Hyökkäykset Veikkausta kohtaan herättävät kysymyksiä tarkoitusperistä

Viime aikoina Veikkauksen rooli yhteiskunnallisena toimijana on herättänyt yhä enenevässä määrin kriittistä keskustelua. Veikkausvoittovaroja nimitetään sosiaalisessa mediassa aiempaa rohkeammin veikkaushäviövaroiksi tai vastaaviksi. Tällä yritetään ilmaista, että etenkin ne, keillä ei olisi varaa, poliitikkojen vastuuttomuuden takia päätyvät pelaamaan vähät rahansa Veikkauksen peleihin, joita on hyväntekeväisyyden nimissä tarjolla helposti ja lähes kaikkialla. Tämän kaiken seurauksena yksilöt ajautuvat monenlaisiin ongelmiin, mistä on yhteiskunnallekin haittaa.

 

Kritiikin mukaan Veikkaus toiminnallaan aiheuttaisi yksilötasolla yhteiskunnassamme laajaa ja haitallista riippuvuutta täysin turhaan ja siten yhteiskunnallemme enemmän huonoa kuin hyvää. Väite Veikkauksen vastuuttomuudesta kuulostaakin periaatteellisuudessaan ja ylevyydessään äkkiseltään ajateltuna loogiselta, mutta onko väitteelle käytännössä katetta?

 

On varmasti totta, että esimerkiksi kauppojen pelikoneet houkuttavat ja koukuttavat monia suomalaisia uhkapelaamaan omalta kannaltaan liikaa. Ne viestivät, että uhkapelaaminen on normaalia, vaikka esimerkiksi alaikäisten osalta pelikoneiden pelaamista valvotaankin nykyään paljon tiukemmin kuin takavuosikymmeninä, jolloin ikärajavalvonta oli täysin kuollut kirjain eli lapset saivat pelailla silloin pelikoneita kaikessa rauhassa toisin kuin nykyään. Toki valvonnan laiminlyöntejäkin tietysti nähdään.

 

Kauppoihin ja muihin vastaaviin pelikoneiden sijoittamista kritisoiva puhe on varmasti aivan paikallaan, mutta silloin, kun puhe kääntyykin koko Veikkauksen aseman ja olemassaolon kritisoimiseen, herättää se ainakin minussa kysymyksiä, mitkä ovat kritiikin tarkoitusperät.

 

Veikkauksella on Suomessa käytännössä merkityksellinen monopoli enää vain fyysisissä pelikoneissa, ei muussa uhkapelaamisessa, jota 18 vuotta täyttäneet voivat harrastaa verkossa ulkomaalaisten ”palvelutarjoajien” suomenkielisillä verkkosivuilla käytännössä hyvin helposti ja aivan vapaasti. Kun pelaaja niissä häviää, voittajana ovat toiset pelaajat, kuten Veikkauksen peleissäkin, mutta voittomarginaali menee yksityiseen hyvään eikä yhteiseen hyvään, toisin kuin Veikkauksen tapauksessa. Niillä on siten myös selvä kilpailuetu voittomarginaalien säätämisessä Veikkaukseen nähden.

 

Veikkausta arvostellaan myös tuettavista kohteista, mutta se on sitten politiikkaa, mikä on hyvä tukikohde ja mikä ei. Veikkaus toimii eduskunnan alaisena ja on poliitikkojen kontrolloima. Ajatus, että avustuspäätökset olisivat kaikkien mielestä jotenkin todella paljon parempia suoraan eduskunnan tekeminä, kuvastaa utopistista ajatusta siitä, että politiikasta voitaisiin järjestelmää säätämällä saada epäpoliittista. Tällainen ajattelu on sukua liberalismille ja populismille.

 

Veikkauksen arvostelu siinä mielessä, että koko Veikkauksen toiminta pitäisi lakkauttaa, on omasta mielestäni täysin ajastamme jälkeenjäänyttä. Jos 1980-luvulla, ennen internetin ja verkkopankkien laajamittaista käyttöä, Veikkaus olisi lakkautettu, voi olla, että uhkapelaamisesta olisi saatu tehtyä aidosti marginaali-ilmiö, mikä olisi hyvä asia. Nyt näin ei olisi, eikä tulisi olemaan.

 

Se, mistä voidaan järkiargumentein keskustella, ovat siis Veikkauksen pelikoneet kaupoissa, huoltamoilla, ravintoloissa ynnä muissa. Emmehän myy päihtymystä ja riippuvuutta voimakkaimmin aiheuttavia väkeviä alkoholijuomiakaan kaupoissa, vaan pidämme ne Alkoissa. Samoin voidaan järkiperustein keskustella Veikkauksen paikoin voimakkaasta mainonnasta ja repertuaarin laajuudesta ”koko kansan” arvontapeleissä, joissa kilpailu ulkomaisten toimijoiden kanssa ei ole Veikkauksen kannalta yhtä merkityksellistä kuin kilpailu vedonlyöntipeleissä. Emmehän anna Alkonkaan markkinoida väkeviä tuotteitaan, ja alkoholimainonta on muutenkin lainsäädännöllä tiukasti rajoitettua, mikä on hyvä asia.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu