Muistellaanpa EVM-sopimusta ja Suomen asemaa

Viime päivinä on noussut kova huuto siitä, miten hallitus on mahdollisesti sivuuttanut toiminnassaan Suomen perustuslain, kun se on mennyt hyväksymään EVM:n eli Euroopan vakausmekanismin käyttämisen korona-epidemiasta aiheutuvien rahoitusongelmien ratkaisemiseen ilman tiukkoja ehtoja, (tosin ehtoja kylläkin rahoituksessa on, koska lainat tulee käyttää koronakuluihin eli ei voida väittää, etteivätkö lainat olisi muodollisesti ehdollisia).

 

No hyvä, että keskustellaan! Muistellaanpa kuitenkin vuotta 2012, ja silloista perustuslakivaliokuntaa, jossa itsekin vaikutin ryhmäni valiokuntavastaavana. Silloin varsin pienellä mediahuomiolla perustuslakivaliokunta siunasi EVM-valtiosopimuksen hyväksymisen voivan tapahtua eduskunnassa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (siis eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä), vaikka EVM itsessään voi EVM-valtiosopimukseen sisältyvässä hätätilamenettelyssä toimia myös 85 prosentin määräenemmistöllä, eli päättää markkinoilta hankittavien lainojen takaamisesta (mistä siis EVM:ssä vivutusvälineenä ylipäätään on kyse=peitelty eurobondi) Suomen/eduskunnan vastustuksesta huolimatta. Tämä eduskunnan budjettisuvereniteetin heikentäminen ei silloista perustuslakivaliokuntaa hätkähdyttänyt, ei myöskään kuultuja valtiosääntöasiantuntijoita. Mutta onneksi kirjoissa ja kansissa on sentään se, että esimerkiksi allekirjoittanut ei siunannut tällaista lainsäädäntötulkintaa, jossa eduskunnan budjettivalta voidaan sivuuttaa. Se oli paljon isompi päätös perustuslakivaliokunnan enemmistöltä ja silloiselta eduskunnalta kuin mitä nyt on tapahtunut, vaikka asiat eivät olekaan suoraan keskenään vertailukelpoisia, koska nyt esillä olevassa akuutissa asiassa on kyse siitä, ovatko hallitus ja sitä ohjeistava suuri valiokunta noudattaneet perustuslakivaliokunnan kantaa EVM:n käytön reunaehdoista Suomen osalta.

 

Suomi voi kuitenkin halutessaan vaikka yksin, kuten nyt pari professoria perustuslakivaliokunnan tuoreemmasta EVM-linjauksesta johtuen on vaatinut tehtäväksi, vastustaa EVM-päätöksiä kaikessa rauhassa, mutta päätökset EVM:ssä voidaan nykyään viedä maaliin Suomen kannasta riippumatta hätätilamenettelyllä, jollaista toki ihme kyllä ei ole vielä kertaakaan, edes korona-epidemian seurauksena, julistettu – syynä todennäköisesti se, etteivät jäsenmaat ole vastustaneet EVM:n käyttöä ennakollisissa neuvotteluissa, joten komissio on päässyt helpolla. Hätätilamenettely EVM:ssä otetaan käyttöön, jos euroalueella julistetaan vallitsevan talous- ja rahaliiton vakauden vaarantava hätätila, mikä sekin voidaan tehdä täysin riippumatta Suomen eduskunnan ja hallituksen kannoista – kyse on poliittisesta päätöksestä, jonka tekevät komissio ja EKP.

 

Vaikka Suomen riskit eivät ole vielä realisoituneet, toisin kuin itse 2012 ennakoin, niitä on kuitenkin nyt kasattuna pohjalle melkoinen määrä. Meni kahdeksan vuotta, mutta tuossa alla kuitenkin seisoo, että ennen pitkää Suomen riskit kasvavat lisää ja systeemiäkin muutetaan lisää luovalla tulkinnalla. Mutta summa summarum: Suomi on nykyään korviaan myöten mukana Euroopan talous- ja rahaliitossa ja vakausvälineissä sekä EKP:n roskalainoissa – haluttiin sitä nyt tai ei. Jos joku haluaa asiantilaan tulevaisuudessa muutosta, hänen on silloin ajettava Suomen euro-eroa, mistä eroamisesta on viimeisen vuosikymmenen aikana harjoitetun ja hyväksytyn politiikan seurauksena tullut paljon entistä vaikeampaa ja riskialttiimpaa.

 

EVM toteutettiin muodollisesti unionirakenteen ulkopuolisena valtiosopimuksena, jotta voitiin kiertää EU:n no bailout -säännöksiä, jotka kieltävät EU-valtioiden keskinäiset velkavastuut unionissa.

 

Eriävä mielipiteemme perustuslakivaliokunnassa kahdeksan vuotta sitten:

”EVM-sopimuksen hyväksyminen tulisi mitä ilmeisimmin johtamaan Suomen vastuisiin, jotka vaarantaisivat Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on. Näiden tulevaisuudessa realisoituvien vastuiden osalta käsittelyjärjestystä eduskunnassa on arvioitava paitsi absoluuttisen eurosumman kannalta myös suhteessa siihen, miten todennäköinen riski on.

Juuri tämä todennäköisen riskin arvioiminen on hyvin nopeasti viime kuukausien ja jopa viime viikkojen huolestuttavan tilannekehityksen takia käynyt yhä ongelmallisemmaksi Suomen kaltaisen, valtiontaloutensa asiallisesti hoitaneen valtion kannalta. Espanjan kokoisen eurovaltion ajankohtainen kriisiytymiskehitys on viimeisin osoitus riskiarvion hankaluuksista. Vielä suuremman eurovaltion Italian tilanne ei myöskään vähennä riskiä. Onkin ilmeistä, että EVM-sopimuksen 13—18 artikloiden mukainen 85 prosentin määräenemmistöin tapahtuva hätätilamenettely on lähiaikojen realiteetti, Suomen osalta siis 12,58 miljardiin euroon asti. Ja pään auettua euromaiden velkaunionille tullaan todennäköisesti ennen pitkää ja jälleen vaatimaan Suomeltakin nopeita uusia muutoksia vakausmekanismiin Suomelle epäedulliseen suuntaan.

Edellä kuvattu tilanne merkitsee Suomen perustuslain 94 §:n 2 momentin ja 95 §:n 2 momentin osalta sitä, että EVM-sopimuksen hyväksyminen olisi reaalisilta vaikutuksiltaan Suomen täysivaltaisuuden kannalta niin merkittävää toimivallan siirtoa kansainväliselle toimielimelle (EVM), että sopimuksen ja 1. lakiehdotuksen hyväksyminen vaatii eduskunnassa vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Muussa tapauksessa tämä eduskunta voisi yksinkertaisella enemmistöllä hyvin pitkälle sitoa tulevien eduskuntien käsiä eduskunnan perustuslaillisen budjettivallan käytössä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunnan suostumus on tarpeen hallituksen esityksessä tarkoitetun sopimuksen hyväksymiseen sekä hallituksen esityksessä ehdotetun selityksen tekemiseen,

että näistä päätetään kahden kolmasosan enemmistöllä ja

että lakiehdotus on hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2012

  • Vesa-Matti Saarakkala /ps
  • Kimmo Kivelä /ps
  • Tom Packalén /ps”

https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=pevl+13/2012

 

 

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu