Hallitus ei hajoa puoliväliriiheen, koska keskustan on pakko pysyä mukana

Marinin liberaalihallitus kokoontuu puoliväliriiheen, ja pöydässä on monenlaisia asioita. Jo ennakkoon voi helposti arvata, ettei hallitus riihessä kaadu. Keskusta, jolle hallituksessa oleminen tuntuu tekevän eniten tiukkaa, ei voi lähteä kesken pois, koska maakuntasoten tulevaisuus on täysin kiinni siitä, onko keskusta hallituksessa. Maakuntasote kaatuu välittömästi, jos hallitus menettää enemmistönsä ja kokoomus pääsee tavalla tai toisella pelipaikalle. Kyse on Suomen historian suurimmasta hallintouudistuksesta ja demokratian vahvistamisesta ottamalla valta byrokratialta vaaleilla valittaville päättäjille.

 

Keskustan lähtiessä hallituksesta edessä olisivat myös ennenaikaiset eduskuntavaalit, sillä Marinin Sdp ja kokoomus eivät lähde samaan hallitukseen keskenään ainakaan ilman vaaleja ja niistä mahdollisesti saatavaa jonkinlaista mandaattia moiseen epäpyhään liittoon. Sen verran kaukana toisistaan ovat niiden käsitykset talouspolitiikasta ja yhteiskunnasta ylipäätään.

 

Jos keskusta ottaisi hallituksesta hatkat kesken kauden talouspoliittisista syistä tai vaikka turpeen takia, se tekisi vakavan strategisen virheen, sillä samalla hetkellä sille syntyisi suuren yleisön silmissä moraalinen velvollisuus lähteä hallituksen kolmanneksi pyöräksi melkeinpä automaattisesti, mikäli perussuomalaiset ja kokoomus löytäisivät yhteisen sävelen, mitä ei voi pitää talouspolitiikan takia mahdottomana, vaikka se vaatisikin perussuomalaisilta taas kerran aktiivisesti unohtamaan puolueensa perusluonteen.

 

Sellainen tilanne, jossa keskusta ikään kuin olisi velvollinen menemään hallitukseen, ei olisi keskustalle hyvä, koska keskustan olisi vaikea saada lypsettyä perussuomalaisilta ja kokoomukselta kaikkea sitä, mitä se sai esimerkiksi Sdp:ltä 2019 ainakin paperilla, kun keskusta saattoi aidosti ja perustellusti jäädä oppositioonkin. Ainoa jokerikortti, jonka keskusta saisi, olisi mahdollisuus nakertaa vastuun raskauttamilta perussuomalaisilta kannatusta, mutta mikään itsestäänselvyys sellainen kehitys ei olisi, sillä perussuomalaiset ei ole enää se sama puolue, joka se oli ennen vuotta 2015, kunnes se Sipilän hallituksessa asemoitui porvaripuolueeksi.

 

Toisin sanoen Sdp:llä on erittäin vahvat kortit kädessään hallituksen puoliväliriihessä. Samoin vasemmistoliitolla ja vihreillä. Keskusta voidaan laittaa selkä seinää vasten, jos muu ei auta, sillä kukaan äänestäjä ei pysyisi enää perässä, jos keskustassa ensin moititaan sen itsensä johtaman porvarihallituksen politiikkaa liian markkinahenkiseksi ja vauhdikkaaksi ja sen jälkeen liberaalihallituksen politiikkaa taas liian vasemmistolaiseksi ja aikaansaamattomaksi, jotta keskustan kannattaisi olla mukana siinäkään. Ja mitään avointa kaaostahan ei keskustassa oikeasti edes ole, vaan kyse on vain siitä, ettei se ole tottunut olemaan noin kymmenen prosentin poliittinen liike.

 

Tuntuukin siltä, että keskusta on itse itsensä pahin vihollinen, sillä tällä hetkellä puolueen uhittelu, kipuilu ja irtiotot vain pahentavat sen tilannetta entisestään. Kaikki politiikkaa ymmärtävät pelipaikoilla kun näkevät, ettei keskustalla ole parempaa vaihtoehtoa kuin olla nykyisessä hallituksessa, jolloin on poliittisesti sulaa hulluutta ottaa julkisesti jatkuvasti turpaan moittimalla yhteistyökumppaneita ja uhittelemalla heille ilman lihaksia ja todellisia mahdollisuuksia saada pistevoittoja, tyrmäämisestä puhumattakaan. Siinä syö vain omaa poliittista pääomaansa.

 

Jostakin syystä keskustassa ei näytä ylipäätään olevan kykyä perustella politiikkaratkaisujaan kansalaisille. Se taas kertoo siitä, että keskusta on puolue, joka on unohtanut tai joutunut unohtamaan globalisaation ja kapitalismin hegemonian myötä omat juurensa ja tarkoituksensa. On aivan eri asia olla porvarillinen puolue hyvin pitkälle säännellyssä ja valtion ohjaamassa taloudessa, jossa kamppailivat aika tasavahvoina kapitalismi ja sosialismi kuin yrittää olla porvarillinen puolue markkinaehtoisessa taloudessa. Keskusta oli aikoinaan vastavoima populismille ja teknokratialle, mutta mille se on vastavoima nyt ja mihin tänä päivänä tarvitaan vastavoimaa? Ei ainakaan vastustamaan sosialismia, mutta kapitalismia kylläkin. Kapitalismi taas on keskeinen populismin ruokkija. Populismia ei saa padottua ajamalla lisää kapitalismia, se on jokseenkin varma asia.

 

Jos keskusta asemoi itsensä porvaripuolueeksi nykyisissäkin yhteiskunnallisissa olosuhteissa siksi, että se tottui olemaan leimallisesti porvaripuolue takavuosikymmeninä ja kokee (toisin kuin takavuosikymmeninä) mahdollisimman puhtaan markkinaehtoisuuden olevan paras tae alueiden tulevaisuudelle, se ei ole enää uskottava vastavoima millekään edes periaatteellisesti. Kyllähän kokoomus ja perussuomalaiset voivat hoitaa markkinaehtoisuuden ajamista ja kilpailla maakuntienkin äänestäjistä. Ei siihen porvarillista keskustaa tarvita. Sen sijaan aidosti keskellä (eikä porvarillisena) ja tarvittaessa vasemmallekin kallellaan olevalle keskustaliikkeelle voi tulevaisuudessakin olla merkittävää kysyntää. Se kysyntä ei välttämättä ole toistaiseksi yli 20 prosentin luokkaa, mutta vanha sanontahan on, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

 

Jos keskusta keskittyy vain puolueena pärjäämiseen vaalisykleineen, se saa hyöriä ja pyöriä väkkärnänä milloin mitenkin päin ilman että siinä hyörinässä kukaan tulee hullua hurskaammaksi. Sillä tavalla keskusta ei löydä kovaa pohjaa jalkojensa alle, vaan päinvastoin, jalkojen alta katoavat loputkin maa-ainekset.

0
tp83
Sitoutumaton Kurikka

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 12 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984.
"Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu