Koronapandemiasta tuli markkinatalouden sudenhetki

Koronapandemia on näyttänyt, miten ongelmallinen vapaan kuluttamisen ja puhtaan markkinatalouden yhdistelmään perustuva yhteiskuntajärjestelmä on. Jos kulutuskysyntä sakkaa, nykyisenkaltaiset yhteiskunnat luhistuvat, kun suhteellisesti tarkasteltuna lopulta vain hyvin harvalle on kertynyt niin paljon pääomia, että heille työ tai sen puute eivät ole ratkaisevassa roolissa henkilökohtaisen kuluttamisen suhteen. Vauraimpien kulutuspotentiaali ei riitä pitämään markkinaehtoisia yhteiskuntia käynnissä, koska heillä yleensä on jo paljon kaikkea eikä syödäkään voi määräänsä enempää. Jos sinulla on jo pari uutta mersua pihassa, mihin tarvitsisit niitä vielä lisää? Omia (ylimääräisiä) rahoja ei toisaalta myöskään vapaaehtoisesti jaeskella naapureiden käytettäväksi, vaikka siellä pihassa öljyä tiputtaisikin vanhemman mallinen perus-Corolla.

 

Koronalamassa onkin kysymys markkinatalouden sudenhetkestä. Markkinatalous murenee, kun kuluttamisen kokonaistaso tippuu pitemmäksi aikaa, kuten nyt käy. Järjestelmä ei ole rakennettu kestämään sitä. Markkinatalouden tuhon kierre on tilanteessa itseään ruokkiva. Kun ihmiset priorisoivat omaa terveyttään ja elossapysymistään välttelemällä sairastumismahdollisuuksia, kulutus vähenee, raha ei kierrä ja työttömyys lisääntyy monen yrityksen mennessä konkurssiin. Ja kun lisäksi sellaiset ihmiset, joilla on pääomia ihan mukavasti mutta ei kuitenkaan niin paljon, että he voisivat olla varmoja niiden riittävyydestä ja omasta taloudellisesta asemastaan loppuelämäksi, päättävät vapaaehtoisesti jättää sen ainokaisen mersunsakin päivittämättä, päättää toinen ihminen toisaalla sen seurauksena syödä noutopitsan sijaan itse keitettyä kaurapuuroa (, mikä sinänsä on kansanterveydellisesti hyvä vaihtoehto).

 

Isot pörssiyritykset taas eivät välttämättä mene nopeasti konkurssiin, mutta ne haluavat loppuun asti tuottaa suhteessa niihin sidotun pääoman määrään mahdollisimman suurta voittoa ja vaalia yrityksensä (osakkeen) arvoa, joten voitollistakin tuotantoa optimoidaan ja supistetaan tarvittaessa rajustikin, jos se palvelee tuota perustavoitetta. Investointisuunnitelmat pannaan jäihin jne. Ne haluavat tavallaan vaalia yhtiönsä kapitalistista terveyttä ja toimivat siinä kapitalistisen yhteiskunnan mittareilla. Ei riitä, että juostaan kovaa, vaan pitää juosta mahdollisimman kovaa. Ylimääräistä taakkaa ei silloin haluta kantaa ja ylimääräisiä riskejä ottaa. Kun tarpeeksi moni suuryritys laittaa porukkaa kilometritehtaalle, syntyy kuitenkin talouden järjestelmäkriisi, ja sen jälkeen poliittinen kriisi.

 

Kun yhteiskunnat ovat viime vuosikymmenet velkaantuneet, jotta ne voisivat poliittisesti onnistuneesti (ei rähinöitä, vallankumouksia ja isoja sotia) toimia reaalitaloudesta irrotetun pörssitalouden olosuhteissa pääomapiirien kanssa yhteistyössä saaden toiminnastaan murusina vastineeksi kuluttajakansalaisille monenmoisia suoria ja välillisiä työpaikkoja ja itselleen turvallisuuteen, terveydenhuoltoon, opetukseen ja infraan verotuloja ja näiden kaikkien seurauksena poliitikoille ääniä, nyt yhteiskunnat joutuvat ottamaan velkaa, jotta voitaisiin tukea suoraan kansalaisten pysymistä hengissä. Ollaan eräänlaisessa sotatilanteessa. Velan merkitys on nyt aivan eri luokassa kuin aiemmin.

 

Rahaa kuitenkin lainataan nytkin niiltä, joille rahaa on viime vuosikymmenet järjestelmällä eniten kerrytetty ja tähän asti aina maksettu myös takaisin. Rahat lainaajille on jo pitkään maksettu takaisin aina uutta rahaa painamalla, ja yhtälö on toiminut, koska kulutus on jatkanut kasvuaan. Se, että lainarahan korko on valahtanut alas, ei ole haitannut lainaajia, koska volyymit ovat olleet suuret. Yksilötkin ovat halunneet velkaa, jotta voisivat kuluttaa ja elää herroiksi, koska materialismi on ottanut ”taivaiden valtakunnan” roolin liberaaleissa yhteiskunnissa, ja tätä on myös isosti juhlittu. On koettu, että vihdoinkin ollaan vapaita! Yhteiskunnille edullisesti lainanneet ovat tienneet, että raha kiertää tavalla tai toisella ja kuluttamisen volyymit koko ajan kasvavat, joten ongelmaa ei ole ollut. Pieniä taloudellisen toiminnan puroja on luotu niin paljon, että niistä on takuuvarmasti voitu uskoa muodostuvan suuri ja vuolas pääomavirta kohti tämän ajan uskonnollisia auktoriteetteja, rikkaita.

 

Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Rahoja, joita yhteiskunnat nyt pääomapiireiltä tässä kriisissä lainaavat, ei pystytä koskaan maksamaan reaalisesti takaisin. Vaikka aiemminkin velat on maksettu takaisin painamalla lisää rahaa, tällä kertaa niin ei välttämättä pystytä enää tekemään, koska mukaan kuvioon on ilmestynyt uusi muuttuja, koronavirus. Liberaalit ja porvarilliset länsimaat eivät näytä kykenevän vastaamaan koronapandemiassa autoritaariselle ja kapitalismia sekä sosialismia ideologisesti yhdistelevälle Kiinalle. Länsimaiden valuuttojen uskottavuus kansainvälisesti romahtaa, jos länsimaat eivät yhteiskuntina muutu, vaan tyytyvät vain ylpeilemään menneisyyden saavutuksillaan ja tämän päivän liberaalihömpällä, joka koronan oloissa paradoksaalisesti voi jopa uhata yksilön elämää, jos bilettämistä ja muuta pintaliitoa ei saada kuriin. Lisäksi lännessä kansa sen kun lihoo ja elintasosairaudet ovat arkipäivää. Massiivinen kuluttaminen taas uhkaa ympäristöä. Myrskysäällä tällainen päivänpaistepolitiikka ei toimi.

 

Lähitulevaisuudessa edessä ovatkin todennäköisesti poliittiset mullistukset ja taloudellisen vaikutusvallan uusjako sekä maailmassa valtioiden välillä että Euroopassa yhteiskuntien sisällä, ja jälkimmäisen takaavat Euroopan maiden demokraattiset päätöksentekojärjestelmät, jotka mahdollistavat onneksi isonkin keikauksen. Koronakriisin seurauksena tullaan länsimaissa varmasti ylittämään kriittinen piste, jossa enemmistöllä länsimaisten yhteiskuntien ihmisistä on enemmän hävittävää vähäpätöisten omaisuuksiensa vaalimisessa ja uskossa kykyyn maksaa sekä omat että yhteiskuntiensa lainat takaisin kuin siinä, että kortit niin sanotusti jaetaan uudelleen ja katsotaan, mitä käteen saadaan. Siinä pelissä moni nyt hyvällä oksalla istuva saa pitää hatustaan kiinni.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu