Kuntavaalit siirtyvät — teatteriesitys lähenee loppuaan

Kuntavaalit pidetään virallisesti 18.4.2021 ja ehdokaslistat jätetään sisään 9.3.2021, mutta näinhän ei tule käymään. Vihelletäänkö peli poikki tänään tiistaina vai vasta torstaina ennen eduskunnan kyselytuntia, se on enää ajan kysymys. Vaalijärjestelyt ovat täysin levällään eikä kukaan järkevä päättäjä voi tosissaan ehdottaa äänestäjälle äänestämään menemistä perinteiseen tapaan niin että äänestäjä joutuisi sisätiloissa kasvoista tunnistettavaksi, kun koronavirusvariantti leviää Suomessa voimakkaasti. Koska äänestäminen ei ole pakollista, ainakaan itse en tule periaatteestakaan äänestämään, mikäli maski edes hetkeksi pitää poistaa sisätiloissa, joissa on voinut päivän mittaan olla paljonkin maskittomia henkilöitä. Niin yllytyshullu yleisvaarallisen tartuntataudin suhteen en ole.

 

En siis usko, että eduskuntapuolueetkaan (tai ainakaan hallituspuolueet) lähtevät vaaleja 18.4. lopulta järjestämään, mutta kantti vain ei ole kestänyt myöntää tosiasioita ajoissa, kun valmistelut on itse laiminlyöty turvautumalla uskomiseen, toivomiseen, valoa kohti kulkemiseen ja vetoamiseen tehokkaiden poliittisia valintoja vaativien lainsäädännöllisten toimien sijaan. On vain hoettu, että vaalit järjestetään ajallaan jne., kunnes asiat sitten yhtäkkiä muuttuvat.

 

Tällaiset teatterinäytelmät ovat politiikasta nykyään jokaiselta vaalikaudelta tuttuja, koska elämme sellaista aikaa — vain aihe vaihtuu. Yhteiskuntaelämässä ykkösominaisuudeksi on noussut pokan pitäminen ja imagonrakennus päätöksenteon sijaan. Edellisillä vaalikausilla näyteltiin sotet (osat 1 ja 2). Kaikkihan oli aina onnistumassa ja ihan kohta valmista, kunnes mikään ei ollutkaan valmista ja esityksen perusta oli itse asiassa täysin mätä. Ja sekin, mikä oli kunnossa, siihen ei yksi puolue ollut sitoutunut tosiasiassa pätkän vertaa. Pääasia oli, että ihmiset uskoivat tarinaan, niin kauan kuin sitä kerrottiin ja aika saatiin kulutettua loppuun. Muutama kriittinen ääni ei haittaa, kunhan median edustajat ja muut isot toimijat sekä asiantuntijat eivät ala julkisesti pohtimaan yhtäläisyyksiä tarinaan nimeltään ”Keisarin uudet vaatteet”. Pajunköyttä saattoi syöttää niin paljon kuin ikinä keksi, koska toimittajat olivat kuin nälkäisiä koiria, jotka odottivat saavansa pöydän alla edes joitakin tiedonmurusia itselleen poliitikkoisäntien pelatessa keskenään pöydässä korttia ja syödessä kampaviinereitä.

 

Sama on tilanne nytkin. Ihmisiä vedätetään loppuun asti ja puhutaan ylevistä tavoitteista, vaikka taustalla jo kovaa vauhtia mietitään, että peli on menetetty ja pohditaan, miten tästä tullaan ulos, kun on menty vannomaan. Kenen niskoille vyörytetään syyt tai onko sellainen edes uskottavaa? Tai sitten tehdään oikea kompromissien kompromissi ja vain todetaan yhdessä, että tilanne on valitettava eikä nyt ole keskellä kriisiä aika etsiä syyllisiä. Sillehän ei ole koskaan oikea aika. Joko on liian aikaista (pirujen maalaamista seinille), joko ollaan keskellä myrskyä (veneen keikuttamista) tai sitten se onkin jo turhaa (jälkiviisautta), koska on liian myöhäistä ja pitää katsoa eteenpäin.

 

Ehkä todetaan, että aika vain loppui ja oli pakko tehdä ikävä päätös sen takia tai että on vastuullisempaa toimia ”uuden tiedon” valossa näin ja näin, vaikka ei muka mitenkään haluttaisi. Valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huono vaihtoehto ja niin edelleen. Näitä sanontojahan riittää uusiokäyttöön loputtomasti. Ei haluta kiinnittää huomiota siihen, miten tilanteeseen on ajauduttu omalla päättämättömyydellä ja passiivisuudella.

 

Jos vaalit pidettäisiin 18.4.2021, äänestysprosentti jäisi taatusti alle 50 prosentin, mikä olisi katastrofi länsimaiselle demokratialle paikallisvaaleissa. Järjestelmä edustaisi enää vähemmistöä, mikä murentaisi demokratian uskottavuuden. Totta kai demokratian uskottavuutta murentaa myös vaalien siirto vain siksi, ettei Suomeen ole saatu säädettyä maskipakkoa arvovaltaisten asiantuntijoiden laatimista valmiista lakipykälistä huolimatta. Vaalit onnistuisivat aivan hyvin, jos käytössä olisi maskipakko ja äänestäjille lähetettäisiin kaavakkeiden yhteydessä kirjekuoressa FFP2-tason maskit ja niitä tarjottaisiin myös äänestyspaikkojen ulkopuolella ja äänestäjien tunnistaminen hoidettaisiin ulkotiloissa. Mutta ehkä viisaus siihen löytyy seuraavan puolen vuoden aikana.

 

Kuljetaanhan nyt valoa kohti, kuten nykypolitiikasta tuttu sanonta kuuluu.

tp83
Sitoutumaton Kurikka

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 12 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu