Populismi saa haastajan lopulta Elokapinasta tai vastaavasta

Korona-pandemia on saanut monet ihmiset pysähtymään — edes vapaa-ajallaan. Ei ole tietoa, onko huomenna terveyttä ja/tai rahaa, mutta tässä ja nyt pärjäillään. On aikaa lueskella ja seurata maailman menoa ken ties enemmän kuin aiemmin, ja se myös kiinnostaa entistä useampaa aiempaa enemmän.

 

Osa tarrautuu kriisitilanteessa menneeseen haluten kynsin hampain pitää kiinni yhteiskunnasta, joka on tarjonnut esimerkiksi materialistista hyvinvointia itselle ja arvostusta siihen liittyvälle elämäntavalleen. Uskotaan, että siihen vanhaan vielä palataan tai että ainakin henkilökohtaisesti tulee palaamaan siihen heti, kun vain tautitilanne meillä ja muualla rauhoittuu. Haluttaisiin taas vain tehdä, mitä huvittaa ja elää kuin viimeistä päivää. Tälle linjalle tulee luonnollisesti olemaan laajaa poliittista kannatusta ja tätä linjaa lienee helpoin yksilötasolla ihmisen sosiaalisesti kannattaa. Ajatellaan, että saavutetut edut ja asemat on jokaisella oikeus saada pitää ja että niiden puolesta puhuminen ei olisi keneltäkään pois jatkossakaan.

 

Osa taas uskoo, ettei maailma palaa enää ennalleen. Niin moni tulee tippumaan kelkasta ja hakemaan paikkaansa yhteiskunnassa uudelleen. Jos talouskasvuun perustuva yhteiskunta ei kykene tuohon haasteeseen vastaamaan, kuten todennäköistä on, syntyy poliittisesti kriittinen massa, joka ei tyytyne osaansa sivustakatsojana. Syntyy vastakkainasettelun aika.

 

Ympäristöasioiden ympärille rakentunut Elokapina-liike saattaa olla iso pelaaja edessä olevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Elokapina, joka perustaa ajattelunsa tieteelle, mutta tarjoaa paikan niin sateenkaariväelle kuin perinteisempiä arvoja kannattaville maanläheisille ihmisille, on liike, joka esimerkiksi puoluepoliittisen kentän vasemmalta laidalta puuttuu.

 

Elokapina kyseenalaistaa nykyisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän, mutta ei lähde syyttämään huonoista ilmiöistä yksilöä, vaan kohdistaa muutosvaatimukset yhteiskuntaan. Ihmiset se näkee selvästi ennemmin kansalaisina kuin kuluttajina, mistä seuraa, ettei se usko markkinaehtoisen kuluttajakäyttäytymisen pelastavan maailmaa ekokatastrofilta.

 

Kuten evankelisluterilainen kirkko nykyään, se tarjoaa ymmärrystä yksilötason synneille, mutta toisin kuin kirkko, se on radikaali ja vaatii myös poliittisia päätöksiä ja niiden seurauksena muutosvalmiutta sekä yhteiskunnalta että yksilöiltä. Kun periaatteellisuudesta riisuttu maltillinen kirkko tarjoaa yksilölle henkistä tukea kestää epämukavuutta ja vastoinkäymisiä omassa elämässä ja yhteiskunnassa, radikaali poliittinen liike taas kyseenalaistaa koko pelin säännöt ja haluaa luoda ne uudelleen myös käytännössä. On aivan hyvä kysymys, kumpiko muistuttaa enemmän esimerkiksi Martti Lutheria.

 

Luther oli aikansa radikaali. Tuohon radikaaliuteen perustuu nykyinen pohjoismainen yhteiskuntamme. On yleistä, että aika syö radikaaliuden, kun tilalle tulee jatkuvuuden ja säilyttämisen politiikka. Etäännytään alkuperäisestä. Kehitys sisältää kuitenkin itsensä tuhoavan mekanismin, kun se johtaa välinpitämättömyyteen tosiasioista. Globaalin kapitalismin ja liberalismin voittokulku alkoi Neuvostoliiton romahdettua, ja siitä asti se on jatkunut.  Oikeistopopulistiset liikkeet ovat toki olleet ensioire siitä, ettei kaikki ole kunnossa, mutta todelliseen hegemoniaan ne eivät ole yltäneet oikein missään – korkeintaan Unkarissa – eikä populismi ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa vaihtoehtoa vaan vain kritisoimaan. Menoa on siis isossa kuvassa jatkettu vanhaan malliin populisteista huolimatta. Toisaalta, populistit harvoin pystyvätkään ottamaan varsinaisesti valtaa, mutta he toiminnallaan muuttavat poliittisen kulttuurin kauttaaltaan populistiseksi, kuten Euroopassa on jo käynyt. Näin populismi saavuttaa hegemonian kuitenkin poliittisena kulttuurina ja ”ajan henkenä” ja tekee liberaalista antipoliittisesta johtajuudesta mahdotonta. Liberaaleille populistit syöttävät liberaalien omaa ”vapausmyrkkyä”, joten liberalismi on aseeton populismin edessä.

 

Nyt näyttää siltä, että populismi poliittisena kulttuurina on saamassa todellisen haastajan ja samalla kapitalismi ehkä taas vaihtoehdon. Syntyykö se lopulta Elokapinasta vai jostakin muusta, vaikea sanoa, mutta populismi haastetaan vain ja ainoastaan tällä yhdistelmällä, jossa keskiössä periaatteina ovat sekä elämän puolustaminen (ei liity aborttiin) että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja jossa yksilökeskeisyys ei ole ensisijaista.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu