Liberaalihallituksen maski- ja etäkouluvastaisuus johtivat umpikujaan (ei aprillia)

Kuten tiedämme, hallitus apureineen upposi suohon esittäessään vaikeaselkoisia ja tulkinnanvaraisia, mutta varsin pitkälle meneviä liikkumisrajoituksia koronaepidemian hillitsemiseksi. Ojasta allikkoon hallitus on ajautunut pikku hiljaa, koska sillä on koronaepidemiaan väärä asenne ja käytössä väärä strategia: Rohkeaa tahtopolitiikkaa edellyttävän tukahduttamisen sijaan hallitus on laittanut Suomen tarpomaan eteenpäin epätieteellisellä ja poliittisesti miellyttävällä — pelkästään epidemian hillitsemiseen tähtäävällä — höttöisellä hybridistrategialla, jota sen myötäjuoksijat THL:ssä ja STM:ssä ovat lammasmaisesti ja alusta alkaen riemu rinnoin tukeneet keskittyen enemmän retoriikkaan kuin tehokkaisiin toimiin ja lainsäädännön rakentamiseen ja toimeenpanemiseen.

Hybridistrategia perustuu ajatukseen, ettei koronavirus olisi kovin vaarallinen ja että joka tapauksessa koronasta selvittäisiin, kunhan saavutetaan tavalla tai toisella laumasuoja. Tällainen ajatus on imagopoliitikoille houkutteleva tarjous, koska se tarkoittaa lupausta siitä, ettei käsiä tarvitsisi tahrata tekemällä kansalaisten mieliä jakavia niin sanottuja kovia päätöksiä ennakoivasti ja ilman takuuta kiitoksesta. Imagopoliitikot haluavat tehdä vain sellaisia päätöksiä, joiden perusteella heidän ei voitaisi syyttää tehneen mitään todistettavasti väärin. Tämän erityisesti liberaali poliitikko uskoo onnistuvan helpoimmin toimimalla mieluummin aina maltillisesti ja myöhään kuin riuskasti ja ajoissa. Kun nimittäin teet riuskasti ja ajoissa, aina joku syyttää, että se oli turhaa ja kallista etkä pysty välttämättä todistamaan, että ei ollut. Vaihtoehtoista historiaa ja todellisuutta kun ei ole. Se on liberaaleille ongelma.

Hallituksen piirissä ovat vallassa liberaalit päättäjät ja vallalla liberaali ideologia, jossa keskitytään kulkemaan trendien mukana ajan virrassa ja luotetaan siihen, että niin ikään liberaalit toimittajat antavat taustatukea riittävästi. Kovassa paikassa voidaan mennä niin sanottujen ”neutraalien” asiantuntijoiden selän taakse.

On paradoksaalista, että äärimmäisen suvaitsevaisen ja hyväuskoisen liberalisminsa myötä hallitus ajautui tilanteeseen, jossa se esitti lopulta jopa mielivaltaisiksi tulkittavissa olevia liikkumisrajoituksia. Kun aikansa höpistään esimerkiksi lasten oikeuksista lähiopetukseen ikään kuin ihmisoikeutena keskellä pandemiaa, uskotaan kohta jo itsekin, että juuri esimerkiksi lähiopetus olisi perustuslain kannalta merkittävämpi ja tärkeämpi asia toteutua kuin selkeä ja ymmärrettävä liikkumisvapaus. Voi hyvää päivää — Opetushan voidaan turvata etänä ja erityisjärjestelyin! Haaksirikko, johon hallitus on ajautunut, on liberaalin ”hyvien ihmisten” utopiapolitiikan malliesimerkki. Liberaalin ”puuttumattomuuden politiikan” päässä on siis aina katastrofi, olipa kyse sitten taloudesta tai kansanterveydestä. Lopulta menevät sekä rahat että henki. Se voi välillä unohtua, kun keskitytään jonkin kuvitteellisen yhteisöllisyyden sekä erilaisten abstraktien identiteettien rakentamiseen, suojelemiseen, vaalimiseen ja hellimiseen sekä ”taistellaan” etupäässä niiden puolesta.

Kun järkevät, selkeät, tehokkaat ja helpommat keinot oli jätetty käyttämättä ajoissa, tilalle esitettiin siis entistä vaikeampia, tulkinnanvaraisempia ja mielikuvituksellisimpia keinoja. Tämä kaikki vain siksi, että hallitus on halunnut pitää kiinni arvovallastaan eikä muuttaa kurssia avoimesti ja myöntää, että se on ollut niin monessa asiassa koronan suhteen väärässä ja ansio aiemmin hyvästä tilanteesta kuului pidättyvälle suomalaiselle kulttuurille ja pitkien etäisyyksien maantieteelle sekä yhteiskuntarakenteen väljyydelle plus koulujen pitkille lomille. Ilman niitä Suomessa olisi jo nyt täysi katastrofi. Nyt vaarassa on sitten jo koko oikeusvaltion uskottavuus, kun jo aiemmin valinnanvapaus-sotessa ”kunnostautunut” oikeuskanslerikin on korviaan myöten mukana hallituksen mielikuvapolitiikassa. Lähidemokratian perusta, kuntavaalitkin, jouduttiin jo räjäyttämään paikoiltaan, koska hallitus laiminlöi tehtävänsä. Kuntavaalien järjestämisessä keskeisin asia on maskipakko, jota hallitus ei ole halunnut ennen kuin pää tuli vetävän käteen eli vaalit jouduttiin pitkän teatteriesityksen jälkeen siirtämään käytännössä maskipakon puuttumisesta johtuen, minkä tulevaisuus tulee todistamaan.

Keskeistä hallituksen epärealistisessa koronapolitiikassa on ollut alusta alkaen maskipakon ja etäkoulun vastustaminen sekä rajojen pitäminen mahdollisimman avoinna. Maskit ovat kustannustehokkaimpia keinoja epidemian tukahduttamisessa, mutta hallituksen leirissä siitä ei ole välitetty, vaan on hoettu vain samaa mantraa, etteivät maskit yksin ratkaise mitään aivan kuin joku muuta väittäisi. Eivät ratkaisekaan, muun muassa rajakontrolli testeineen ja karanteineen sekä laaja etäkoulu niiden rinnalla yhdessä alkavat olla jo aika tehokas paketti nykyisten suositusten ja rajoitusten ohessa. Mitä aiemmin koko paketti otetaan käyttöön, sitä nopeammin päästään suosta ylös uppoamatta sinne heti kohta uudestaan. Hallituksen harhaisuudesta kertoo kuitenkin paljon se, että samaan aikaan hallituksen piiristä höpötetään joutavia jostakin loppukiristä ja kausivaihtelusta ja maalaillaan kuvaa auvoisesta kesästä. Aurinko ja EU varmaan hoitavat politiikan tämän hallituksen puolesta! Tällaiset jutut voivat mennä läpi naistenlehdissä, joissa haastateltava saa melkeinpä sanella, mitä hänestä kirjoitetaan, mutta ei se silti totta jutusta tee. Kesän ainoa pelastus on se, että koulut ovat kiinni viimeistään silloin ja satojen tuhansien lasten ja nuorten päivittäiset kontaktit pienissä tiloissa jäävät pois.

On surkea tilanne, että maan johtavat poliitikot menevät piiloon asiantuntijoiden taakse poliittista vastuutaan. Esimerkiksi kansanterveys on silloin vain terveysasiantuntijoiden asia ja lainsäädäntö on lainsäädäntöasiantuntijoiden asia. Tätä tietä kun jatketaan, kohta jo lapsikin kysyy, mihin muuhun kuin naistenlehtien myymiseen tarvitaan poliitikkoja ja mikä on kansan rooli tässä tarinassa? Valita viihdyttäjät ja idolit? Entistä useammin tulee mieleen satu keisarin uusista vaatteista. Kovasti touhu muistuttaa myös J. K. Rowlingin uuden satukirjan Ikkabogin opetuksia: Valhetta voidaan kylvää valheen perään, kunhan riittävän moni uskoo. Kannattaa lukea isommankin ihmisen. Pienelle ihmiselle se taas on hyvä rokotus vallan väärinkäyttöä vastaan. Valtaa voivat käyttää väärin ja vastuuttomasti liberaalitkin, mikä on ajassamme traaginen paradoksi, johon ei ole vielä haluttu herätä. Ajatellaan, että kun ihminen on kaunis tai komea, koulutettu ja sulavakäytöksinen sekä kaunopuheinen, hän olisi samalla vastuullinen ja viisas. Voi voi! Yhtä lailla demokraattisessa hallintokoneistossa työskentelee luonnevikaisia ja osaamattomia henkilöitä kuin diktatuureissa ja autokratioissa. Eivät he missään sohvan pohjalla kaikki makaa. Kyynärpäillä, ahkeruudella ja verkostoitumisella pääsee pitkälle ja huomiotalous hoitaa loput.

Koronan aikana periaatteena apureiden eli virkamiesten nostamisessa ja laskemisessa on ollut: Se on paras ja osaavin, kenen pokka pitää parhaiten. Mika Salminen on tästä taitavin esimerkki. Täytyy melkein ihailla, miten hyvin mies hallituksen käskystä luomoaa kuin käärmeenkesyttäjä mediaa vakavalla naamalla ja koko kansakunta hyppää hänen hallitukselta saamiensa pillinvihellysnuottien mukaan, vaikka hän on puhunut läpiä päähänsä todennäköisesti enemmän kuin kukaan johtava asiantuntija Suomen historiassa, mistä on muistutettu jo viime vuoden keväästä lähtien eli kyse ei ole mistään yleisestä jälkiviisaudesta. Silti, kerta toisensa jälkeen, hän ja hänenkaltaisensa hallituksen suosiossa olevat meriselittäjät pääsetetään kuin koirat veräjästä mediassa. Missä on vapaan median vastuu vai onko sitä lainkaan? Tilanne on ikävä kyllä Suomessa se, että Twitteristä löytyy paitsi trolleja ja vastuuttomia pellejä, myös parempia vapaaehtoisia ”journalisteja” tuottamaan ja välittämään kriittistä tietoa ja tarjoamaan kriittisiä sekä perusteltuja ja ajantasaisia näkemyksiä kuin niin sanotussa vastuullisessa laatumediassa. Laatumedioissa kriittiset äänenpainot ovat jääneet lähinnä asioiden jälkijättöisiksi analyyseiksi, joissa ei ole mitään riskiä kirjoittajille itselleen eikä paljon kertausta kummempaa lukijoilleen. Ovat vähän kuin selostaisi nauhalta, miten kolari ja ajoneuvon törmäys seinään mahdollisesti tapahtuivat. Ja aina sama juttu toistona uudelleen. Vain kulkupeli, jolla törmätään, vaihtuu.

Ennakkoäänestys kuntavaaleissa muuten alkaisi viikon päästä eli 7.4., jos Marinin hallitus olisi viitsinyt ajoissa esittää eduskunnalle säädettäväksi maskipakkoa. Sen sijaan se THL:n ”neutraalin” asiantuntija-arvion pohjalta esitti, että mennään ”pienimmän riesan tietä” ja esitetään siirrettäväksi vaalit! Ja niinpä ne vaalit sitten päätettiin eduskunnassa viime perjantaina – kaksi viikkoa ennen ennakkoäänestyksen alkamista, siirtää. Miettikääpä sitä. Tämä ei ole aprillipila, mutta jos tämän tarinan näillä päivämäärillä ja tällä juonella olisi joku viime vuonna 1.4. etukäteen totuutena kertonut, kyllä se olisi automaattisesti aprillipilaksi leimattu. Kun hallitukselta apureineen perää selviä perusteluita milloin millekin näkemykselle ja ratkaisulle, kannatttaa varautua siihen, että törmää nopeasti muodikkaaseen ja saippuamaisen liukkaaseen taikasanaan ”kokonaisarvio”. Milloin sen sanovat virkamiehet, milloin poliitikot, mutta se on se juttu, millä kerta toisensa jälkeen vapaudutaan vastuusta ja tehdään poliittisia taikoja – muulloinkin kuin pääsiäisenä.