Kuntavaalien alhaiset äänestysprosentit ja populismi kuuluvat liberaaliin demokratiaan

Sunnuntaina käydyissä kuntavaaleissa tehtiin kyseenalainen ennätys, kun äänestysaktiivisuus jäi historiallisen alas ollen lopulta vain 55,1 %. Ero kaksiin edellisiin kuntavaaleihin (58,9 % ja 58,3 %) ei ole dramaattinen, kun ottaa huomioon vaalien poikkeuksellisen ajankohdan ja koronan mukanaan tuoman varovaisuuden. Mutta jos kolmien viime kuntavaalien äänestysaktiivisuuden keskiarvoa 57,4 % vertaa kolmien kunnallisvaalien 1980-1988 äänestysaktiivisuuteen (74,2 %), niin huomataan hurja pudotus: 16,8 prosenttiyksikköä.

 

Eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus ei ole pudonnut samalla tavalla eli äänestysaktiivisuuden keskiarvo kolmissa viime eduskuntavaaleissa on ollut 68,8 %, kun keskiarvo eduskuntavaaleissa aikajaksolla 1979-1987 oli 79,5 %. Pudotusta on vajaat 11 prosenttiyksikköä, mikä sekin on paljon.

 

Kun ennen äänestysaktiivisuus oli eduskuntavaaleissa vain viitisen prosenttiyksikköä korkeampi kuin kunnallisvaaleissa, ero äänestysaktiivisuudessa eduskunta- ja kuntavaalien välillä oli kolmien viime vaalien tarkastelujaksolla yli 11 prosenttiyksikköä. (Viime eduskuntavaalien 2019 ja näiden kuntavaalien 2021 välinen ero on peräti yli 17 prosenttiyksikköä.)

 

Mitä sitten on tapahtunut demokratiassa 1980-luvulta 2020-luvulle tultaessa? Demokratia on muuttunut korostetusti liberaaliksi demokratiaksi, jossa vihollisista on tullut kilpailijoita ja ystävistä yhteistyökumppaneita. Hyvässä ja pahassa politiikalla ei ole enää samanlaista potentiaalia kuin 1980-luvulla, vaan on eletty antipoliittista aikakautta, jonka pääilmiöt näyttäytyvät yksilökeskeisyytenä, identiteettipolitiikkana ja populismina vapauksien näytellessä tietysti pääroolia.

 

Ennen kaikkea perinteinen vasemmistolaisuus on vetäytynyt ja väistynyt. Sosiaalidemokratian nimi ei ole sattumaa. Se ei ole liberaalidemokratia tai vain demokratia. Ehkä selkein esimerkki perustavanlaatuisesta muutoksesta poliittisessa ajattelussa Suomessa on paradoksaalisesti kuitenkin juuri Sdp:n oman pää-äänenkannattajan eli lehden nimenmuutokset: Kun vielä 1988 lehti oli nimeltään Suomen Sosialidemokraatti, muutettiin nimeksi 1988-2001 Demari ja 2001-2012 Uutispäivä Demari. Nykyään lehden nimi on vain Demokraatti. Nimenmuutokset kuvastavat hyvin, miten Sdp on tehnyt henkisestikin isoja myönnytyksiä liberaalille demokratialle.

 

Samaan aikaan Sdp:n kuntavaalikannatus on laskenut vuosien 1980-1988 keskiarvosta (25,1 %) tähän päivään (17,7 %) tultaessa lähes 30 %. Eduskuntavaalikannatuksessa vastaava lasku on 24,9 prosentin keskiarvosta (1979-1987) vuoden 2019 eduskuntaavaalien 17,7 prosenttiin niin ikään käytännössä sama eli lähes 30 %. Toisien etuliitteellä varustettujen demokraattien eli Kansandemokraattien kannatuksen keskiarvo kunnallisvaaleissa on tullut alas 1980-luvun keskiarvosta (13,4 %) viime sunnuntain 7,9 prosenttiin eli yli 40 %. Puhutaan siis kansandemokratiasta ajattelussaan luopuneen puolueen eli Vasemmistoliiton kannatuksesta. Sen eduskuntavaalikannatus vertailuajanjaksolla on tippunut 13,6 prosentin keskiarvosta (1979-1987) vuoden 2019 8,2 prosenttiin. Pudotusta niin ikään 40 %.

 

Samaan aikaan, kun perinteinen vasemmisto on heikentynyt ja alkanut antaa periksi porvareille sekä liberaaleille, todellisina voittajina vaaleissa 1980-lukujen kannatuksiin verrattuna 2010-luvulta alkaen eivät ole olleet kokoomus (porvarit) tai keskusta (liberaalit), vaan populistit ja nukkuvien puolue.

 

Perusteesini onkin se, että niin kauan, kun porvarit ja liberaalit eivät saa vankan vasemmistolaista politiikkaa haastajakseen, äänestysaktiivisuus jatkaa laskuaan. Se on liberaalin demokratian ilmiö, aivan kuten populismikin. Paikallistasolla tämä vielä korostuu, koska siellä poliittinen vastakkainasettelu on vähentynyt dramaattisesti siitä, mitä se oli vielä 1980-luvulla ja kuntien poliittinen liikkumatila on pienentynyt valtiotakin reilusti enemmän.

 

Kun nyt sitten huomataan, että valtiot voivat velkaantua tietyissä olosuhteissa ja tietyillä ehdoilla jopa rajattomasti keskuspankkien avulla, tulee sillä olemaan valtava merkitys vasemmistolle samaan aikaan, kun vielä maapallon ekologisen kantokyvyn todetaan laajasti vaarantuneen. Valtioista ei tule enää nationalistinen itsetarkoitus eivätkä ne jää myöskään vain talouden palvelijoiksi. Se antaa vasemmistopuolueille mahdollisuuden uuteen nousuun, mutta jos niissä halutaan olla ensisijaisesti liberaaleja demokraatteja ja vasta toissijaisesti vasemmistolaisia, ne hukkaavat suuren tilaisuutensa, mikä olisi suuri tappio kaikille humanisteille.

 

Jos haluaa olla vasemmistolainen, ei voi olla liberaali. Se on karvas totuus monelle, mutta kakkua ei voi säästää ja syödä samaan aikaan. Tasa-arvo ei ole liberalismissa käytännössä mahdollista, koska liberalismissa vahvin aina voittaa ja siinä on kyse kaikkien kilpailusta kaikkia vastaan. Siksi esimerkiksi keskustalaiseen alkiolaisuuteen kuului aikoinaan köyhän asian muistaminen, sillä köyhyys kuuluu vääjäämättä liberalismiin, joka liberalismi taas on maalaisliitto/keskustan perusta. Keskusta-aate näyttäytyi yhteistyössä vasemmistopuolueiden kanssa takavuosikymmeninä tasapainoisemmalta kuin nykyään, kun puolue julistaa olevansa korostetusti ei-vasemmistolainen. Vasemmiston alamäki on tehnyt keskustalle huonoa, kun se on uskaltautunut ryhtyä korostetusti liberaaliksi ja porvarilliseksi. Toisaalta, jos se on keskustan aate, sittenhän asia on kunnossa.

 

Suomessa köyhyys on vielä suhteellista, mutta Suomi on rikkaampi kuin koskaan ja köyhyys on kasvussa. Rikastuttaminen ei näytä poistavan suhteellista köyhyyttä eikä mahdollistavan tasa-arvoa käytännössä. Tämän monet nukkuvat ”äänestäjät” ovat ainakin alitajuisesti ymmärtäneet, ja siksi he eivät enää usko liberaaliin demokratiaan vaan jäävät kotiin, koska siihen heillä on täysi vapaus. Äänestämättä jättäminen on valtaosalle varmasti tietoinen päätös. Itse äänestin näissä kuntavaaleissa henkilön perusteella.

 

Lähteet:

https://tulospalvelu.vaalit.fi/EKV-2019/fi/tulos_kokomaa.html

https://tulospalvelu.vaalit.fi/KV-2021/fi/tulos_kokomaa.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1987

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1983

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1979

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1988

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1984

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1980

0
tp83
Sitoutumaton Kurikka

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 12 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984.
"Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu