Varokaa vallanhimoista Halosta

Lasse Lehtisen kolumni tämän päivän Ilta-Sanomissa oli erinomainen analyysi Tarja Halosen ulkopoliittisesta linjasta. Kirjoittaja osui naulan kantaan kuvaillessaan sitä Bobrikovin
linjaksi, joka tarkoittaa Venäjän vaatimuksiin alistumista.

Lehtinen kirjoittaa: ”Halosella on riittänyt ymmärtämystä Vladimir Putinin pyrkimyksille palauttaa Venäjän vaikutusvalta lähialueilla. Suomella ei muka ole hätää karhun kainalossa.
Baltitkin olisivat onnellisempia sotilaallisesti liittoutumattomina.”

Kirjoittaja myös hartaasti toivoo, etteivät jälkipolvet joudu kiroamaan sen sukupolven päättäjiä, jotka sallivat sen tapahtua. Todennäköisesti joutuvat.

Vaikka Halosella ei ole entisenä presidenttinä enää mitään valtaa, hänen vallanhimonsa ei ole mihinkään hävinnyt. Jos Halonen palaa kansanedustajaksi ja jos hän saa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuuden tai jäsenyyden, nykyinen perustuslaki antaa hänelle jopa enemmän valtaa kuin mitä Sauli Niinistöllä on.

Edellisen eduskunnan hyväksymä perustuslaki näet siirtää ulkopoliittista valtaa presidentiltä eduskunnalle. Viime eduskuntakaudella presidentin kanslian virkamiehet juoksivat päntiönään
Taxellin komiteassa ja perustuslakivaliokunnassa kertomassa, ettei presidentin valtaa saa enää siirtää eduskunnalle. Eduskunta päätti kuitenkin toisin. Jos presidentti ja hallitus ovat jostakin asiasta eri mieltä, asiasta päättää eduskunta, ei presidentti.

Tämä tietenkin kismitti Halosta. Uusi perustuslaki kuitenkin mahdollistaa vallanhimoiselle Haloselle todellisen niskalenkin ulkopolitiikkaan. Kauhuskenaario on, että hän haluaa uudelleen valtaan eli kansanedustajaksi ja ulkoasianvaliokuntaan. Tällöin hän saa kaiken presidentin jakaman ulkopoliittisen tiedon, jota hän ei tietenkään saisi pelkkänä
koristeena eli entisenä presidenttinä.

UAV:n pj:nä tai jäsenenä Halosen tapaisi myös entiseen tapaan maailman johtajia. Halosen ja Putinin yhteistyö voisi jopa tiivistyä. Halonen ymmärtäisi, että kyllä Venäjällä on oikeus
palauttaa Venäjän vaikutusvalta lähialueillaan ja siis myös Suomessa.

Lapsikiistoissakaan ei ole kysymys lapsista, vaan puuttumisesta Suomen sisäisiin asioihin. Kun kiista edellisen hallituksen aikana kärjistyi ja Venäjän lapsivaltuutettu asteli Suomen
henkseleitään paukutellen, Halonen olisi sallinut suomalais-venäläisen lapsikomission/työryhmän. Hallitus kuitenkin torjui tämän. Halosen oli annettava periksi.

Suomi on todella uudelleen suomettunut Halosen aikana. Vasta jälkipolvi saa tietää (kun arkistot avautuvat), miten pitkälle Halonen on myöntynyt Venäjän vaatimuksiin. Medvedevin vierailu ainakin osoitti selvästi, kuka Suomessa on Venäjän suosikki.

(Kirjoittaja oli kansanedustaja 2007-2011, perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsen sekä varajäsen Taxellin perustuslakikomiteassa ja Euroopan neuvostossa.) 

tukkola

Vapaa toimittaja, YTM, entinen LKP:n puheenjohtaja ja kansanedustaja (1991-1995) sekä kokoomuksen kansanedustaja (2007-2011).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu