Saarikko etenemässä puheenjohtajaksi suoraan ensimmäisellä kierroksella

Yle julkaisi perjantaina mielipidetiedustelun, jonka mukaan keskustan puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän kyselyyn vastanneista yhteensä 109 jäsenestä tällä hetkellä 47 % kannattaa puolueen puheenjohtajaksi kolmannen kauden kansanedustajaa ja ministeri Annika Saarikkoa. Istuvan puheenjohtajan ja ex-ministeri Katri Kulmunin kannatus tässä joukossa on tällä hetkellä 33 %.

 

Saarikko lähtee näillä luvuilla puoluekokoukseen selvänä ennakkosuosikkina. Vaikka kyselyä ei olekaan tehty puoluekokousedustajille, antaa se osviittaa siitä, missä mennään. Näillä luvuilla edessä olisi teoriassa toinen äänestyskierros, jolla Saarikko samaisen mielipidetiedustelun mukaan saisi 56 prosentin ja Kulmuni 35 prosentin kannatuksen yhdeksän prosentin kertoessa, ettei tiedä, kumpaako silloin kannattaisi.

 

Kun ottaa huomioon, että samaisessa kyselyssä niitä, jotka eivät vielä tienneet, ketä äänestäisivät ensimmäiselläkään kierroksella, oli niin ikään yhdeksän prosenttia, on Saarikon valinta suoraan ensimmäisellä kierroksella melko selvä. Äänestystilanteessa valinta on tehtävä eli silloin ei vastata enää, ”etten osaa sanoa”. Kaikki nyt epävarmat tuskin menevät jonkin tietyn yhden ehdokkaan taakse. Saarikolle riittää, kun saa tuosta epävarmojen joukosta taakseen kolmanneksen. Tämän kyselyn perusteella voi päätellä, että Saarikko siis käytännössä valitaan puheenjohtajaksi suoraan ensimmäisellä kierroksella.

 

Kyselyn tulos on itse asiassa samalla keskeisten keskustavaikuttajien viesti puoluekokousväelle siitä, että puheenjohtaja on nyt pakko vaihtaa ja uudeksi puheenjohtajaksi ollaan valitsemassa Saarikkoa. Tämä viesti vaikuttaa varmasti puoluekokousedustajien omiinkin käsityksiin. Epävarmoista puoluekokousedustajista valtaosa menee Saarikon taakse, ja ehkä jotkut niistä, jotka ovat aiemmin ajatelleet äänestävänsä Kulmunia, vaihtavatkin vielä kantaansa ja äänestävät niin ikään varmuuden vuoksi Saarikkoa. Keskustalaiset haluavat varmasti myös pyrkiä välttämään porukkaa kahtia jakavan toisen kierroksen. Jos puheenjohtajan valinta suoraan ensimmäisellä kierroksella olisi jo muutenkin lähellä, miksi kärvistellä kauemmin kuin on tarve?

 

Silmiinpistävää keskustan tilanteessa on se, että puolueen istuva puheenjohtaja on saanut julkisesti taakseen puolueen eduskuntaryhmästä vain pari henkilöä. Tilanne lienee ainutlaatuinen Suomen poliittisessa historiassa suurimpien eduskuntaryhmien osalta. Toisaalta istuva puheenjohtaja on kerännyt kentältä laajan satojen henkilöiden kannattajalistan. Siihen nähden, että suurista tavoitteista huolimatta keskusta on rämpinyt historiallisen alhaisissa kannatuslukemissa koko Kulmunin puheenjohtajakauden, on hänen kannatuksensa kenttäväen keskuudessa ollut tähän asti käsittämättömänkin korkea.

 

Asetelma on kiusallinen puolueelle ja kertoo suuremmista ristiriidoista ja hahmotusongelmista kuin mitä puolueessa varmasti halutaan ulospäin myöntää. Asian selvittämisessä sisäisestikin on tekemistä. Puolueessa vallitsee epäluottamuksen ilmapiiri. Tilannekuva puolueesta ja sen asemasta sekä käsitykset johtavista henkilöistä ovat kaikesta päätellen olleet toistaiseksi aika erilaiset eduskuntaryhmässä kuin kentällä, mutta toki mukana on myös keskustalaiseen menoon perinteisesti kuuluvaa lojaalisuutta, jossa puolueen istuvan puheenjohtajan tukeminen koetaan kentällä velvollisuudeksi puoluetta kohtaan, ja tähän viimeiseen oljenkorteensa Kulmuni taitavasti ja ennen kaikkea äärettömän nopeasti nimilistoineen tarttui. Puolueen tällainen meno tosin ajaa entistä enemmän sekaisin eli vaurioita korjataan pitempään kuin olisi käynyt, jos Kulmuni olisi ministerieronsa jälkeen eronnut suoraan myös puheenjohtajapaikalta, kuten varmasti moni odotti tapahtuvan.

 

Saarikko ei ole maanitellut taakseen kenttäväkeä julkisesti, mikä on rohkea toimintamalli, mutta juuri sellainen, jota johtajalta pitkässä juoksussa odotetaan ja toivotaan. Johtajan toiminnan tulee olla sellaista, ettei viestiksi muodostu ”Olet joko puolellani tai minua vastaan”. Saarikon poliittinen kokemus, itsevarmuus ja osaaminen näkyi heti tässä, miten hän lähti liikkeelle. Hän tarjoaa selvästi kättä sekä puolueen liberaaleille että konservatiiveille, vaikka onkin itse Kulmunin tapaan liberaali, joskin aika perinteinen sellainen eli hihhulit ovat sitten erikseen.

 

Saarikolla lienee vankka tuki puolueen ytimessä, mutta samasta lojaalisuussyystä, josta kentällä sadat keskustalaiset julkisesti tukevat istuvaa puheenjohtajaa, ei puolueen ytimestä haluta tehdä tilannetta tällaisten kentän aktiivien kannalta kiusalliseksi ja asettua laajalla rintamalla julkisesti Saarikon taakse. Kulmunin nopea peliliike hakea epätietoisuuden vallassa olevien kenttäkeskustalaisten nimiä julkisesti taakseen oli tässä mielessä strategisesti taitava, koska se on ainakin toistaiseksi pakottanut puolueen eduskuntaryhmän jäsenet pitämään päänsä alhaalla. Se on sitten toinen juttu, miten ilolla Kulmunin peliliikettä tervehditään siinä tilanteessa, jossa Kulmuni ei tällä repivällä tyylillä voitakaan kilpailua. Eduskuntaryhmässä pidettäneen loppuun asti matalaa profiilia, koska lukujen ollessa Ylen kyselyn kaltaisia, pakottavaa painetta asettua julkisesti Saarikon taakse ei enää ole muutenkaan pelin ollessa selvä.

 

Tulevaisuuden poliittinen menestysresepti keskustalla on konservatiivisten ja liberaalien joukkojen kokoamisessa yhteisten yhteiskuntapoliittisten nimittäjien alle, ja sen joka tätä lähtee leipomaan, tulee henkilönä olla joukkoja yhdistävä ja luottamusta herättävä. Perussuomalaiset pitää tätä valttiaan erilaiset kannattajat yhdistävänä poliittisena voimana käsissään toistaiseksi, mutta se ei ole halunnut muodostaa selkeitä kantoja politiikan koviin kysymyksiin, kuten sosiaali- ja tulonjakokysymyksiin eikä myöskään turvallisuuspolitiikkaan, ja aluepolitiikkaankaan perussuomalaiset ei halua koskea pitkällä tikullakaan. Liberaalien ja konservatiivien yhteen kokoaminen perustuu perussuomalaisissa hyvin pitkälle yleiseen tyytymättömyyteen ja asioiden osalta maahanmuutto- ja sananvapauskysymyksiin, jotka ovat kuitenkin kevyet eväät tosipaikassa.

 

Keskustalla on siis täydet mahdollisuudet nousta takaisin suureksi puolueeksi — jopa nykyisessä hallitusvastuussa — koska vasemmalta laidalta ja vihreistä ei löydy kuin puhtaita liberaaleja, eikä niillä puolueina näytä olevan mitään halua ottaa politiikkaansa konservatiivisia elementtejä. Jos keskusta saa kannatuksensa nousuun, se pystyy myös ennenaikaisten vaalien uhallakin vääntää hallituskumppaneiden kanssa aivan eri voimalla kuin tähän asti, kun kansanedustajat ovat joutuneet miettimään liiaksi omaa kohtaloaan mahdollisissa hajotusvaaleissa. Jos keskusta aikoo lohkaista perussuomalaisilta kannatusta, sen on kuitenkin palattava porvarilliselta harharetkeltä takaisin keskelle ja tosiasioiden sitä puoltaessa sen vasemmallekin puolelle, vaikka tätä tilannekuvaa ei keskustan kentällä täysin vielä ymmärrettäisikään. Patamustat porvarit on jätettävä suosiolla kokoomuksen ja ehkä perussuomalaistenkin huoleksi. Omaan silmääni keskustan julkinen kipuilu vasemmistohallituksessa talouskysymyksissä on näyttänyt oudolta, kun vihdoinkin olisi tilaisuus käytännössäkin todistaa, ettei keskusta ole pohjimmiltaan varsinainen porvaripuolue, ja yhteiskunnalliset olosuhteetkin puoltavat tätä.

 

Tilanne, jossa monet yrityksetkin ovat kohta yhteiskunnallisten tukien varassa ja koko talousjärjestelmä ajautumassa lähivuosina umpikujaan, luulisi olevan helppoa nähdä, ettei porvarillisuus tule olemaan keskustan tie, mutta vuosikausien harhaluulot ja usko kapitalismiin sekä jatkuvaan talouskasvuun ovat tehneet tehtävänsä ja keskustan sielu on ollut kadoksissa. Keskustalla on kuljettavanaan pitkä ja kivikkoinen tie harhasta takaisin kartalle, koska puolueessa on saarnattu väärää viestiä. On vaikea muuttaa kantaansa, jos pelkää, mitä ihmiset ajattelevat. Se onkin paradoksaalisesti ensimmäinen virhe, jonka moni tekee, vaikka saarnaa taistelevansa populismia vastaan.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu