Kuntavaalien siirto perustui maskipakon puuttumiseen — ei tautitilanteeseen

Näyttää vahvasti siltä, että huhtikuun kuntavaalit päätettiin siirtää kesäkuulle, koska hallitus ei ollut ajoissa valmistellut otettavaksi käyttöön maskipakkoa, jota se vasta nyt esittää otettavaksi käyttöön yhdessä liikkumisrajoitusten kanssa. THL:n tuoreiden arvioiden mukaan tilanne Uudellamaalla kun tulisi ilman nyt käyttöön otettavaksi esitettyjä uusia lakisääteisiä rajoituksia olemaan se, että kesäkuun loppuun mennessä siellä todettaisiin yli 71 000 koronavirustapausta ja sairaalahoitoon tartunnan saaneista joutuisi 3000, tehohoitoon 400 ja yli 200 kuolisi. Kyse ei tällä kertaa ole ilmeisesti teoreettisesta ja esimerkinomaisesta mallinnuksesta, vaan todellisesta arviosta.

 

Kolmisen viikkoa sittenhän THL toi julkisuuteen spekulaation jättimäisistä päivittäisistä tartuntalukemista, joiden mukaan pahimman tartuntatilanteen voitiin tulkita olevan huhtikuussa, ja lukemien seurauksena muun muassa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson päätyi omien sanojensa mukaan siihen, että vaalit on siirrettävä kesäkuulle.

 

Todennäköisesti THL löi vaalien siirtopäätöksen alla jättiluvut pöytään siksi, koska puolueista perussuomalaiset edellytti päätöksenteon pohjaksi THL:ltä konkretiaa ja hallitus yritti saada tilaamillaan luvuilla kaikki puolueet vaalien siirtämisen taakse samalla valmistaen itselleen kunniallista perääntymistietä aiemmista ”vaalit järjestetään ajallaan -puheista”, joita pidettiin ovelasti yllä aina H-hetkeen asti. Hallituksen puolelta kyse oli pitkään teatterista, jossa vaalien siirto oli päivänselvä juttu jo viikkoja, mutta päätös haluttiin ajoittaa viimeiseen käytännössä mahdolliseen hetkeen ja se onnistui hallituksen poliittisessa ohjauksessa olevan THL:n avustuksella. Siitä johtui äkkijyrkkä linjamuutos, joka meni mediassa aika hyvin läpi, koska siirtopäätös sinänsä oli kaiken vastuuttomuuden jälkeen ainut realistinen vaihtoehto vaalipäivän lähestyessä jo uhkaavasti. Ajanpeluulla hallitus välttyi siltä, että se olisi joutunut myöntämään vapaaehtoisuuteen perustuvan maskipolitiikkansa tähänastisen riittämättömyyden, sillä jos hallituspuolueet olisivat päätyneet esittämään vaalien siirtämistä esimerkiksi muutamaakin viikkoa aiemmin, olisi mediassa todennäköisesti ymmärretty kysyä, miksi vaaleja pitää muka siirtää, kun aikaa säätää julkisiin sisätiloihin esimerkiksi maskipakko turvaamaan äänestystilanne, olisi vielä hyvin ja vaalien käytännön järjestämiseen terveysturvallisesti on muiltakin osin vielä riittävästi aikaa. Todennäköisesti kokoomuskaan ei olisi siinä tilanteessa tukenut vaalien siirtoa, vaan edellyttänyt nopeasti uutta lainsäädäntöä, jonka turvin vaalit kyetään hoitamaan ajallaan.

 

Bonuksena siirtoaikeiden pimitysaikataululla saatiin lukittua ja julki iso osa kuntavaaliehdokkaista pari kuukautta etuajassa, kun eduskunta ei ehtinyt enää säätää uusia vaalilakeja ennen ehdokaslitojen jättöpäivää (9.3.), jolloin ne tulivat julkisiksi. Kynnys luopua vaaliehdokkuudesta on korkea, kun se kerran on julkistettu, vaikka siihen olisikin vielä laillinen mahdollisuus. Kaikki tietävät, että ehdokashankinta muodostaa leijonanosan puolueiden tuloksesta kuntavaaleissa, joten ehdokkaiden sitouttaminen ehdokkuuteen julkisuuden kautta, vaikka vaalit siirtyisivätkin, on erityisesti hallituspuolueille poliittinen henkivakuutus ja tuo henkivakuutus saatiin hankittua ajoittamalla vaalien siirtopäätös nimenomaan tuohon kyseiseen viikonloppuun. Lisäbonuksena saatiin lisäaikaa ehdokashankintaan oletuksena, että lähiviikkoina ehkä saadaan aikaan päätöksiä, joilla hallituksen uskottavuutta kyetään nostamaan sen hetkisestä tilanteesta. Näin ehdokashankinnan lisäaika on omiaan pikemminkin parantamaan kuin heikentämään hallituspuolueiden asemaa ehdokashankinnassa. Ja joka tapauksessa lisäajalla saatiin ostettua aikaa tehdä nyt niitä vaikuttavia toimia ennen kuin kansa antaa tuomionsa. Kun sitten enemmistöpäätös puolueiden kesken vaalien siirrosta oli syntynyt, THL:stä kiiruhdettiin vielä samana päivänä toteamaan, ettei sen esittämä haarukka päiväkohtaisista tartuntamääristä ollutkaan ennuste tai edes skenaario huhtikuulle vaan esimerkinomainen matemaattinen mallinnus selvitykseksi päättäjille siitä, mikä kaikki epidemiassa on mahdollista! Lukemat olivat tehneet poliittisen tehtävänsä, nyt voitiin avoimesti kertoa, mikä oli niiden tieteellinen funktio. Kokoomus taipui asiassa, koska tiesi, että vaalien siirtäminen on ainoa vastuullinen päätös tilanteessa, jossa vaaleja ei enää ehditä hallituksen pelleilyn takia järjestämään terveysturvallisesti.

 

THL:n linjat ja tulkinnat sekä ulostulot ovat ainakin tähän asti tuntuneet muuttuvan oudolla tavalla, ikään kuin niitä ohjattaisiin jatkuvasti poliittisesti ulkoapäin. THL:n linja on alusta asti, poikkeuksena ehkä pääjohtaja Markku Tervahaudan viimekeväinen maskiulostulo, ollut järjestään yhteensopiva hallituksen retoriikan kanssa poliittisesti ratkaisevilta osin. Esimerkkinä poliittisesta ohjauksesta mainittakoon, että viime vuoden alussahan THL oli toimittanut hallitukselle Mika Salmisen allekirjoittaman muistion, jossa koronaviruksen muodostama uhka Suomellekin (pandemia) nähtiin todella varteenotettavana, mutta ulospäin THL:n toimijoiden viesti oli silloin täysin toinen ja yhteneväinen hallituksen kanssa: Ei vaaraa, ei ylireagointeja, ei hätiköintejä, ei spektaakkeleja. Joulukuun lopussa taas THL ylilääkäri Taneli Puumalaisen suulla ilmoitti, etteivät virusvariantit leviä Suomessa ja aikaa valmistautua niiden leviämisen estämiseen on joka tapauksessa vielä hyvin. Kumman yhteensopiva lausunto hallituksen tähänastisen avoimien rajojen politiikan kanssa. Ja täydellinen valhe ja anteeksiantamaton virhe. Seurauksia virkamiehelle ei Suomessa luonnollisestikaan tule, jos ja kun hän toteuttaa todellisuudessa kulisseissa poliittisesti päätettyä linjaa. Jos Suomen huipulla todella toimittaisiin hallituspuolueiden poliitikkojen niin usein mainostamalla virkavastuulla eikä poliittisella ohjauksella, esimerkiksi Salminen, Kirsi Varhila ja Puumalainen olisi siirretty pois tehtävistään epäpäteviksi osoittautuneiden näkemysten takia jo ajat sitten. Mutta jo viime vaalikaudella nähtiin, että todellinen virkavastuu Suomen huippuvirkamiehillä tarkoittaa ennen kaikkea hallituksen poliittisten käskyjen noudattamista, kun soteen rakennettiin yhteiskunnan kannalta täysin toimimatonta ja järjetöntä sekä perustuslainvastaista valinnanvapautta. Silti tätä virkavastuun ambivalenttia olemusta Suomen huipulla ei vielä tänäkään päivänä uskalleta mediankaan toimesta kansalaisille avata, mikä on surkea asia myös kriittisen journalismin uskottavuuden kannalta. Tavalliset kansalaiset seuraavat ihmeissään, että mikä tahansa on näköjään mahdollista, kun vain palvelee oikeaa tahoa.

 

Nyt THL:n Salminen jatkuvasti hokee itsestäänselvyyttä, ettei maskipakko yksin ratkaise mitään, koska tämä viesti sopii hallituksen retoriikkaan. Ei varmasti ratkaisekaan epidemian kannalta, mutta äänestämisen kannalta maskipakko sisätiloissa on ratkaisevin asia. Se tulee kyllä aikanaan ilmi, koska vaalit varmasti pidetään kesäkuussa, vaikka tautitilanne olisi kuinka paha. Maskit ratkaisevat, koska kyse on myös periaatteen toteutumisesta: Yhtäkään kansalaista ei voida demokratiassa laittaa äänestämään sisätiloissa vaarantaen tietoisesti hänen terveytensä ilman että äänestystilanteessa on tehty kaikki mahdollinen terveysriskin minimoimiseksi lainsäädännön tasolla eikä vain suosituksin. Periaatteen tulee olla sama, olipa tautitapauksia päivässä sitten 200 tai 2000. Maski pitää olla kaikilla ja äänestäjien tunnistamista ei tehdä sisätiloissa kasvoista.

 

Nyt siis käytännössä tiedetään, ettei kuntavaaleja voitaisi järjestää kesäkuussakaan ilman maskipakkoa. Maskit ovat olleet hallitukselle kaikella tavalla vaikea asia alusta lähtien, koska kyse on sen omasta arvovallasta. Ensin maskeja ei ollut, vaikka piti olla. Sitten sanottiin, etteivät maskit auta tai ettei niitä voi suositella, koska niitä ei ole. Kuulija sai valita, kumpiko argumenteista omaan korvaan kuulosti paremmalta, kunhan uskoi jompaankumpaan. Vasta kun maskeja oli ollut jo kauan hyvin tarjolla, niiden käyttöä alettiin varovaisesti suositella, jottei kansa hermostuisi epäjohdonmukaisesta viestinnästä. Suositukset laajenivat sitä mukaa, kun epidemia eteni, mutta jotta omat kasvot säilyisivät, toistuvasti lopuksi ilmoitetaan, etteivät maskit yksin ratkaise mitään. Sitä on hoettu nyt vuosi. Ikään kuin julkisuudessa olisi jokin valtavan vaikutusvaltainen taho tai suuri kansanjoukko, joka väittäisi kiven kovaan, että maskit yksin ratkaisisivat kaiken. Yksikään toimenpide ei varmasti yksin ratkaise, mutta kyse on eri toimenpiteiden punninnasta ja käytännöllisyydestä sekä kustannustehokkuudesta. Maskit ovat tässä vertailussa yhtenä keinoista vahvoilla, mutta tärkeämpää kuin sen myöntäminen, tuntuu olevan poliittisen arvovallan varjeleminen.

 

Toinen hallitukselle vaikea asia tuntuu olevan etäopetus. Hallituksen piirissä koulujen muka vähäisestä roolista koronaepidemiassa on puhuttu läpiä päähän niin paljon, että hallitus ei halua koskea etäopetusasiaan pitkällä tikullakaan, vaan se sysää mielellään vastuun asiasta alaspäin. Kyseessä on samanlainen peli kuin maskien ja rajojen kanssa. Loppuun asti kaikki retoriikka säädetään niin, ettei vainkaan kävisi ilmi, miten väärässä hallitus apureineen on ollut jossakin epidemian hoitamista koskevassa keskeisessä asiassa. Miettikääpä sitä, että kaikki koulut pidettäisiin tästä eteenpäin auki eikä niissä olisi käytössä maskisuositusta maskipakosta puhumattakaan. Se oli hallituksen ja THL:n politiikkaa vielä syyskuun alussa. Rajat taas ovat vuotaneet virusta ja variantteja tähän päivään asti käytännössä täysin vapaasti, niin että käytännössä hallitus itse on voimistanut epidemiaa Suomessa omalla toimettomuudellaan. Paljon peruuttamatonta vahinkoa on saatu aikaan, mutta näin tuskin jatketaan. Hallitukselle tuntuu kuitenkin olevan tärkeää, että linjamuutokset toteutetaan tavalla, jolla se ei joudu myöntämään olleensa missään asiassa väärässä tai ainakaan syypää mihinkään. Siksi Suomessa on kestänyt saada aikaan tehokkaita koronatoimia. Perustuslaki tai edes perustuslakivaliokunnan tulkinnat eivät ole olleet esteenä epidemian pysäyttämisessä, ja on todella halpamaista vihjailla päinvastaista aina, kun sattuu ja tapahtuu. Kyse on puhtaasti poliittisista valinnoista.

 

Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään hallituspuolueita vastaan sinänsä enkä näe, että esimerkiksi perussuomalaisilla olisi ollut tarjota mitään selkeää ja vastuullista linjaa toistaiseksi koronapolitiikkaan. Myös kokoomuksen linja on ollut toistaiseksi täysin epäselvä. Tervehdin periaatteessa myönteisyydellä esimerkiksi nyt esitettäviä uusia lakipohjaisia rajoituksia – joskin ihmettelen, miten koulujen roolista epidemian moottorina vaietaan eli yhteensä satojen tuhansien ihmisten päivittäiset joukkokokoontumiset pienissä tiloissa jatkuvat samaan aikaan muka yhdentekevänä epidemian kannalta, kun muuta liikkumista rajoitetaan kokoontumisten hillitsemiseksi. Ei tällaisella poliittisella ja älyllisellä epärehellisyydellä, mitä on nähty, voida kestävästi johtaa yhteiskuntapolitiikkaa. Toivottavasti jatkossa saadaan pöytään selkeitä ja avoimuuteen perustuvia poliittisia vaihtoehtoja, tulivatpa ne sitten hallituksesta tai oppositiosta. Muuten on vaarana, että kansalaiset pikku hiljaa menettävät uskonsa koko demokraattiseen päätöksentekoon ja alkavat suhtautua siihen välinpitämättömästi. Eduskuntapuolueissa kannattaa muistaa sekin, ettei niillä ole monopolia demokraattisessakaan päätöksenteossa. Jos sitä ei usko, poliittiselle kentälle alkaa kyllä syntyä uusiakin vaihtoehtoja, sillä liika itsevarmuus ja ylpeys ei oikein sovi niihin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, jotka Suomeakin tätä menoa odottavat.

+1
tp83
Sitoutumaton Kurikka

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 12 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984.
"Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu