Marin petasi välikysymyskeskustelun retoriikalla Sdp:n ja punamullan tulevaisuutta

Pääministeri Sanna Marinin (sd) esiintymistä eduskunnan keskiviikkoisessa hallitusohjelmaa ja työllisyyttä koskevassa välikysymyskeskustelussa on kummasteltu laajasti. Välikysymyksen asiakysymyksiin vastasi valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk) ja pääministeri tyytyi vain lyhyisiin kommenttipuheenvuoroihin, joissa hän hyökkäsi erityisesti kokoomusta vastaan keskittyen substanssin sijaan politiikan toimintatapakysymyksiin.

 

Moni ehkä pitää Marinin toimintaa epäonnistuneena ja jopa kökkönä, mutta tosiasiassa hän teki kovalla pokalla poliittisesti viisaasti. Marin on laitavasemmistolainen poliitikko, jolla ei ole kokoomuksen tai perussuomalaisten suhteen mitään menetettävää. On päivän selvää, että hänen johtamansa Sdp ei pysty koskaan istumaan hallituksessa, jossa edes jompikumpi, kokoomus tai perussuomalaiset, olisivat mukana. Niin kaukana ovat Marinin ja näiden puolueiden peruslinjat politiikassa.

 

Sen sijaan projisoimalla keskustelua ja huomiota itseensä, suosittu pääministeri saa vankistettua henkilökohtaista kannatustaan ja Sdp:n kannatusta vasemmistolaisesti ajattelevien suomalaisten keskuudessa, vaikka voikin menettää suosiotaan ja hyväksyttävyyttään porvarillisesti ajattelevien suomalaisten keskuudessa. Suosion saaminen gallupeissa on kuitenkin vähemmän tärkeää kuin äänien saaminen vaaleissa ja äänien saamiseksi on herätettävä myös tunteita. Neutraalit ja epätietoiset liikkuvat äänestäjät taas tekevät äänestyspäätöksensä lähempänä vaaleja, ja heitä varten on politiikassa omat strategiansa.

 

Sdp:ssä on takuuvarmasti tehty tietoinen analyysi, etteivät porvarillisesti ajattelevat suomalaiset jatkossa kuitenkaan äänestä Marinin Sdp:tä, koska hallituksen poliittiset päätökset ovat talouspoliittisesti juuri nyt korostetun vasemmistolaisia, mihin mahdollisuuden antavat hallituspohja sekä koronapandemia. Elvyttävä politiikka tilanteessa on suorastaan ainoa mahdollisuus, eikä työpaikkoja tule tässä markkinatilanteessa juuri nyt syntymään merkittävästi lisää maltillisilla työmarkkinauudistuksillakaan, ja radikaaleihin työmarkkinaratkaisuihin ei varmastikaan ole mitään realismia mennä. Jatkokin on siis hyvin vasemmistolaista talouspoliittisesti ja lisääntyvät koronarajoitukset saavat ymmärrystä osakseen varmasti keskimäärin enemmän vasemmistolaisesti ajattelevilta kuin porvarillisesti ajattelevilta. Niukkeneva talous taas tekee sen, että jako porvarillisesti ajatteleviin ja vasemmistolaisesti ajatteleviin tulee korostumaan eli pitkään nousussa ollut liberaali-konservatiivi -akseli poliittisena erottajana nyt heikkenee. Potentiaalia saada lisä-ääniä vasemmistolaisella profiililla on siis aiempaa enemmän.

 

Marin myös tietää, että jokainen päivä, jona keskusta leimautuu korostetun vasemmistolaista talouspolitiikkaa ajavan hallituksen takuumieheksi, tekee työtä Sdp:lle myös tulevaisuuden osalta. Keskusta teki täyskäännöksen lähtiessään Sipilän kauden jälkeen Marinin hallitukseen, ja mitä kauemmin se on mukana nykykoalitiossa, sitä mahdottomampaa sen on enää palata Sipilän linjoille ja karata kokoomuksen kainaloon. Porvariäänet ovat hyvin pitkälle menossa jatkossa kokoomukselle sekä perussuomalaisille, koska keskusta ei pysty olemaan enää uskottava porvaripuolue. Käännöksiä ei voi käytännössä harrastaa jatkuvasti, vaikka olisikin lähtökohtaisesti keskellä ja tekisi siitä asemasta yhteistyötä periaatteessa kaikkiin suuntiin. Ihmiset eivät ajattele ainakaan enää niin.

 

Marin tekee keskustasta siis itselleen kovaa vauhtia pysyvän yhteistyökumppanin vuosikausiksi ja mitä korostetummin kokoomus joutuu arvostelemaan Marinin politiikan sisältöä ja retoriikkaa, sitä korostetummin keskusta sidotaan nykyiseen koalitioon pysyvämminkin, koska siitä tulee valtiovarainministeripuolueena ihmisten mielikuvissa Marinin hallituksen takuupuolue. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat mukana jatkossa luonnollisesti ja Rkp on mukana, kunhan ruotsinkielen ja ruotsinkielisten alueiden asema kohtuudella taataan. Hyökkäämällä toistuvasti retorisesti kokoomusta ja perussuomalaisia vastaan, Marin ottaa myös poliittisen vasemmistorintaman henkisen johtajuuden ja pienentää Anderssonin ja Ohisalon mahdollisuuksia viedä Sdp:ltä kannatusta. Pikemminkin hän vie sitä vihreiltä ja vasemmistoliitolta Sdp:lle. Jos taas vihreät ja vasemmistoliitto sen seurauksena vasemmistolaistuvat lisää, se sopii Marinille politiikan sisällön osalta hyvinkin. Keskusta ja Rkp on pelattu ahtaaseen rakoon, koska jos ne jossain vaiheessa haluaisivat hypätä pois Marinin junasta ennen vaalipysäkkiä, heitä olisivat erämaataipaleella ottamassa vastaan ja ”auttamassa” eteenpäin Halla-ahon perussuomalaiset ja kokoomus, jolta keskusta sai oppitunnin yhteistyöstä 2015-19.

 

Toisin sanoen, poliittista retoriikkaa ei kannata aina arvioida pelkkänä lyhytnäköisenä esiintymissuorituksena tai vaikkapa puhujan persoonan tai luonteen ilmentymänä, vaan se voi kertoa paljon enemmän pikemminkin poliittisesta asetelmasta, paljastaa mahdollisia poliittisia strategioita sekä kertoa myös poliittisesta tulevaisuudesta. Poliittinen esiintyminen on mitä suurimmassa määrin erilaisten roolien näyttelemistä, millä edistetään omia poliittisia tavoitteita ja valta-asemia. Ideologiselle ja vallanhaluiselle poliitikolle on pieni hinta kärsiä päivän parin verran julkisuudessa pintakohinasta, jos sillä saa edistettyä sitä, mitä todella haluaa. Tähän ristiriitaisia tunteita herättävään harkittuun viestintään kuuluu tietenkin se, ettei esiintymisiä pyydellä missään nimessä anteeksi tai pehmennellä jälkeenpäin, vaan päinvastoin, seistään niiden takana pystypäin ja tarvittaessa lisätään vettä myllyyn.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu