MERILUONTOMATKAILU

MERILUONTOMATKAILU

Jukka Anttilan kirjoitus 5.5.23 Kalajoen Marina- hankkeesta avaa näköalan lumoavalle luonnonvarallemme, Perämerelle. Joskus on katsottava kauas nähdäkseen paremmin lähellä olevan. Marina-alue sulautuu maisemaan ja vierassatamalla on vahva sosiaalinen tilaus. Ei arktinen merimatkailu kuitenkaan ole kaukaa haettua. Tottakai jääluokan 1A matkustaja-alus voi vierailla myös talvella Perämerellä tietyin jäärajoitusten puitteissa.

Ennen kesäisin leirintäalueen laituri oli Hiekkasärkkäin keskipiste.

Hotelli Hilman aikoina juhlapukuihin pukeutunut kansa kokoontui tuomipakoille mittumaaria juhlimaan ja katselemaan meren äärettettömyyteen, missä silmä lepää. Silloinen vierassatama, pitkä puumöljä leirintäalueen rannassa oli meidän, venevieraitten, ahkerassa käytössä.

Sittemmin parannettua näköalatietä valtatie 8:lta monet Hiekkasärkkäin kautta ajaneet ovat myös ihastuneet rantatieltä avautuvaan näköalaan  ja palaavat aina uudestaan tuon avartavan näkemän eteen, sinne missä meri ja taivas yteen sulavat.

Perämeren herkkä murtotovesialue on matala ja virtaukset ovat heikkoja. Kesällä uimavedeksi lämpnee ainoastaan matalat rarntavedet, mikäli aurinko paistaa ja tuuli käy mereltä. Kylmän pohjaveden kierron ansiosta veden keskilämpötila Perämerellä pysyy suhteellisen matalana kesälläkin, joten sinilevärehevöityminen on pysynyt kohtalaisen vähäisenä. Ekosysteemissä on kaksi tekijää: elinympäristö ja laji, jonka vuoksi ympäristöä on rakennettava taiten tai joskussäilyttää koskemattomana-kuten esimerkiksi Himangan Sautinkari- palvellen siten elinympäristöä ja luontoihmislajia.

Yhdelläkään Perämeren ”merikaupungilla”, ei ole enää merinäköalaa. Se on jäänyt massiivisten teollisuuskompleksien taakse. Hiekkasärkillä merinäköalan eteen putkahtelevat tornitalot.

Pohjanlahden herkkä ja korvaamaton luonto nousi yleisemmin huolenaiheeksi vasta silloin, kun silmättömät silakat uivat porilaisten verkkoihin Vuorikemian tehtaan käynistymisen jälkeen. Kokkolan Rikkihappotehtaan valmistuttua 1958 himankalaiset vetivät harjuslauttaa turhaan vesillään. Harjus hävisi tyystin. Kuitenkin harjusta on kaikesta huolimatta – huolettoman tuurilla – säilynyt jonkinverran Raahen ja Kokkolan teollisuuden välisillä karikkoalueilla Pyhäjoen edustalla, joilla myös uhanalaista karisiikaa vielä vaeltelee.

Vuosisatoja merenrannat olivat puutavaran säilytys- ja lastausalueita ja pian niistä tuli teollisuuden ilmaisia tontteja sillä lyömättömällä edulla, että vieressä oli ilmainen kaatopaikka: Uskomattomat määrät raskasmetallipäästöjä pumpattiin sellaisenaan mereen.  Rikkihappo Oyn piipusta nousi rikkikaasut sellaisenaan ilmoille ja happosade kellasti puitten lehdet laajoilla alueilla parhaaseen kesäaikaan. Outokumpu Oy sai vielä v. 1982 ympäristöministeriöltä poikkeusluvan ylittää reilusti sallitut raskasmetallipumppaukset. Sittemmin merenpohjia on ruopattu ja koottu ”myrkkysaariksi”

Ilmainen oli myös se tontti, joka annettiin venäläiselle RosAtomille Pyhäjoelta 2014. Hanhikivenniemi oli tärkeimpiä luonnonsuojelualueita, jossa eli 250 sekä makean-, että suolaisen veden kasvilajia. Sen rantaheinä ja luhtimetsä kätkivät harvinaiset kasvi- ja eläinlajit, kuten myös luontoihmisen venehaminat ja kalamökit. Siellä käynnistettiin toiseen kertaan ydinvoimalan rakentamisyritys miljardien eurojen edestä, mikä hyvinkin vastaa valmiin ydinvoimalan kokonaishintaa mukaan laskien Fennovoiman vielä maksamatta olevan 800 Milj. etumaksun ja RosAtomin 3 Mrd:nkorvausvaatimuksen. Energiatuotos oli pyöreä nolla. Hanhikivelle suunniteltu painevesivoimalatyyppi olisi tuhlannut tuottamastaan energiasta kokonaista 59% jäähdytykseen. Maankohoamisen vuoksi yhä mataloituvat rantavesistöt olisivat lauhdevesissä rehevöityneet sinileväkukkatarhoiksi.

Energiaa tietenkin tarvitaan, mutta luontomatkailun kontekstiin sopivat ainoastaan uusiutuvat energiamuodot kuten esimerkiksi tulevaisuuteen katsovat vety- ja biokaasu- jne. tuotantolaitokset sijoitettuna vaikkapa sileäksi hakatulle Hanhikivenniemelle. Energiaa on saatavissa vihdoin käynnistyneestä Olkiluoto III:sta, ja metsät täyttävistä tuulivoimaloista, joita nousee lisää kuin sieniä sateella. Suomessa riittää energiaomavaraisuuteen kriisiaikoja varten uusiutuvaa energiaa, sillä Suomen pinta-alasta 3/4 on metsää: Metsänhoidon ja hakkuun sivutuotteena syntyy hakevoimalamateriaalia riittävästi, mikäli laitokset pidetään puolustusvalmiudessa.

Hallitusta kasaava ministeriaines on paineessa lunastaa lupauksiaan kääntää talouskäyrää ylöspäin entisen vihreän siirtymän sijaan – uudella siirtymällä, missä yhteydessä juuri ydinvoiman lisärakentaminen on pahaenteisesti kertaalleen mainittu. Se olisi taaksepäin siirtymää.

Hulluimmillaan se tarkoittaisi Oulu-Kalajoki akselille erittäin ei-toivottua ydinvoimalaa tai pienydinvoimaloita. Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun entistenkin rakennusyritysten laskut on vielä maksamatta. Ja siksi, kun ydinvoimalan perusrakennustyön vaatima fossiilisen polttoaineen määrä on aivan kohtuuttoman suuri.

Ruotsin puolella Luonnonreservaatit käsittävät Kalixin ja Skellefteån välillä n 30 rauhoitetun saaren ketjun.

Suomen puoleisella rannalla on mm. Kemin edustalla Perämeren lkansallispuisto; Limingan lahden alue; Rahjan saaristo, Ohtakari ja likempänä Vaasaa Björköbyn maailmanperintökohde.

Murtovesiluonnon ja maiseman suojelu sekä geopoliittinen vakaus ydinvoimavapaan Perämeren rannikolla on voimakas tahtotila molemmin puolin lahden.

Perämeri on yhteinen suojelu- ja maailmanperintökohteemme.

Tuomas Akolahti

merikapt.

Himanka