Sirpa Paateron suuri salaisuus

Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero erosi tehtävästään perjantaina. Nyt hän on sairauslomalla. Paatero tuskin siis kommentoi eroonsa johtaneita tapahtumia Postin ympärillä lähiaikoina millään lailla. Häneltä on paha myöskään lähteä kysymään asiasta. Se sopinee hyvin ainakin pääministeri Rinteelle.

 

Se Sirpa, jonka minä eduskunta-aikanani eduskuntatyön osalta opin tuntemaan, ei olisi jättänyt huomiotta oleellisia päivämääriä tärkeissä asioissa. Päinvastoin, hän kuului niihin kansanedustajiin, jotka saattoivat huomata asioissa muilta ohi menossa olevia tärkeitä, jopa pirullisia yksityiskohtia. Ja joskus hallituspuolueen edustajana oli jopa hieman kiusallista kuunnella hänen ilmoille heittämiään kysymyksiä, kun itsekin tiesi, että nyt hän huomasi jotakin, mihin hallituspuolueiden riveissä ei ehkä välttämättä toivottu kenenkään oppositiossa kiinnittävän huomiota. Ja esimerkiksi soten valinnanvapaudessa niitä riitti, toki muissakin.

 

Se Sirpa, jonka minä eduskuntatyön osalta tunsin, ei myöskään jättänyt tuomatta puolueensa kantaa eri asioihin selkeästi esille. Tarkkuudesta, ahkeruudesta sekä osaamisesta johtuen hän lienee tullut kerta toisensa jälkeen valittua myös kansanedustajaksi.

 

Politiikka hyvinvointivaltiossa on kuin makkara. Se maistuu melkein kaikille, mutta kuinka makkaraa valmistetaan, se harvaa kiinnostaa eikä sitä makkaraa syödessä ainakaan haluta liiemmälti miettiä. Siksi makkaranvalmistajille ei aina tule mieleen, että valmistusprosessin perään lähdettäisiin ainakaan isommalla kuluttajajoukolla kyselemään. Kaikkihan tietävät, miten sitä makkaraa valmistetaan ja mistä. Ja kaikkihan tietävät, miten politiikkaakin tehdään ja on aina tehty. Nyt kävi kuitenkin jotakin sellaista valmistuslinjastolla, että valmistajat itsekin pelästyivät aikaansaannostaan, joka oli jo päätynyt tehtaalta ulos ja kaikkien taivasteltavaksi kaupan hyllylle. Oli käytetty samaa reseptiä kuin aina ennenkin hallituksissa: kannettiin vastuuta. Tässä tapauksessa valtionyhtiö Postin taloudellisista edesottamuksista tulevaisuudessa. Mutta ainesosat eivät käyttäytyneetkään, kuten piti ja tuotteen vastaanotto sen seurauksena sai lähes kaikilta pöyristyneen vastaanoton. Oli yritetty kantaa liian suurta vastuuta. Tehdä makkaraa liian halvalla.

 

Monikin asia on ihmetyttänyt itseäni Posti-jutussa. Totuus asioista ei ole vielä tullut esille. Totuuden jäljelle voi kuitenkin päästä, mutta ensimmäiseksi pitää ymmärtää, että erityisesti hallitusvastuussa politiikanteko ikävän usein vertautuu makkaranvalmistukseen. Toinen juttu, joka politiikkaa ulkoapäin seuraavien on hyvä ymmärtää, on se, että etenkin politiikassa totuus voi olla taruakin ihmeellisempää. Ja taruahan tässä jupakassa on riittänyt. Riittänyt siksi, että totuus lienee valtaosalle erittäin yllättävä ja karu. Mutta se totuus löytyy tuosta makkaranvalmistusvertauksesta.

 

Pääministeri Rinne jostakin kumman syystä, aivan kuin hän olisi tuntenut hieman normaalia enemmän syyllisyyttä, lähti tarjoamaan Postin työehtokiistassa ratkaisuksi jopa kertakorvauksia Postin työntekijöille vastineeksi heikennyksistä. Toisaalta hän on viime päivinä väsymättä korostanut, miten hän on koko ajan, kaikille, ja kaiken aikaa, jo jopa ennen pääministerikauttaan – mikä kuulostaa jo suorastaan lennokkaalta – vaatinut, ettei työehtoja valtionyhtiöissä heikennetä. Miksi ihmeessä tuo outo kertakorvaustarjous – pääministeriltä!?! Miksi ihmeessä jatkuva korostus omasta tahtotilasta, jos se kerran kaikille on ollut kaiken aikaa selvä? Aivan kuin hän olisi kokkina koko jutussa.

 

Mitäpä jos se totuus onkin se, että Paateron hiljaisuus Postin suuntaan kesällä ja alkusyksyllä, kun normaalisti hän – tarkkana ja osaavana puolueensa tahtopoliitikkona – olisi puuttunut havaitsemaansa epäkohtaan, olikin vain ylempää, pääministeri Rinteeltä tulleen ohjeistuksen noudattamista. Mitäpä, jos itse asiassa pääministeri Rinne, joka on toistuvasti myös väittänyt Postin johtaneen omistajaohjausta harhaan – ei vain päivämäärissä – vaan myös Postin kilpailukyvyssä työvoiman osalta, onkin se, joka vastuullisuuttaan on saanut päähänsä hyväksyä Postin johdon halpuutussuunnitelmat jo hyvissä ajoin kesällä ja Paatero on laitettu toimimaan vain bulvaanina asiassa? Tämän teorian puolesta puhuvat mielestäni kaikki yksityiskohdat, joihin prosessissa itse olen kiinnittänyt huomiota. Paatero lienee koko prosessin ajan alusta loppuun toiminut pääministerin ohjaamana, myös viime aikoina nähtyjen surkeiden selitysten osalta. Lopuksi hän sai kiitokseksi kaikesta tästä likaisesta työstään potkut, joiden antaminen lienee ollut suunnitelmissa jo päiviä ennen kuin Paatero itse ”kysyttäessä pyysi eroa”, kuten Rinne on kertonut.

 

Jos näin on, ja tämä pystytään todistamaan, Rinne ei todellakaan voi jatkaa pääministerinä. Onko sairauslomalla olevalla Sirpa Paaterolla tällainen suuri salaisuus kannettavanaan? Jos on, se jos mikä on sairasta.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu