Onko Suomen eduskunnassa jatkossa todellista oppositiota korona-politiikassa?

Marinin ”vihertävä kansanrintamahallitus” lähti korona-epidemiaan valmistautumisessa ja epidemian hoitamisessa kevättalvella liikkeelle laumaimmuniteettiin perustuvalla strategialla, vaikka sitä ei suoraan olekaan myönnetty. Koko ajan hallitus on kuitenkin viestinyt, ettei se pyri pysäyttämään ja tukahduttamaan viruksen etenemistä Suomessa, vaan vain hidastamaan epidemiaa niin, ettei sairaaloiden hoitokapasiteetti ylikuormitu. Tänään pääministeri Marin (sd.) antaa eduskunnalle pääministerin ilmoituksen hallituksen tähänastisista korona-toimenpiteistä.

 

Puheenvuorot, joita olemme viime päivinä kuulleet hallituksen edustajien ja ”hallitusta lähellä olevien tahojen” suusta, viittaavat siihen, ettei hallitus ole muuttanut tai muuttamassa strategiansa tavoitetta, vaikka se nyt onkin alkanut viestiä ”hybridistrategiasta” koronan torjunnassa. Suomen linja näyttää olevan hidastettu versio Ruotsin linjasta, mutta nyt vauhtia epidemian etenemisessä haluttaisiin lisätä.

 

Kun seuraa verkkokeskusteluja, voi helposti huomata, etteivät hallituksen korona-strategia ja sen toimeenpano nauti niissä kovinkaan suurta kannatusta, vaan ne herättävät enemmän kysymyksiä ja kritiikkiä. Kritiikkiä tulee, koska kansa ei ole niin tyhmää, että se tuijottaisi vain tämänhetkistä tilannetta Suomessa koronaan kuolleista tai tehohoitoon joutuneista. Kritiikkiä hallituksen strategiasta ja aiotusta jatkostrategiasta tulee myös terveydenhuollon ammattilaisilta sekä kentältä että tutkijapiireistä. Tietoa saadaan reaaliaikaisesti ulkomailta sen verran paljon, ja se kiinnostaa ihmisiä, ettei hallitus voi enää tänä päivänä tuudittautua siihen vallanpitäjien vanhaan viestintästrategiaan, joka perustui joskus takavuosikymmeninä maakunnissa ja kunnissa kansalaisten ostamalle periaatteelle ”Totta sen täytyy olla, kun lehdessä niin luki”. Hallituksen usko median ratkaisevaan viestinnälliseen tukeen vaikuttaa hallituksen asenteesta päätellen kuitenkin vahvalta – toimihan perinteisen median tukeen perustuva strategia EU-kansanäänestyksenkin alla 1990-luvulla.

 

Moni on sitä mieltä, että nyt kun korona-epidemian tartuntaluku Suomessa on painettu arvioiden mukaan noin yhteen tai jopa alle yhden, tulisi epidemia pyrkiä tukahduttamaan, etenkin kun koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastuminen ei välttämättä anna yksilölle immuniteettia eli estä koronaviruksen saamista myöhemmin uudelleen, kuten WHO:kin on varoittanut. Moni valistunut tutkija ja yleistä arvostusta nauttiva vaikuttaja pitää tukahduttamiseen pyrkimistä myös kansantaloudellisesti kestävimpänä vaihtoehtona.

 

Myös yksittäisiltä opposition kansanedustajilta tulee perusteltua kritiikkiä hallituksen tähänastisesta strategiasta, kompuroinnista kriisin hoitamisessa sekä siihen kompurointiin liittyvästä poliittisen vastuun pakoilusta. Tämä antaa toivoa suomalaisille siitä, että meillä on eduskunnassa vielä mahdollisuus oppositionkin pyrkiä vaikuttamaan. Kuitenkin, jos kritiikki jää jatkossa vain yksittäisten kansanedustajien hätähuudoiksi ja odotetaan esimerkiksi median isossa mittakaavassa hoitavan kansanedustuslaitoksen opposition tehtävän, ollaan Suomessa näillä näkymin todella hukassa. Suomessa media keskittyy kriittisyydessä ulkomaiden kansanedustuslaitosten toimintaedellytysten arvioimiseen.

 

On oppositiopuolueiden tehtävä puolueina tarjota vaihtoehto, jos kerran ei olla lainkaan tyytyväisiä hallituksen tähänastiseen toimintaan ja strategiaan eikä luoteta sen toiminnan oikeellisuuteen jatkossakaan. Tätä työtä ei voi hoitaa pelkästään somettamalla tai kirjallisin kysymyksin, eikä voida olettaa, että media sen työn hoitaisi. Tarvitaan myös uskallusta kaivaa työkalupakista oma-aloitteiset neuvottelut yli puoluerajojen, tarvittaessa myös välikysymys ja epäluottamuslauseen esittäminen. Myös yksittäisten ministerien luottamusta voidaan eduskunnassa punnita, kuten on nähty muun muassa viime vaalikaudella tehtävän ihan äänestykseen asti ja paljon pienemmissä asioissa. Hallitus ei näytä perustellusta kritiikistä välittävän, vaan se jopa vaikuttaa vastaavan siihen ihan periaatteesta torjuvasti haluten näyttää kaapin paikan kansalaisille. Siitähän mahdollisessa koulujen avaamisessakin 12 päiväksi olisi kyse, poliittisesta arvovallasta.

 

Koskaanhan ei ole ns. oikea aika poliittiselle muutokselle: Joko se on liian aikaista ja hätiköityä tai sitten se on jo liian myöhäistä ja turhaa. On siis kulunutta propagandaa sanoa, että nyt on väärä aika arvostelulle, arvioinnille tai poliittiselle muutokselle.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu