta kun hän niitä nyt on joutunut käymään erilaisissa vaalipaneeleissa toistuvasti, hän on varmasti ymmärtänyt, että pitemmän päälle hänen roolinsa ei niissä kannakaan samalla tavalla kuin ”saarnapuheissa” omille kannattajille tai äänestäjille. Jossakin vaiheessa suuri yleisökin alkaa kysyä, onko miehellä uskottavia vastauksia lopulta paljon mihinkään vai vain pelkkiä ympäripyöreitä periaatteita. Maa jalkojen alla alkaa polttaa.

 

Vaikka Halla-ahon retoriikka on hyvin erilaista kuin vaikkapa perussuomalaisten edellisen puheenjohtajan Timo Soinin retoriikka, niitä molempia yhdistää se, että ne kuluvat käytössä puhki, koska ne ovat sisällöltään populistisia. Soini hoiti aikoinaan tilanteensa, jossa henkilökohtainen kannatus vääjäämättä laskee, ottamalla uuden roolin ja lähtemällä väkisin hallitukseen ja ministeriksi, enkä olisi yllättynyt, jos Halla-aho suuntaisi nyt apulaispormestariksi. Sillä liikkeellä Halla-ahon ei tarvitsisi kohdata totuutta politiikan lainalaisuuksista, mutta suuri joukko muistaisi hänet yhä periaatteen miehenä, joka ei kääntänyt takkia ja oli ihmisten mielissä jotakin suurempaa kuin muut poliitikot — etenkin Timo Soini, johon häntä verrataan.

 

Perussuomalaisille Halla-ahon väistöliike olisi kuitenkin hyppy tuntemattomaan, sillä Halla-ahon jälkeen puolueesta ei löydy lähellekään yhtä taitavaa puhujaa, joka osaisi puhua niin, että vastuu jäisi aina kuulijalle kuulijan sitä itse huomaamatta. Puolueen todennäköinen tie tilanteessa, jossa Halla-aho väistyisi apulaispormestariksi, onkin sen takia puolueen entistä selvempi radikalisoituminen, koska yhtä taitavaa pyörittelijää ei porukasta löydy eikä Halla-ahon persoonasta irrotettu retoriikka toimi, jos se liimataan päälle jonkun toisen kieleen. Radikalisoituminen taas helposti johtaa koviin näkemyseroihin ja riitoihin sekalaisen seurakunnan sisällä ja perussuomalaiset huomaavat, etteivät he olekaan keksineet politiikan ikiliikkujaa toisin kuin ehkä vielä jokin aika sitten Halla-ahoa kuunnellessaan luulivat. Tekivätpä siis Halla-aho ja puolue niin tai näin, perussuomalaisia odottavat suuret ongelmat ja siksi puolueen kannattajien kannattaakin nauttia sunnuntaina vaalivoitosta antaumuksella, kun keskikesän aurinko paistaa puolueelle hetken täydeltä terältä.

 

Halla-ahon valinta kuntavaalien jälkeen onkin näiden vaalien suurin yleispoliittinen kysymys.

+5
tp83
Sitoutumaton Kurikka

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 12 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984.
"Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu