Miksi perussuomalaiset pärjää kautta maan?

Moni Suomessa tuntuu ihmettelevän, miten on mahdollista, että puolue, jonka riveistä viikottain tai ainakin kuukausittain nousee julkisuuteen poliittiseen kielenkäyttöön liittyvä jonkinlainen tahalliselta performanssilta vaikuttava ylilyönti ja kohu, saa kuitenkin niin paljon suosiota mielipidetiedusteluissa.

 

Syitä on monia, mutta ehkä keskeisin syy on se, että valtapuolueet eivät ikävä kyllä meinaa ottaa ihmisten arjessaan havaitsemia yhteiskunnallisia ongelmia tosissaan. Ne keskittyvät vain esittämään uskottavaa, selittämään asiat kansalaisille itsensä kannalta parhain päin tai parhaimmillaankin pohtimaan olemassaolonsa tarkoitusta, kun pitäisi tarttua jo jonoksi muodostuneisiin epäkohtiin riuskasti ja nopeasti. Paradoksaalisesti ne kuitenkin luulevat, että yhden puolueen eri yksilöiden performansseja kauhistelemalla ei tarvitsisi varsinaisesti korjata omaa toimintaa, koska enemmistö suomalaisista on kuitenkin fiksusti sitä ja tätä. Näin ne uppoavat koko ajan syvemmälle ja syvemmälle poliittiseen suohon ja tavallaan pellemäisetkin poliittiset teot toimivat näin poliittisesti onnistuneesti, koska niistä seuraa muiden poliittisten toimijoiden aktiivista pyrkimistä poispäin perussuomalaisten agendojen ja olemuksen läheltä.

 

Ihmiset kuitenkin näkevät, että esimerkiksi julkisella sektorilla säännönmukaisesti löytyy isojakin rahoja, mutta niitä käytetään välillä hyvinkin vastuuttomasti. Budjetitkaan eivät pidä, mutta kukaan ei joudu vastuuseen. Erilaisia julkisen sektorin hankkeita ei myöskään priorisoida oikein. Maassamme perusasiat ja perusrakenteet rapautuvat kovalla vauhdilla. Se on jokaisen asioita seuraavan omin silmin nähtävissä. Myös erilaiset yhteiskuntamme keskeiset tilastot näyttävät punaista, mutta vallanpitäjien ja hallinnon kärkihahmot elävät imago- ja strategiamaailmassa, sivistyneen sanataiteen ja konsulttikielen parissa. Korjausvelka kaikenlaisen julkisen infran osalta kasvaa. Syntyvyys on romahtanut. Vanhustenhuolto on katastrofaalisessa tilassa. Julkisen sektorin velka paisuu. Alueellinen väestökato kiihtyy ihmisten äänestäessä jaloillaan, kun  paikallispoliitikot näpertelevät keskenään ja hokevat kuntiensa erinomaisuutta ja kotiseuturakkautta. Poliisin resurssit eivät riitä rikosten ratkaisemiseen. Perusterveydenhuollon taso vaihtelee ja on usein huono. Ihmisten elinajanodote runsaan ruuan ja lääkkeiden myötä kyllä nousee, mutta elintasosairaudet lisääntyvät jatkuvasti. Taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut 1990-luvulta lähtien silmiinpistävästi. Vapaamielinen hällä väliä -meiniki on arvossaan. Näkymä ei ole hyvä ja nykytilannekin on jo arveluttava.

 

Yhteiskunnallisena eetoksena on, että se, kenellä on henkilökohtaisesti varaa ja asiat hyvin, pysykööt hiljaa ja pidättäytykööt ”keikuttamasta yhteistä venettä”. Tähän hyssyttelyyn kannustetaan lähtökohtaisesti kaikkia niitäkin, joilla ei olisi varaa olla hiljaa tai joilla olisi lähtökohtaisesti halua, osaamista ja kykyä puuttua epäkohtiin. Valittajat leimataan paitsi häiriköiksi ja riidanhaastajiksi, myös luusereiksi. Kuka haluaa olla luuseri yhteiskunnassa, jossa esitellään päivittäin toinen toistaan mahtavampia kulisseja ja ne ikävätkin asiat ovat tasoa ”Hupsista, unohdin vetää parkissa bemarini käsijarrun päälle, kun menin lounaalle ja tullessani takaisin se oli sitten valunut viereisen mersun keulaan. Siinä tuli laskua ja menivät bonukset, ja nyt täytyy sitten vuokrata lainakiesi viikonloppulomalle. Hah hah!”?

 

Toki häiriintyneitä ammattivalittajia ja rikkiviisaita kylähullujakin Suomesta löytyy, mutta ainakin omasta mielestäni Suomessa sekä valtiollisella mutta etenkin kunnallisella tasolla vaietaan epäkohdista aivan liikaa. Eivät ammattivalittajat ja kylähullut ole yhteiskunnalliseen kehitykseemme ja tilanteeseemme nähden mikään iso ongelma, vaan päinvastoin ympäri Suomea hyvinvoiva ja kannustettu vaikeneminen, josta epäsuorasti jopa palkitaan yksilöitä, jos vielä sopivalla tavalla ovat ikään kuin todistettavasti ja ansiokkaasti osallistuneet hyssyttelyyn ja kollektiiviseen valekulissien ylläpitämiseen yhteiseksi hyväksi. Näin myös ruokitaan hyssyttelyä. Näytetään, että vaikeneminen kannattaa henkilökohtaisesti ja suun avaaminen taas missään nimessä ei. Luodaan kulttuuria, että puuttuminen yhteiskunnalliseen ongelmaan viestisi ikään kuin yksilön omista ongelmista tai ongelmallisuudesta.

 

Suomalaisen yhteiskunnan hedelmät, jotka on takavuosikymmeninä saavutettu tosiasiat tunnistamaan ja tunnustamaan pyrkivällä selväjärkisellä politiikalla, mätänevät nyt pitkin Suomea käsiin. Kaikista kunnista löytyy hulluja ja turhanpäiväisiä isoja ja pieniä hankkeita ja päätöksiä ja vastaavasti perusrakenteiden laiminlyöntiä. Suomessa eletään niin suuressa kollektiivisessa yhteiskunnallisessa valheessa, että näyttää olevan päättäjille vaikea enää lähteä purkamaan sitä. Ei puututa enää yksittäisiinkään epäonnistumisiin ja vastuuteta vastuullisia, koska pelätään, että yksittäisten virheiden tunnustamisen ja korjaamisen kautta paljastutaan laajemminkin. Ja pelätään kansaa, koska tiedetään, että on tehty väärin. Kun ei käy kiinni toisen tekemään tai tekemättä jättämiseen, saa itsekin olla fiksusti ja viisaanoloisesti rauhassa. Tällainen on poliittista pikavippaamista demokratian kustannuksella ja näin vaarannetaan koko demokraattinen järjestelmä, johon ihmisten usko on suunnilleen kaikkien tutkimusten mukaan alkanut länsimaissa, myös Suomessa, rapautua. Voi olla, että tätä menoa lähivuosikymmeninä demokratia elää enää historiakirjojen lehdillä.

 

Samaan aikaan hoetaan suu vaahdossa populismista, mikä sinänsä ei ole väärin, koska populismissa on hyvin tunnetut heikkoutensa ja ristiriitansa. Tällainen sormella osoittelu ja mantran jauhaminen on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, jos oma toiminta on tarkemmin tarkasteltuna usein ihan mitä sattuu. Tympääntyneet ihmiset tarttuvat siihen vaihtoehtoon, jonka näkevät edes yrittävän puuttua huonoon ja uhkaavaan kehitykseen ja joka ei lähtökohtaisesti leimaa tavallisia epäkohtia esiintuovia ihmisiä luusereiksi, oman pesän likaajiksi tai riidankylväjiksi. Rahanjakopolitiikalla ja entistäkin ylevämmällä lainsäädäntötekstillä ei Suomen poliittista ilmastoa muuteta miksikään, kun perusasiat on jätetty retuperälle ja sivistynyt valehtelu kukoistaa.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu