Mitä mahtaa näyttää Ylen kannatusmittaus puolueille?

Ylen seuraava puoluekannatusmittaus näkee taas pian päivänvalon, ja kertoo meille, millä päällä kansa pienoiskoossa oli joulukuussa 2020 puolueiden suhteen. Jos miettii tapahtumia ja uutisotsikoita, ainakin se lienee selvää, että vihreiden suosio tippuu edellisestä kuukaudesta selvästi.

 

Kun vihreiden kannatus oli viimeksi 11,6 %, siitä lähtee vähintään yksi prosenttiyksikkö pois. Todennäköisesti vihreät on kuukauden suurin pudottaja. Vihreille ulkoministeri Haaviston aiheuttama tilanne oli tekemätön paikka, koska pääosa perustuslakivaliokunnan asiantuntijoista asettui asiantuntijalausunnoissaan osittain eri linjoille kuin mihin valiokunta lopulta päätyi. Koska asiantuntijoiden enemmistön kanta oli vihreille ja Haavistolle suotuisa, vihreiden oli poliittisesti todella hankala asettua valiokunnan muiden jäsenten kanssa samoille linjoille. Niinpä heille jäi poliittisesti ainoaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi jäädä puolustamaan valiokunnassa Haavistoa vaikka sitten yksin, mikä sekin näytti äärimmäisen pahalta suuren yleisön silmissä. Haaviston ja vihreiden presidenttihaaveista prosessi tekikin kerralla selvää. Valiokunnasta tapahtunut vuoto vihreiden epäsopivaa vaikutusyritystä koskien tahrasi puolueen mainetta pahasti, vaikka vuotaja kuten hänen motiivinsakin jäivät ikuisiksi arvoituksiksi.

 

Suurinta nousijaa ei tarvitse kauan arvailla. Se on tietysti perussuomalaiset, joka on saanut asemoitua itsensä niin, että sille riittää pelkästään sekin, kun muut tekevät virheitä ja epäonnistuvat. Tämä mediassakin usein julkilausuttu analyysi on itsessäänkin omiaan vielä entisestäänkin madaltamaan ihmisten kynnystä ajatella olevan luonnollista ilmaista tyytymättömyytensä yhteiskuntaan antamalla kannatuksensa perussuomalaisille. Tällä kertaa perussuomalaisten aktiivisuus Haaviston tapauksessa vielä ansaitustikin tuo lisäkannatusta puolueelle, joten nousu lienee selvä. Kun kannatuslukema viimeksi oli 20,9 %, nyt se saattaa olla jo 22 prosentin paikkeilla. Sillä irtoaa gallupissa selkeä ykköstila.

 

Pääministeripuolue Sdp:n kannatus on ollut laskusuunnassa viime kesästä lähtien, ja on ehkä palaamassa nyt tasolle, jolla se oli ennen koronapandemian rantautumista Suomeen. Koronalisä ja kevään eväät alkavat olla syödyt, ja lausuntojen ja pohtimisten sijaan suurimmalta hallituspuolueelta aletaan kaivata nyt johtajuutta tosissaan. Äänestäjistä entistä useampi on alkanut ehkä pohtia, oliko viime kesän korona-onnistuminen hallitukselta aitoa taitavuutta vai oliko kyse pikemminkin onnenkantamoisesta, joka perustui Suomen syrjäisyyteen, väljyyteen ja suomalaisten introverttiin kansanluonteeseen. Kevään maskisekoilut palaavat nopeasti mieleen, jos tilanteet heikkenevät. Kannatus oli viimeksi 20,6 %. Mitään dramaattista laskua tuskin nyt nähdään, mutta esimerkiksi puolen prosenttiyksikön heilahdus alaspäin olisi aika odotettu ja tekisi varmaan hyvääkin, koska se voisi olla omiaan lisäämään aktiivisuutta hallituksessa esimerkiksi koronaepidemian hoitamisen suhteen.

 

Oppositiossa kokoomus on pyrkinyt olemaan esillä nyt aika paljon, koska viime kuun gallup-lukema 15,9 % lähestyi jo puolueen lähihistorian huonointa mittaustulosta, mikä huomioitiin myös mediassa laajasti. Puheenjohtaja Orpo ei saa enää omiltaankaan tukea, ja puheenjohtajakamppailu taustalla on jo käytännössä käynnistynyt ja olisi jo varmaan täysin avointakin ilman edessä olevia kunnallisvaaleja. Yleinen puhe huonosta tilanteesta on yleensä omiaan entisestään heikentämään kannatusta politiikassa, mutta toisaalta kokoomuskin yritti päästä osingoille Haavistoa koskevissa tapahtumissa ja se voi kompensoida vähän huonoa kierrettä, johon puolue on joutunut — etenkin kun keskusta samaan aikaan päätyi pitkin hampain tukemaan Haaviston jatkoa ulkoministerinä pääministeri Marinin taitavasti pyörittämän loppunäytelmän päätteeksi. Kokoomuksen kannatus saattaa nousta 16 prosentin yli, mutta ei paljon, koska perussuomalaiset vei ”ulkoministerin peijaisissa” pääpotin ja Liike Nyt nakertaa kokoomusta nykyään kroonisesti. Koronaepidemian hoidossa kokoomuksen ulostulot ovat jääneet viime aikoina yksittäisten toimijoiden yksittäisiksi huuteluiksi ilman selvää linjaa, joten kansa tuskin ainakaan vielä joulukuussa näki kokoomuksessa johtajuutta siltäkään osin.

 

Keskusta joutui Haavisto-episodissa erittäin huonoon valoon, koska kansan lienee vaikea uskoa, että lakia rikkoneen Haaviston asema ulkoministerinä olisi ollut vihreille hallituskysymys. Näin siitä huolimatta, että pääministeri Marinille annettiin jossakin vaiheessa jälkeenpäin tehtäväksi julkisuuteen todeta Haaviston aseman muka olleen vihreille hallituskysymys — vihreiden pysyessä asian todellisesta laidasta keskustan kannalta loppuun asti kiusallisesti hiljaa. Toisin sanoen Marin siis laitettiin keskustan toimesta näin hyvittämään temppuaan, jonka hän oli pikapalaverissa ottanut oikeudekseen päähallituskumppanille tehdä: Hänhän oli vetänyt Saarikon kannoista johtopäätöksen, että Haavistolla on kaikkien hallituspuolueiden tuki takana ennen kuin asioita oli käsitelty edes eduskuntaryhmissä ja tuli asialla salamannopeasti julki. Sillä hetkellä perustuslakivaliokunnan ”tuomitsema” Haavisto vapautui eduskunnan hirttosilmukasta ja siihen tyrkättiinkin takaapäin yllätetyt keskustalaiset. Pelastamalla Haaviston nopealla julkitulollaan Marin teki ikävän källin keskustalle. Vihreät Marin sai myöhemmin näyttämään entistäkin röyhkeämmiltä julkisella hallituskysymystulkinnallaan. Marin täysin omalla pelikirjallaan varmisti kivuttomasti hallituksen jatkon ilman tarvetta käydä todellista kauppaa ja kurat hän sai kipattua keskustan ja vihreiden niskaan suuren yleisön nähdessä tilanteen vain vihreiden ja keskustan surkeana mutapainina. Eniten kuraantuivat lopulta keskustan kamppeet, vaikka porukka teki kaikkensa retoriikan saralla sen takomiseksi kansan päähän, ettei keskusta hyväksy Haaviston toimintaa, mutta asia kuuluu vihreille ja pääministerille eikä keskustalle. Vaikea kuvitella, että keskustan suosio tällä kertaa nousisi, kun keskustan hallitsemalla kuntakentälläkin on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Kun kannatuslukema oli viimeksi 12,1 %, nyt se on varmaan vähän vähemmän, mutta mennyttä kalua keskusta ei ole.

 

Vasemmistoliitto kolkutteli viimeksi jo lähes ennätysalhaisia kannatuslukemia niiden näyttäessä 7,2 prosenttia. Vihreiden pienentyvästä potista sille tuskin heruu juurikaan kannatusta, koska Marin imuroi irtoäänet Sdp:lle paremmin kuin Andersson vasemmistoliitolle. Vaikea nähdä, mistä vasemmisto saisi juuri nyt merkittävästi lisää kannatusta, etenkin kun se on passiivinen, joten melko turvallisesti voi ennustaa, ettei kannatus nyt nouse ainakaan yli 7,5 prosentin. Todennäköisempänä pitäisin tasan seitsemän prosentin kannatusta ja sen alle menevä suosiolukemahan olisi jo historiallinen. Nähdäänkö sellainen jo nyt? Se tiedetään pian. Vaikka oppivelvollisuuslaajennus on paitsi historiallinen ja esimerkiksi omasta mielestäni hyvä ja tarpeellinen, kansalta sillä ei montaa kymmenystä näinä aikoina heru.

 

Rkp:n suosio on matala, mutta tasaisen varma ja lienee nytkin noin 4,5 %. Näkymättömäksi oppositiossa muuttuneen KD:n kannatus oli viimeksi vain tasan 3 %, ja ajattelisi, ettei se tuosta voi enää paljon alemmaksi vajota eli näin kunnallisvaalien alla se saattaisi olla hieman nousussa, kun ydinporukka aktivoituu jollain lailla edes oman itsensä takia. Liike Nyt saattaa mittauttaa uuden ennätyksensä, mihin riittäisi 2,4 prosentin lukema. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet rokottanevat toistaiseksi vain sen noin 2 %, mutta loputtomiin eduskuntapuolueiden ei kannata siihen tuudittautua.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu