Ylen kuntavaaligallup voi olla oikeilla jäljillä

Ylen julkaisema tuore puoluekannatusmittaus kuntavaaleja koskien olisi toteutuessaan maanvyörymävoitto perussuomalaisille. Puolue sai viime kunnallisvaaleissa vain 8,8 prosentin kannatuksen, mutta nyt se repisi kyselyn mukaan peräti 18,8 prosenttia äänistä. Vertailukohtaa kannattaa hakea vuodesta 2012 ja silloisista Ylen gallupeista.

Samainen Ylen ensimmäinen kuntavaaligallup povasi perussuomalaisille tuolloin syksyllä 2012 kannatukseksi kuntavaaleissa ensin 15,8 %, sitten 17,2 % ja lopulta 15,3 % keskiarvon ollessa siis 16,1 %. Vaaleissa toteutunut kannatus oli kuitenkin 12,3 % eli noin neljännes pienempi kuin suosiomittaus. Puolue oli tuolloin niin ikään oppositiossa, ja ennen kuntavaalikannatusarvioita Taloustutkimus mittasi sille 17,5 prosentin eduskuntavaalisuosiota.

Nyt puolueen eduskuntavaalisuosio Ylen gallupissa oli viimeksi 21,9 %, mikä on siis 4,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin ennen kuntavaaligallupeja 2012. Jos ajatellaan, että perussuomalaisten kohdalla kuntavaaligallup siis näyttäisi taas kerran neljänneksen liian suuria suosiolukemia, mutta otetaan kuitenkin huomioon puolueen 4,4 prosenttiyksikköä parempi valtakunnallinen suosio, saataneen oikeansuuntainen tilannekuva.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että perussuomalaisten tilanne kuntavaaleihin lähdettäessä olisi kannatusprosentin osalta (18,8 : 4) x 3 + 4,4 = 18,5 (%). Toisin sanoen, Ylen gallup on tällä kertaa todennäköisesti paremmin kartalla kuin 2012. Kun otetaan huomioon, että tulevissa kuntavaaleissa sosiaalisen median merkitys voi monen ehdokkaan ja äänestäjän kohdalla olla koronapandemiasta johtuen selvästi aiempaa suurempi, vahvistaa se perussuomalaisten asemia entisestään, koska perussuomalaisten tapa tehdä politiikkaa sopii sosisaalisen median luonteeseen erinomaisesti ja somen merkitys on muutenkin politikoinnissa kasvanut sitten vuoden 2012.

Kun vielä tiedetään, että tällä hetkellä perussuomalaiset on onnistumassa ehdokashankinnassa ainakin määrällisesti paremmin kuin aiemmin ja monet muut puolueet taas aiempaa huonommin, niin katetta galluptulokselle löytyy. Valtakunnalliset uutiset hallitsevat politiikkaa myös, mikä sataa perussuomalaisten laariin, koska perussuomalaisten noste ei tule toistaiseksi varsinaisesti kunnista vaan valtakunnallisesta politiikasta. Kuntakentällä on muutenkin poliittisesti hiljaista kuin huopatossutehtaassa ja siellä on menty viime ajat eteenpäin sammutetuin lyhdyin eli jos joku ns. vanhan puolueen toimija yhtäkkiä alkaa profiloitua ennen vaaleja aktiivisuudellaan, se ei välttämättä vaikuta kovin uskottavalta, jos vaalikausi muuten on mennyt matalalla profiililla. Erityisesti olen itse tehnyt huomion, että kuntapäättäjistä monet ovat aika näkymättömiä nykyään lehdistössä eli kolumneja ja muuta vastaavaa ei paljon näy, mikä supistaa valtavasti kannatuspotentiaalia liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Ehkä ei ole sanottavaa tai sitten esiintyy pelkoa nostaa omaa päätä esille. Se on varmin tapa vastuunkantajille hävitä vaalit.

Kun itse aikoinaan olin valtuustossa kolme kautta, kirjoittelin paljon lehtiin, järjestin erilaisia tempauksia ja keräsin ihmisiltä allekirjoituksia aloitteisiin. Keräsin ensimmäisellä kerralla vuonna 2004 oman kaupunkini äänistä 1,6 %, vuonna 2008 toisella kerralla 5,4 % ja vuonna 2012 kolmannella kerralla 9,0 %. Sosiaalista mediaa en käyttänyt.

Perussuomalaisten osalta todennäköinen tuleva vaalivoitto tarjoaa puolueelle paljon mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Kunnan asioita kun ei somessa ja somella ainakaan toisteiseksi hoideta. Suuri kannatus tuo mukanaan aivan eri luokan haasteet kuin, mitä puolueen kuntapäättäjillä on monissa kunnissa ollut. Pitää löytyä ratkaisuja ja vaihtoehdot pitää lyödä konkreettisesti pöytään kokouksissa ja viestiä niistä asiallisesti ja aktiivisesti ilman mahdollisuutta paeta kuntayhteisön jäseniä omanmielisten joukkoon kuten valtakunnanpolitiikassa. Persoonat ja ehdotukset mitataan aivan eri mittareilla kuin virtuaalisesti tai valtakunnallisesti ja jossain vaiheessa aletaan kysyä myös sen perään, mikä on perussuomalaisten aate yhteiskuntapoliittisesti. Väistöliikkeiden tekeminen vaikeutuu ja entistä useampi kansalainen ja kuntalainen kiinnostuu perussuomalaisuudesta ikään kuin tositarkoituksella. Ja jokainen tietää, että ennen kuin lopulliset valat vannotaan ja papin annetaan lausua aamen, otetaan kumppanista toden teolla selvää. Seurustelu muuttuu vakavaksi. Siinä vaiheessa puhutaan syvällisiä ja kumppanit katsovat toisiaan silmiin puolin ja toisin. Kyse on silloin ennen kaikkea luottamuksesta. Politiikassakaan luottamus ei pitkän päälle rakennu ihailun varaan – henkilökulteista puhumattakaan – vaikka niin voidaan nykypäivän aatteiden alennustilassa luulla.

Politiikassa ollaan muuttamassa maailmaa ja hoitamassa asioita, ja se onnistuu vain sitoutumalla asioihin. Ideologisuutta karttavilla politiikan valintamyymälöillä ei siinä maailmassa ole jakoa. Siinä populisti joutuu tosipaikan eteen. Ei riitä, että julistaa, mitä kaikkea ei ole ja visioi, mitä kaikkea voisi olla, vaan pitää kertoa, mitä todella on ja pystyä todistamaan se. Se on politiikan ja aatteiden kovaa ydintä ja politiikan lainalaisuudet ovat sellaiset, että ennemmin tai myöhemmin tämä tositilanne tulee yhteiskunnassa polittisille toimijoille eteen. Tämä koskee luonnollisesti kaikkia poliittisia liikkeitä ja puolueita eikä haaste nykyajan populistisessa markkinaehtoisuuden ja liberalismin läpitunkemassa kulttuurissa kohdistu vain perussuomalaisiin. Monilla muilla poliittisilla liikkeillä vain olisi aika paljon paremmat lähtökohdat vastata tuohon haasteeseen kuin perussuomalaisilla, mutta jos on kadotettu ymmärrys siitä, mitä politiikka viime kädessä on ja/tai ei ole rohkeutta, halua ja osaamista, perussuomalaiset kasvattaa kannatustaan vielä hyvän aikaa. Politiikassa voi pitkän päälle menestyä vain ymmärtämällä politiikkaa. Se ei ole juridiikkaa, taloustiedettä eikä varsinkaan tekniikkaa.