Virkavastuu julkisella sektorilla ja ymmärryksen puute politiikasta – case Vaasan shp, some ja osa kunnista

Monet maakunnat ovat tällä hetkellä korona-epidemian osalta kiihtymisvaiheessa. Kiihtymisvaihe on kriittinen siinä mielessä, että jos epidemia etenee siitä leviämisvaiheeseen, se helposti karkaa käsistä. Silloin joudutaan laajoihin ja kalliiksi tuleviin sulkutoimiin. Pohjanmaan maakunnassa, jossa on Vaasan sairaanhoitopiirin omintakeisen ohjeistuksen seurauksena saatu testattua väestöä koronan osalta viime viikkoihin asti tietoisesti suhteellisen vähän, ollaan jo pitkällä leviämisvaiheessa ja nyt myös sulkutoimissa. Hyppäys siihen tapahtui nopeasti. ”Markan suutari” teki kympin edestä virheitä.

 

Pohjanmaalla sairaanhoitopiirin alueen väestölle välittämä signaali testaustarpeen vähättelyn myötä ennen leviämisvaihetta on ollut totaalinen virhe, mutta virheitä ei tietysti kukaan asianosainen myönnä, eikä kukaan saa potkuja, koska vastuu laitetaan yksinomaan alueen asukkaille, kun on keksitty taikasana nimeltä ”etäisyydet”. Kaikkia tavanomaisia toimintoja, joissa etäisyyksienpito on äärimmäisen hankalaa, on kuitenkin tosiasiassa vain seurattu hallinnossa katseella. Se on ollut poliittisesti helpointa, koska ihmisiä ei ole haluttu rajoittaa ja häiritä ”turhaan”. Oli vain ajan kysymys, koska tällä konseptilla opiskelijakaupungissa tapahtuu.

 

Yksilönvastuu liberaalissa yhteiskunnassa onkin enemmän poliittista retoriikkaa kuin mitään muuta, vaikka siihen onkin muodikasta ja valistuneenoloista vedota. Tosiasiassa kansalaiset eivät liberaalissa yhteiskunnassa valvo ja määrää toisia kansalaisia. Päinvastoin, tuomitsematon ja hyväksyvä sosiaalisuus menee kaiken edelle. Solidaarisuus liberaalissa yhteiskunnassa on tarkoittanut pikemminkin äärimmilleen vietyä sosiaalisuutta, joka kuitenkin on nykymuodossaan yksilökeskeistä. Sellainen tosiasia ei muutu kovinkaan nopeasti. Patoutuneita yhteiskunnallisia turhautumisen tunteita puretaan sitten ehkä jossakin netin syövereissä ja kuvitellaan sillä olevan suurtakin merkitystä poliittisesti. Ei sillä ole. Politiikassa merkitystä on puolueiden saamilla äänimäärillä, mutta muutamien prosenttiyksikköjen kannatusheilahdukset gallupeissa sinne tänne eivät hetkauta johtavia poliitikkoja mitenkään. Vaaditaan aika paljon enemmän, ja voin kertoa, että organisoimattomalla some-meuhkaamisella, jossa jokainen haluaa esiintyä äärimmäisen valistuneena ja nokkelana, ei merkittävää poliittista vaikutusta tule. Poliitikot kyllä tietävät, että niin kauan kuin organisoimattomat some-meuhkaajat eivät vie itseltä tai puolueeltaan ääniä, vaan tuloksena on vain puoluepoliittisesti hahmottumatonta ja sitoutumatonta älämölöä, voidaan touhua seurata poliittisesti rauhallisin mielin ja kääntää se vain vahvistamaan omien joukkojen tiivistymistä.

 

Vaasassa nähty vastuunväistöliike, jossa yhtäkkiä yksilöt olisivatkin olleet päävastuullisia yhteiskuntapolitiikasta, on tyypillinen poliittinen silmänkääntötemppu. Nimittäin aina, kun tulee menestystä, hallinto mielellään ottaa kunniaa, mutta kun tulee ongelmia tai kehitys ei ole toivottua, syyt löydetään muualta. Vaasan sairaanhoitopiiri on tästä oiva esimerkki. Se ja sen johto ovat pitkään paistatelleet eri yhteyksissä myönteisessä julkisuudessa, mutta kun tulee epäonnistuminen, mitään roolia epäonnistumisessa ei nähdä itsellä. Ehkä vedotaan jopa epäonnisten sattumuksien summaan, mikä kertoo epidemian ehkäisyä johdetun tosiasiassa niin löysästi, ettei enää uskalleta eikä kehdata osoittaa sormella edes niitä tavallisia kansalaisia, koska palaute takaisinpäin voisi olla silloin aika murskaavaa. Mikä voisikaan olla parempi kompromissi tilanteessa kuin syyttää tilanteesta luovasti vaikka huonoa tuuria? Se kun tarjoaa moraalisen win-win -tilanteen kaikille. Vastuullisten hakijat saadaan leimattua aina luonnollisesti peräpeiliin tuijottajiksi ikään kuin vastuunkanto sulkisi pois eteenpäin katsovat toimenpiteet. Kun aikaa sitten kuluu, voidaan todeta, ettei vanhaa asiaa ole tarkoituksenmukaista enää tonkia.

 

Julkiselle sektorille on yleisemminkin kehittynyt ainakin Suomessa kulttuuri, jossa tosiasiallinen virkavastuu puuttuu ja hankalista tilanteista selvitään toisiaan suojellen. Potkuja ei vain tavata antaa, mikä on valitettavaa, koska se johtaa asioiden laiminlyöntiin ja on omiaan syömään demokraattiselle yhteiskunnalle välttämättömän julkisen sektorin yleistä hyväksyttävyyttä. Ilmiö rehottaa erityisesti kunnissa, joissa on paikka paikoin turhiakin tai ainakin ”alityöllistettyjä” virkoja ja joissa keskeisempää kuin aikaansaannokset, tuntuu joskus olevan virkojen ylläpitäminen yhteistyössä työkavereiden kanssa. Tämä ei toki koske kaikkia kuntia, mutta kyllä näitä kultapossukerhoja kuntakentällä esiintyy. Hyvä tai huono, valtion tasolla virkamiehet tekevät, mitä poliitikot määräävät ja syötteitä riittää, eli siellä ongelma ei ole samanlainen kuin kunnissa ja alueilla. Ahkerimmin työskentelemään joutuvat virkamiehet löytyvät oman kokemukseni mukaan eduskunnan valiokunnista. Siellä todella sauhutaan ja saadaan aikaan. Pääosin kunnianhimoiset valtakunnan poliitikot valvovat touhua. Tuollaista menoa kaivattaisiin kuntatasollakin, mutta eroa on valitettavasti valovuosi. Kun poliittisen aatteellisuuden nykyisessä alennustilassa ei välitetä enää edes oman puolueen paikallisesti saamasta kannatuksesta, kollektiivinen motivaatio saada touhuun ryhtiä kerta kaikkiaan puuttuu.

 

Pohjimmiltaan kunnissa perusongelmana ovat arat ja kunnianhimottomat poliitikot, joita on paljon. Se johtuu tietysti ennen kaikkea poliittisen osaamisen puutteesta. Ei ymmärretä politiikkaa, vaan ollaan vain viemässä viestiä kyliltä tai kaupunginosasta ja kokoustamassa, kun oli niin hienoa päästä valtuutetuksi ja tuntea itsensä arvostetuksi. Ja halutaan uudelleen valtuutetuksi, jotta voi ajatella säilyttävänsä arvostuksensa. Ajan saatossa pääosa päättäjistä onkin sulautunut virkamiesten kultapossukerhoon, mikä on oikeaa hölmöläisten touhua. Johtavat virkamiehet kuittaavat vaivastaan tuhansien eurojen kuukausikorvaukset vailla tulosvastuuta, kun jengissä kynsin hampain oman yhteiskunnallisen ”aseman” takia roikkuvat päättäjät saavat ajankäytöstään kymppejä tai korkeinaan joitakin satasia harhaillessaan epätietoisina päämäärättömästi keskellä paikoin mätää kuntakulttuuria. Sitten itketään, kun kuntalaiset eivät ymmärrä kiittää päättäjiä pyyteettömästä vastuunkannosta ja kehitellään vaalien alla esimerkiksi tukku valtuustoaloitteita varsinaisesti budjettipäätöksentekoon liittyvistä ja hyvältä kuulostavista investoinneista näitä touhun yleiskuvaan tyytymättömiä äänestäjiä tyynnyttelemään. Voi hyvää päivää.

tp83

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (valtio-opin ja politiikan opintosuunta) ja puolueeton politiikan kokemusasiantuntija Etelä-Pohjanmaalta. Takana kaksi kautta eduskunnassa ja kolme kautta kaupunginvaltuustossa sekä 11 vuotta Puheenvuorossa. Syntymävuosi 1984. "Sky is the limit."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu