Pelkäisimmepä yhtä kovasti koronaa kuin susia

Susien määrä Suomessa on viime vuosina lisääntynyt ja sudet ovatkin entistä enemmän levinneet idästä tiheämmin asutettuun Länsi-Suomeen. Sopivaa ravintoa on täällä niille tarjolla hyvin. Ihminen ei ole Suomessa onneksi joutunut suden tappamaksi pitkälti yli sataan vuoteen. Karjan ja metsästyskoirien päälle sudet kuitenkin ovat käyneet, ja susia liikuskelee esimerkiksi omalla kotiseudullani aika huolettomasti silloin tällöin asuinalueiden liepeillä ja sivukylillä pihapiirien läheisyydessä.

 

Monet sivukylillä pelkäävät erityisesti pihassa leikkivien pienten lasten ja koulumatkaa taittavien koululaisten puolesta, koska karjaa susi on tappanut. Harvalta täälläpäin löytyykään ymmärrystä sille, ettei susia ammuta enemmän tai edes karkoteta voimallisemmin pyssyjen kanssa ilmaan ampuen erämaihin, jos ne tulevat ihmisen lähelle. Lähtökohtaisesti sudet varmasti karttavat ihmisiä, mutta jos ne oppivat, ettei ihmistä tarvitse pelätä, varmasti niiden rohkeus tulla asutuksen lähelle ravintoa etsiessä lisääntyy entisestään.

 

Susien lisäksi luonto on tuonut läheisyyteemme nyt koronaviruksen, joka on ainakin vanhuksille hengenvaarallinen, ja on se tappanut sekä vammauttanut nuorempiakin. Tänä vuonna Suomessa on kuollut suoraan koronaviruksen seurauksena 344 ihmistä. Se on 344 enemmän kuin suden toimesta. Ennuste on, että koronakuolemia tulee suurella todennäköisyydellä merkittävästi lisää, mutta siihen vaikuttaa ihmisten toiminta. Niin poliitikkojen kuin muidenkin yksilöiden.

 

Moni kuitenkin suhtautuu koronaan kai vähän samalla tavalla kuin pihasusi suhtautuu ihmiseen. Ei pelätä, vaan hakeudutaan rohkeasti ja ehkä aika ylpeästikin lähelle. Sudella siihen on nykyään ehkä varaakin, mutta onko todella ihmisellä? Siitä ei voi olla varma edes maailman suurimman sotilasmahdin Yhdysvaltojen presidentti.

 

Kun suden uskotaan vaarantavan turvallisuuttamme, on huuto kova, eikä siinä mitään – minusta pihasudet pitäisi ampua siihen paikkaan ja karkottamiseksi ei pitäisi joutua kyselemään lupia ilmaan ampumisen osalta, koska susi ei kuulu pihapiiriin maassa, jossa erämaita ja metsiä riittää.

 

Moni ihmisyksilö on kuitenkin kai sosiaalistunut niin voimakkaasti, että maskin käyttäminen tappavan koronavaaran uhatessa tuntuu olevan ylitsepääsemätön henkinen este tieteellisistä tiedoista ja todennäköisyyksistä riippumatta. Pelätäänkö ken ties enemmän sitä, mitä muut itsestä ajattelevat kuin sitä koronaa, jota nyt kannattaisi pelätä ennemmin kuin muiden ajatuksia? Tarvitaanko raatelemiseen ja tappamiseen konkreettisesti pedon hampaat, jotta uhka on tarpeeksi merkittävä saamaan aikaan toimintaa ja toimintavaatimuksia?

 

Sama ihminen voi olla suden ja koronan suhteen hyvin epälooginen: Susipolitiikassa hyvinkin suoraviivainen ja ehdoton – vaaran uhka on karkotettava keinoja kaihtamatta tai tarvittaessa eliminoitava pois nopeasti. Mutta kun haetaan kaupasta viikonlopuksi sixpäkkiä, ei tule kuuloonkaan, että iso mies sen nyt mikään ”terveyssisaren” maski naamalla hakisi. Susijahtiin olisi varmasti lähtijöitä, jos pyyntö tulisi ja lupa heltiäisi. Ei tarvitsisi montaa kertaa pyydellä. Mutta jos annetaan suosituksella lupa vain jonkin ”naurettavan” maskin käyttämiseen, jotta saataisiin pidettyä loitolla joku korona. Niin… eeeh… ei viitsi eikä jaksa. Heikkojen ja luulotautisten heiniä. Käytetään sitten, jos kaikki menee ensin kiinni.

 

Aikamoinen tragedia, jos joku tuo kauppareissultaan välinpitämättömyyttään kotiinsa koronan ja sen seurauksena joku pihapiirissä sitten kuolee. Ja se joku ei silloin todellakaan ole rakas koira, pääsiäistä odottava lammas tai edes se ei-toivottu pihasusi.

 

Sosiaali- ja terveysministeriölle toivon näiden huomioideni perusteella rohkeutta määrätä ajoissa maskipakko Suomeen monien muiden maiden esimerkkiä noudattaen. Jos jotkut eivät terveydellisistä syistä pysty käyttämään kasvomaskia, ei herran jumala tehdä siitä perustuslaillista ongelmaa väittäen, että tilanne maskipakon aikana paljastaisi liikaa sellaisten ihmisten henkilökohtaisesta terveydestä. Ja STM:n Varhilan puheet Yle Radio yhden ykkösaamussa perjantaina siitä, ettei haluta mennä joidenkin hihamerkkien jakamiseen ihmisille osoitukseksi luvasta olla ilman maskia terveydellisistä syistä, oli kyllä maskipäätöksenteon esteeksi nostettuna seikkana poliittisessa luovuudessaan jo suorastaan kafkamainen. Kun hihamerkkejä Euroopassa viimeksi jaettiin, perusteet olivat poliittiset eikä silloin tarkoituksena ollut todellakaan suojella kenenkään henkeä ja terveyttä.

 

Pienellä vaivalla ja tinkimällä yhteiskunnan toiminnan kannalta jonninjoutavista seikoista, saataisiin nyt paljon aikaan. Mutta mennään sitten vapaaehtoisen tai pakollisen lockdownin kautta, jos ei millään muuten järki voita.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu